Kaikki alkoi unelmasta.
2000-luvun alussa, silloisessa Hämeen ympäristökeskuksessa työskennelleet Martti Lautala ja Kari Rannisto haaveilivat näkevänsä ennen eläkettään kalojen kulkevan vapaasti Renkajoessa.
Lähes 20 vuotta myöhemmin miesten haave on toteutunut.
Viimeinen vaelluseste poistettiin Renkajoesta tämän vuoden alussa.
Unelmasta ryhdyttiin tekemään totta 2003, kun Muurilankosken pato kunnostettiin luonnonmukaiseksi ensimmäisenä.
Tämän vuoden alussa viimeinen seitsemästä padosta saatiin uudistettua. Sitä ennen kaksi patoa kunnostettiin kolme vuotta sitten.
Liki kahdenkymmenen vuoden urakkaan osallistui valtavasti yksittäisiä ihmisiä ja organisaatioita, Sanni Manninen Johansen Vanajavesikeskuksesta kertoo.
– Renkajoen vapautus on osoitus siitä, mitä yhteistyöllä saadaan aikaan.
Suurimmat vapautuksen puolestapuhujat Manninen Johansenin mukaan olivat Hämeen ely-keskus, Vanajavesikeskus ja Renkajärven suojeluyhdistys.
– Renkajoen alueen useat toimijat tekivät paljon töitä vapautuksen puolesta, Manninen Johansen kertoo.
Patoja ei ole varsinaisesti poistettu Renkajoesta, vaan entiset padot muutettiin pohjapadoiksi. Samalla poistuivat kalojen vapaata kulkua estäneet vaellusesteet.
– Pohjapadoissa ei ole kynnystä, joka estäisi kalojen kulkemisen joessa, Manninen Johansen kertoo.
Karkeasta sorasta ja kivestä tehty pato myös hoitaa itse itsensä.
– Patoja ei tarvitse käydä säätämässä vedenkorkeuden mukaan, Manninen Johansen kertoo.
Suurimmaksi haasteeksi vapautuksessa Manninen Johansen mainitsee rahoituksen löytämisen.
Kolmannen padon jälkeen Vanajavesikeskuksella ei ollut rehellisesti sanottuna tietoakaan, millä rahalla seuraavat neljä patoa kunnostettaisiin.
Verkostot onneksi auttoivat, ja rahoitus saatiin hankittua.
– Renkajärven suojeluyhdistys on mahdottoman hyvä puhemies, joka onneksi haali rahat kasaan, Manninen Johansen kertoo.
Kokonaisuudessaan rahaa kului 270 000 euroa. Rahoittajista suurimmat olivat ympäristökeskus ja ely-keskus.
Myös Vanajavesikeskus ja maanomistajat osallistuivat avustusten keräämiseen.
– Viimeisen padon kunnostukseen lähti mukaan myös WWF Suomi, Manninen Johansen mainitsee.
Renkajoen vapauttamisen myötä joen pohjoispäässä sijaitsevan Renkajärven ekologinen tila nousee mahdollisesti erinomaiseksi.
Tällä hetkellä Renkajärven sekä Renkajoen tila on hyvä.
– Vapauttaminen auttaa jokea ja järveä sopeutumaan muihinkin luonnon tilanteisiin. Se lisää joustoa, voimaa ja vahvistaa luonnon monimuotoisuutta, Manninen Johansen kertoo.
Painoarvo on kuitenkin luontaisen kalakannan vahvistamisessa.
Kalat pääsevät nyt joesta Renkajärveen syömään ja vahvistumaan esteittä.
– Kaloilla on nyt paljon enemmän elintilaa. HäSa
Juttua korjattu 1.7.2019 klo 15:23. Ensimmäinen pato, joka kunnostettiin on nimeltään Muurilankosken pato, ei Muurikosken pato.
