Kanta-Häme

Riihimäki saattaa myydä linja-autoaseman

Valituskierros Riihimäen linja-autoaseman puolesta on päättynyt. Valittajat ovat voittaneet ja 50 vuotta vanhaa rakennusta ei pureta.

Purkamista edellyttänyt Riihimäen kaupunginvaltuuston päätös on korkeimman hallinto-oikeuden mukaan lainvastainen. Kaavaa varten ei selvitetty riittävästi rakennuksen kulttuurihistoriallista arvoa.

– Jos rakennus otettaisiin kaupungin käyttöön, tarvitaan vähintään runsaan miljoonan euron hintainen peruskorjaus. Taloustilanne ei salli sitä, joten uskoisin luottamusmiesten pitävän parhaana rakennuksen myymistä, sanoo kaupunginvaltuutettu ja Riihimäen Linja-autoasema oy:n toimitusjohtaja Pertti Mäkelä (kok.).

– Nyt lähdetään laatimaan uutta kaavaa siten, että ilmeisesti linja-autoasema rajataan kaavan ulkopuolelle. Rakennus säilyy nykyisellään, sanoo kaavoituspäällikkö Raija Niemi.

Myymistä puoltaa Pertti Mäkelän mielestä peruskorjausta odottavien kaupungin kiinteistöjen lista, jolla olevista osa on kiireistä korjausta odottavia homekohteita.

Rakennus on nyt varastotiloina

Noin 800 kerrosneliön suuruinen rakennus on nyt täynnä, muttei toimintaa. R-kioskin ja ompelimon lisäksi talo toimii varastotiloina. Syksyllä kierrätyskeskus käyttää odotussalia, kunnes pääsee uusiin tiloihin.

– Yhdistykset ja taiteilijat olisivat talosta kiinnostuneita. Kaupunki tarvitsee kuitenkin tiloihin maksavia vuokralaisia, joita nyt ei ole ilmaantunut. Tällä hetkellä myynti näyttäisi parhaalta vaihtoehdolta, Mäkelä arvioi.

Arkkitehti Martti Jaatisen suunnittelema rakennus oli alun perin tarkoitus säilyttää torin alueen kaavaehdotuksessa, johon mahtui YIT:n tarvitsemat 5 000 asuinneliötä kerrostaloihin. Kaavaehdotus olisi leikannut vain hieman torinlaidan puurivistöä.

Riihimäen tekninen lautakunta lähti kuitenkin ajamaan linja-autoaseman purkamisen sisältävää kaavaa, joka myös laadittiin ja hyväksyttiin kaupunginvaltuustossa.

Rakennuksen puolesta syntynyt Pro Linja-autoasema -liike ajoi rakennuksen säilyttämistä. Museovirasto korosti talon olevan merkittävä osa kerroksellista kaupunkikuvaa ja edustavan 1950-luvun funktionalismia. (HäSa)