Kanta-Häme

Reservaatin kurjuus yllätti Taija Tuomisen - Vain Haiti on Pine Ridgeä köyhempi

Taija Tuominen teki elämänsä tärkeimmän matkan Pine Ridgen reservaattiin Yhdysvaltoihin.
Reservaateissa ei asioita turhia kaunistella.

Elämä on täynnä kohtaamisia. Kun kirjailija Taija Tuominen meni vapaaehtoistyöhön Pine Ridgen intiaanireservaattiin Yhdysvaltoihin, rakensi hän ulkovessojen lisäksi myös suhteita ystävällisiin, uteliaisiin ja ujoihin lakotaintiaaneihein.

Intiaanit kutsuvat itseään näkymättömäksi kansaksi, joka on unohdettu preerialle.

Toki Tuominen oli tiennyt läntisen maailman köyhimmän kolkan surkeista oloista jo etukäteen, mutta silti kaiken toivottomuus yllätti. Näkymättömäksi kansaksi itseään sanovat intiaanit ovat ajautuneet epäonnistumisen kierteeseen.

Jo ennen matkaansa Etelä-Dakotaan lakotaintiaanien reservaattiin kirjailija epäili, että hän ei tule koskaan palaamaan ennalleen tämän matkan jälkeen.

Se on paljon sanottu naiselta, joka matkustaa yli 200 päivää vuodessa.

– Sain kuulla tarinoita, jotka muuttivat minut peruuttamattomasti. Ensi keväänä tai kesänä menen uudestaan vapaaehtoistyöhön reservaattiin, Tuominen lupaa.

”Wakanin 12-vuotias lapsenlapsi oli juuri hirttäytynyt kengännauhoihinsa, eikä isoisä voinut unohtaa tytön kohtaloa. Hän sanoi, että reservaatissa oli särkynyt jotakin, joka pitäisi korjata nopeasti. Miehen mielestä ihmisen elämässä on kaksi tärkeää hetkeä: syntymä ja se, kun ymmärrämme, miksi olemme syntyneet.”

Devil Tower on nykyisin suosittu kalliokiipeilykohde ja intiaanien pyhä paikka. Devils Tower suojeltiin 1906 Yhdysvaltain ensimmäisenä kansallismonumenttina.

Kiehtovat intiaanit ovat kantaneet Taija Tuomista siitä lähtien, kun hän Hauhontakana odotti kirjastoautoa ja juuri ilmestynyttä kirjaa Haudatkaa sydämeni Wounded Kneehin.

Wounded Knee on juuri Pine Ridgen intiaanireservaatissa, mutta reservaatin arkipäivä on kaukana kirjojen villistä ja vapaasta alkuperäiskansasta, joka kirmaa pitkin preeriaa sulkapäähineissään.

– Paljon pitäisi tapahtua, jos esimerkiksi lakotojen tilanne tästä paranisi. En näe hirveästi valoa heidän tulevaisuudessaan, Tuominen sanoo.

Jokaisessa reservaatin parakissa asui 17 ihmistä. 15 000 asukkaasta 90 prosenttia oli työttömiä ja joka neljäs asukas päätyy itsemurhaan. Miesten keski-ikä on 40 vuotta.

– Myös vapaaehtoiset asuvat parakeissa, eikä kukaan saanut käyttää tietokonetta. Luulin alun perin somepaaston ottavan koville, mutta mitä vielä.

”Aivan Pine Ridgen intiaanireservaatin kylkeen on louhittu jo 60 vuotta päällikkö Hullun Hevosen muistomerkkiä. Töitä on vielä valtavasti jäljellä. Valmistuessaan muotokuva tulee olemaan maailmanhistorian suurin veistos, kaiken kaikkiaan 185 metriä pitkä ja 172 metriä korkea. Se on Näsinneulaa korkeampi.”

Ainoa järjestö, joka tekee reservaatissa hyväntekeväisyyttä, on pikkuinen Remember. Järjestön vapaaehtoiset asuvat samanlaisissa parakeissa kuin intiaanitkin.

Reservaatissa oli töissä noin 30 vapaaehtoista, joista kaikki olivat amerikkalaisia. Ainoastaan Taija Tuominen oli toisesta maanosasta.

Amerikkalaisille reservaatti oli järkytys, sillä he törmäsivät toisenlaiseen historiaan kuin mitä heille on koskaan opetettu.

Intiaanit olivat hyvillään siitä, että heitä oli auttamassa pohjoisesta tullut ihminen, joka kaiken lisäksi pitää samanlaisesta hikihuoneesta kuin intiaanit.

– Kaikki olivat hirveän ystävällisiä ja kohteliaita. Intiaaneissa ja suomalaisissa on paljon samaa. Me osaamme olla hiljaakin, Taija Tuominen sanoo.

”Intiaanit yrittivät saada tuloja käsitöitä tekemällä, sillä heidän keskimääräiset tulonsa ovat 2500 dollaria vuodessa. Kun Taija Tuominen osti biisoninhampaista tehdyn komean kaulakorun, oli myyjä onnesta soikeana. Koru oli puoleentoista vuoteen ensimmäinen koru, jonka joku osti.”

Taija Tuomista huvittaa, että hänestä on matkansa jälkeen tullut jonkinlainen intiaaniasiamies. Häntä on pyydetty luennoimaan intiaanien tilanteesta esimerkiksi Forssaan ja Taivalkoskelle.

Mutta mitä matka opetti?

– Osaan tehdä nyt ulkovessan ja pyörätuolirampin ihan alusta loppuun. Ajattelin pyytää joululahjaksi akkuporakonetta, Tuominen virnistää.

”Intiaaneilla ei ole arvoa. Kun Tuominen pysähtyi naapurikaupungissa ja kyseli nähtävyyksiä, ei kukaan puhunut yhtään mitään esimerkiksi Wounded Kneesta. Tuomista päinvastoin varoitettiin pysähtymästä reservaatissa, koska intiaanit ovat valehtelijoita, varkaita ja alkoholisteja. Kirjailija ei kertonut, että hän tulee asumaan pari viikkoa paikan päällä.”

Kursivoidut kohdat ovat Taija Tuomiselle kerrottuja tarinoita ja hänen tekemiään havaintoja reservaatista. HÄSA