Kanta-Häme

Renko on mielentila

Osaatteko sanoa, mistä tietää, että talvi on tulossa?

No, se on kahden viikon päästä siitä, kun ensimmäinen renkolainen tulee Hämeenlinnaan karvahattu päässä.

Herra Renko eli Antti Leinikka yllättää. Kunnan ensimmäinen ja samalla myös sen viimeinen johtaja kertoo heti kättelyssä ensimmäisen koskaan kuulemansa renkolaisvitsin.

– Vitsithän kertovat lämpimistä väleistä. Rengossa Hämeenlinnaan liittyminen ei herättänyt hirveän suuria tunteita, vaan päätös syntyi yksimielisesti. Me olemme aina olleet vähän Hämeenlinnaan päin kallellaan, Antti Leinikka korostaa.

Hämeenlinnaa tai ei, mutta renkolaisuus on yhä voimissaan. Renko ei ole nimimiesten synnyinpaikka, eikä se ole kartanopitäjä. Talkkunaakaan ei tehdä enää Rengossa, eikä Pyhän Jaakon hienoa kirkkoakaan koko ajan jaksa ylistää.

Kummallisinta Rengossa on kymppitielle pilkistävä tanssilava Sotkalinna, jota jotkut kutsuvat Rengon Finlandia-taloksi.

– Tiedä vaikka Alvar Aalto olisi ajanut joskus kymppitietä pitkin Sotkalinnan ohi ja saanut idean Finlandia-taloon. Sotkalinnahan valmistui ennen Finlandia-taloa, Leinikka heittää.

Varovaisuus on viisautta

Aivan Rengon keskustassa tyhjäksi jäänyt kunnanvirasto kannattelee kuolleen kunnan punaista vaakunaa. Aution kunnanviraston kyljessä rapistuva tyhjä päiväkotikaan ei kiinnosta ketään. Uudet asukkaat haluavat oman talon omalle tontille – isolle tontille.

– Tänne muuttaa sellaisia ihmisiä, jotka tarvitsevat tilaa touhuta. Onneksi entisellä kunnalla on vielä toistasataa tonttia varastossa, Leinikka ilahtuu.

Kun Antti Leinikka aloitti Rengon kunnanjohtajana vuonna 1977, oli kunnassa kuusi koulua. Parhaimmillaan kouluja oli ollut yhdeksän. Kaikki koulut mahtuivat ympyrään, jonka halkaisija oli seitsemän kilometriä. Yläkoulua renkolaiset ovat aina käyneet Hämeenlinnassa.

– Kaksi kouluista lopetettiin 90-luvun alussa ja päätöksen seuraavien koulujen lopettamisesta ehti tehdä vielä itsenäinen Rengon kunta, Leinikka kertoo.

Nykyinen Renko on rakentunut Leinikan 30 kunnanjohtajavuoden aikana. Kun kunnanvaltuusto kokoontui viimeistä kertaa vuonna 2007, paukutti puheenjohtajan nuija pöytään niin uuden koulun rakentamisen kuin 80 omakotitontin kaavoittamisenkin.

Takana oli renkolaista viisautta. Tyhjän päälle ei pidä jäädä.

– Kuntana on helpompaa nostaa palvelujen tasoa kuin kaupunginosana. Viime vuodet ovat menneet palvelujen säilyttämiseen. Hyvin siinä on onnistuttu, Leinikka kertoo.

Tilaa on vaikka tuhansille

Tuntuu siltä, että jokaisessa Rengon kylässä on järvi tai kaksi, mahdollisesti joki ja siinä koskikin. Jos kyläläisillä ei ole tyhjää tilaa, sellaista rakennetaan. 2400 renkolaisesta asuu tänään suurin osa kirkonkylässä, mutta kyllä sitä elämää kylissäkin riittää.

Antti Leinikka uskoo, etteivät kylät häviä mihinkään. Kylät eivät ole syntyneet käskystä, vaan asukkaiden omasta halusta. Ei kotikunnan nimen vaihtuminen tapa tunteita kotiseutua kohtaan.

– Ihan yhtä lailla täällä Kaloisissa käydään suolahuoneessa tai Susannan kampaamo-parturissa myös tulevaisuudessa. Kylät ovat ja pysyvät, Leinikka sanoo.

Kaloisten, Vehmaisten ja Asemin kyläyhdistyksen toimelias Kaija Nordlund nyökkää. Kyläyhdistyksen pyörittäminen tahtoo olla samojen ihmisten hartioilla, mutta jostakin kummasta se into aina kumpuaa. Leinikka sanoo huomanneensa saman, kun Renko-viikkoa pitäisi alkaa valmistella.

Yhteiset tilat saavat puhaltamaan yhteiseen hiileen. Kaloisissakin Tukikohta teettää eniten töitä, mutta on se sitten hienokin.

– Tukikohta on ahkerassa käytössä. Renko-viikon aikana täällä on tervahautakin. Tervaa myydään pitkin vuotta tuossa parin kilometrin päässä.

Nummenkylän erikoisuus

Komean kirkon jälkeen Rengon kuuluisimman rakennuksen tittelin voisi myöntää Sotkalinnalle. Kun Danny show tuli Renkoon, oli Sotkalinnassa lava sisällä, pihalla ja jopa katolla. Väkeä oli tuhansia. Nyt noista ajoista muistuttaa lavan seinää vasten kallellaan oleva mainostaulu, jossa kunta mainostaa halpoja tonttejaan.

Sotkalinnasta on turha etsiä rappioromantiikkaa, sillä yllättäen tanssilava voi hyvin. Lavaa 20 vuotta ylläpitävä säätiö on remontoinut paikkaa 20 vuotta ja sitä on kiittäminen, ettei koko hienous päässyt romahtamaan. Kohta lava ehostetaan taas kesää varten.

– Ei meillä ole mahdollisuutta pyörittää tanssilavaa säännöllisesti. Eihän Sotkalinna voi muiden lavojen kanssa edes kilpailla. Haluamme kuitenkin pitää sen kunnossa. Ei yksi sukupolvi saa tuhota edellisen sukupolven työtä, Sotkalinna-Säätiön hallituksen puheenjohtaja Anne Laulajainen korostaa.

Viettääkö Sotkalinna kuinkakin vauhdikkaat viisikymppiset ensi vuonna?

– Viettää kyllä. Tansseja järjestetään tavallisten Markkinatanssien lisäksi ainakin kahdet, Anne Laulajainen sanoo.

Tehdään kerrankin numeroa

Mistä Rengossa voisi tehdä numeroa?

Rengon Pyhän Jaakon kirkossa on kahdeksan kulmaa ja kunnassa 75 pientä ja matalaa järveä. Kiistaton nähtävyys on Hämeen Härkätie, jota on kaupunginosan alueella 25 kilometriä. Härkätien varrella on myös neljän sodassa kaatuneen veljeksen muistomerkki. Viljo, Arvi, Olavi ja Niilo Niemisen muistokivi pystytettiin hämäläisittäin 20 vuotta heidän kaatumisensa jälkeen entisen kotitalon paikalle.

Kuittilan koskella ovat numerot olleet mielessä jo pitkään, sillä paikallinen osakaskunta kerää halkokaupalla varoja melkein 10 000 euron ympäristöluvan hankkimiseen. Härkätien Puutavaran toimelias yrittäjä Harri Takkumäki sanoo, että melkein kaikki halot on jo myyty.

– On tämä koski niin hieno paikka, että tämä pitää olla kunnossa. Kota rakennettiin muutama vuosi sitten. Nyt koski muutetaan ylivirtauspadoksi niin kuin monet muutkin Renkajoen koskista, Takkumäki suunnittelee.

Matka takaisin Hämeenlinnan kantakaupunkiin on lyhyt, eikä sen aikana tarvitse näyttää passia tai maksaa tietullia vaikka Rengosta Hämeenlinnaan tultiinkin.

Niin muuttuu maailma. Ei tätä vielä 90-luvulla olisi kukaan ottanut uskoakseen.(HäSa)