Kanta-Häme

Retrohenki elää seurantalolla

Lämminsävyiset mäntypaneelit tervehtivät Lopen Topenon seurantaloon astuvia. Narikka vanhoine naulakoineen ja tiskeineen, lipunmyyntiluukku ja alkuperäiset ovet kiidättävät 1950-luvulle.

– Kun lähdimme remontoimaan taloa, päätimme heti kättelyssä, että vanhaa säilytetään niin paljon kuin mahdollista, kertoo Topenon maa- ja kotitalousseuran aktiivi Pirjo Huhta.

Ratkaisu riemastutti kyläläisiä, jotka innostuivat heti remontin jälkeen järjestämään perheen ja suvun juhlat oman kylän seurantalolla.

Talon juhlavarauksia hoitava Jaana Nylund miettii, että enemmänkin käyttöä talolle kuitenkin voisi olla. Viime kesänä juhlittiin kymmenet häät, mutta täksi kesäksi on vasta neljät varaukset.

Topenon seurantalo ei ole ainoa, joka ison remontin jälkeenkin on vajaakäytössä. Kesäaikaan taloilla riittää tilojen vuokraajia, mutta talvikaudella talot ovat kylmillään.

Jälleen kerran syy löytyy rahasta. Pirjo Huhta selittää, ettei taloa ylläpitävän seuran talous veny ison tilan lämmittämiseen kylmänä vuodenaikana.

– Seurantalo on kylälle rikkaus, mutta samalla seuralle aikamoinen taakka ja rasitus. Kaikki tulot uppoavat talon ylläpitoon.

Ison talon hoitaminen ei onnistu, ellei kylältä löydy ahkeraa talkoojoukkoa. Talkoot tahtovat jäädä pienen joukon harteille ja uuvuttaa vuosien varrella.

Toisaalta juuri talo piiskaa seuran jäseniä liikkeelle. Topenollakin pitkään hiljaiseloa elänyt maa- ja kotitalousseura heräsi täyteen touhuun, kun seurantalo päätettiin kunnostaa.

– Iso projekti puhaltaa henkeä ja intoa väkeen. Tosin kahden vuoden urakan jälkeen vuonna 2005 olimme käyttäneet kaikki voimamme. Vasta nyt on virinnyt ideoita ja toimintaa talolle, Pirjo Huhta sanoo.

Seurantalo antaa mahdollisuuden kylän yhteisiin rientoihin.

Jaana Nylund ja Pirjo Huhta hehkuttavat edelleen toukokuun lopulla onnistunutta ravintolapäivää, johon otettiin ensi kertaa osaa.

– Me teimme lihakastiketta, perunoita, salaattia ja kahvipiirakat 70 hengelle, mutta väkeä tuli 120! Kukaan ei napissut, vaikka ruokalaji toisensa jälkeen alkoi loppua, nauraa Jaana Nylund.

Ravintolapäivä kasvatettiin kyläjuhlaksi, jossa ruuan rinnalle pystytettiin kirpputori ja pihalle mopo, traktori ja mönkijänäyttely. Oman kylän alpakat ja poni viihdyttivät pikkuväkeä.

Kokemus kannustaa uusiin rientoihin. Lokakuussa talolla tanssitaan ensimmäisen kerran pariinkymmeneen vuoteen.

– Entisaikaan tanssit vetivät jopa 700 ihmistä, mutta hiipuivat 1990-luvun lama-aikaan. Nyt kokeillaan taas! Jaana Nylund iloitsee.

Remontti sujui ongelmitta.

Vanhan mäntypaneelin irrottaminen ehjänä ei onnistunut. Talkooväki ei kuitenkaan langennut lastulevyyn tai vaihtamaan paneelin mallia.

– Onnistuimme löytämään oman pitäjän sahan, jolla oli vanhan paneelin vaatimat terät tallella! Alkuperäinen malli säilyi.

Kaikkea vanhaa ei pystytty säilyttämään. Narikan lämmitys uusittiin ja puffettiin rakennettiin uusi kaakeliuuni. Ikkunatkin vaihdettiin koko taloon.

Pääoven käyttö oli liikuntaesteisille mahdotonta jyrkkien portaiden vuoksi. Eteisestä puhkaistiin uusi ja leveä ovi talon päätyyn. Ovelta rakennettiin pyörätuolin mentävä luiska. HÄSA

Päivän lehti

6.6.2020