Kanta-Häme

Riihimäen kulttuuri kuristuu hallinnon köysiin

Yksi syy Riihimäen yhä surkastuvaan kulttuurielämään löytyy hallinnosta.

– Käytössä on liikuntapainotteinen kolossi, kunnallispoliittinen relikti. Minä olen ajanut jo pitkään uudistusta, jossa liikunta yhdistettäisiin tekniseen toimeen ja kulttuuri sivistystoimeen, pohtii Suomen lasimuseon johtaja Heikki Matiskainen.

Liikunnan painottaminen kulttuurin kyljessä vahvistui 1990-luvulla ja on jatkunut siitä lähtien. Kulttuurin määrärahat jäävät murto-osaan liikuntaan ohjatuista.

Suomen lasimuseota vuodesta 1983 johtanut Matiskainen myöntää, että myös lasimuseon talous on aiempaa ahtaammalla. Kovin suuriin kokeiluihin ei voida lähteä.

Museo pystyy kuitenkin jatkuvasti tuottamaan omia näyttelyitä ja omin, maan huippuun kuuluvin asiantuntijoin. Ulkoistusta ei voi edes harkita, koska Suomen paras tieto-taito on lasimuseon seinien sisällä.

Lasimuseon konsepti on alusta lähtien ollut näkyvyyden hankkiminen näyttelyin varsinaisen museotoiminnan lisäksi. Näyttelypainotteisuus rakentuu pitkälti suomalaisen lasimuotoilun vahvaan asemaan.

– Lasimuseon koko ympäristö on vahvinta suomalaista muotoilua. Lasitehdas muutettiin museoksi Tapio Wirkkalan suunnitelmin. Jopa kalustus on hänen muotoilemaansa.

Lasimuseo nostaa Tapio Wirkkalan elämäntyön ensi vuonna päänäyttelyksi, jonka jo ennalta tiedetään vetävän yleisöä taloon. Huippunimet nostavat museon kävijämääriä, mutta Heikki Matiskainen pelkää niidenkin vetovoiman puolesta.

– Nuorten tieto ja kiinnostus suomalaista muotoilua ja lasia kohtaan tuntuu hiipuvan. Uudet sähköiset välineet ja media muuttavat jopa museoiden toimintaa.

Matiskainen pelkää, mahtaako tulevaisuus siirtää museoiden arkistoiden ja tallenteiden tarkastelun nettiin. Museolla säilyisi kokoelman ylläpito, kartuttaminen ja säilyttäminen, mutta yleisö hakisi tiedon sähköisiä reittejä.

Toistaiseksi Riihimäellä Suomen lasimuseossa vierailee vuosittain yli 20 000 kävijää, mutta väliin mahtuu myös notkahduksia.

Museo avasi jo 1980-luvun alussa vastavalmistuneen rakennuksen ovet myös musiikille, kun Kesäkonsertit käynnisti kamarimusiikkifestivaalin.

Musiikki soi yhä lasimuseolla, mutta nyt läpi vuoden.

Klassiseen musiikkiin rakastunut Matiskainen on yhdessä museon henkilökunnan kanssa järjestänyt muutaman konsertin syys- ja kevätkaudella täyttääkseen kaupungissa vallitsevaa konserttiaukkoa.

– Konserttitoimintaa pidetään yllä sponsorirahoin ja lipputuloin. On vain ikävää, että Arvi Paloheimon kaltaisia mesenaatteja ei enää yritysmaailmasta löydy. Konsertit eivät juuri saa yrityksiltä tukea.

Rahoituspula näkyy koko kulttuurin kentällä. Yhteiset, innostuneet ja laajalle näkyvät poikkitaiteelliset kokeilut on karsittu jopa Kesäkonserttisarjasta.

Heikki Matiskainen kaipaisi Riihimäelle kulttuuriin entisenlaista eloa, joka käynnistyisi radikaalein hallinnollisin muutoksin. (HäSa)