Kanta-Häme

Rengon kirkkorouva jättää pappilan

Jo 14-vuotiaana Soili Juntumaa tiesi, että haluaa papiksi.

– Koska olen tyttö, en voi ikinä ryhtyä papiksi, ajattelin silloin.

Juntumaan isäkin oli pappi, ja perhe kiersi hänen virkojensa mukana eri puolilla maata.

Perheen tukikohdaksi kuitenkin muodostui Orivesi, josta Soili Juntumaan äidin suku on kotoisin.

Sinne, vanhaan kotitaloonsa, hän palaa, kun jää eläkkeelle Rengon kappalaisen virasta.

– Joulukuun puolivälissä pitäisi olla muutto Orivedelle.

Piispoilta jämäkkyyttä

Haave pappeudesta kuitenkin toteutui.

– Ehdin toimia lehtorina 17 vuotta ennen kuin sain pappisvihkimyksen vuonna 1989.

Ensimmäiset naispapit vihittiin vuotta aiemmin.

– Kun valmistuin teologiksi vuonna 1972, piispa Aimo Nikolainen arveli, että voisi mennä viisi vuotta ennen kuin naispappeus hyväksyttäisiin. Meni kuitenkin 15.

Soili Juntumaa on Naisteologit -yhdistyksen puheenjohtaja. Hän on toiminut yhdistyksessä opiskeluajoista lähtien ja on välillä ottanut tiukastikin yhteen naispappeuden vastustajien, kuten Luther-Säätiön kanssa.

Hänen mielestään niiden, jotka eivät hyväksy kirkkomme järjestystä ja oppia, tulisi erota siitä. Hän toivoo tässä asiassa piispoilta jämäkkyyttä.

Kulttuurihistoria vaikuttaa

Juntumaa miettii, että äärimmäinen ajattelu tarvitsee aina vihollisen käyttövoimakseen.

Hän muistuttaa, että Raamattua pitää aina myös tulkita, koska se on myös aikansa kulttuurihistorian tuote.

Hän harmittelee sitä, että kirkko profiloituu julkisessa keskustelussa usein vain naispappeudesta ja homoseksuaalisuudesta käydyn keskustelun kautta.

– Seksuaalisuus on yhteisenä nimittäjänä tässä keskustelussa. Kyllä siinä Jeesus ja rakkauden evankeliumi jäävät toiseksi.

Byrokratia kävi voimille

Soili Juntumaa sanoo, että on valmis papin keikkahommiin myös eläkkeellä.

Hän ei ole väsynyt papin työhön, mutta suuren seurakunnan byrokratiasta hän on saanut tarpeekseen.

– Tykkäsin olla kirkkoherrana – tai, kuten minua Rengossa kutsuttiin – kirkkorouvana. Siinä oli valtuudet itse päättää vaikkapa vähävaraisen perheen tukemisesta. Se antoi iloa, että voi myös konkreettisesti auttaa.

Isossa seurakunnassa joutuu päätöksiä odottelemaan, eikä tieto kulje.

Renko liittyi kuntaliitoksen sivutuotteena suoraan Hämeenlinna-Vanajan seurakuntaan, ja siinä vaiheessa Soili Juntumaasta tuli kappalainen.

Pappilan kohtalo avoin

Renkolaiset ovat hyvin huolissaan siitä, mitä pappilalle tapahtuu. Soili Juntumaa arvelee, että hänet valittiin kirkkoherraksi osittain siksi, että hän lupasi muuttaa pappilaan. Nyt talon kohtalo on taas avoin.

Hän itse remontoi äitinsä vanhaa taloa Orivedellä.

– Sekin vahvisti päätöstä jäädä eläkkeelle, että talo on ollut tyhjillään jo pari vuotta.

Hän sanoo, että on haikeaa jättää Renko. Uusi elämä kuitenkin odottaa. Lapset ja ennen kaikkea kolme lastenlasta asuvat kaikki Tampereen seudulla. (HäSa)