Kanta-Häme

Riistafoorumit pohtivat nyt suurpetoja

Ihmiset ovat peloissaan, vihaisia ja ymmällään, kun suurpetojen kannat ovat kasvaneet. Yhteentörmäysten vähentämiseksi laaditaan parhaillaan suunnitelmia, jotka auttaisivat sekä ihmisiä että petoja.

Koko maassa on parhaillaan menossa riistafoorumien kierros, jossa kaikkia asianosaisia tahoja kuullaan. Etelä-Hämeen ensimmäinen suurpetofoorumi järjestettiin torstaina Evolla Lammilla.

– Vanhat riistanhoitosuunnitelmat eivät toimineet niin kuin piti. Siksi puolitoista vuotta sitten lakia muutettiin ja perustettiin Suomen riistakeskus, joka on hallintoviranomainen. Se ei ole metsästäjien, vaan kaikenlaisen riistan etujärjestö, sanoo Etelä-Hämeen riistaneuvoston puheenjohtaja Hannu S. Laine. Koko maassa on 15 riistaneuvostoa.

Etelä-Hämeessä satunnaisia susihavaintoja

Etelä-Hämeen riistapäällikön Jyri Rauhalan mukaan maakunnassa on melko runsaasti ilveksiä ja kymmenkunta karhua. Jokunen satunnainen susihavainto on tehty, mutta pysyvää susikantaa maakunnassa ei ole. Ahmoista ei ole edes havaintoja.

Viime vuosi oli maakunnassa poikkeuksellinen karhuvuosi. Koijärven suunnassa karhu tai karhut tuhosivat mehiläispesiä parinkymmenen tuhannen euron arvosta ja tappoivat kymmenkunta lammasta. Kuluva vuosi on ollut hyvin rauhallinen.

– Täällä on tärkeintä pohtia, miten ilveksen kanssa tullaan toimeen, Rauhala tiivistää alueelliset suurpeto-ongelmat.

Yhteiselokin on mahdollista

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkija Jani Pellikka tekee suurpetotutkimusta yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Tarkoituksena on selvittää, miksi ongelmat, politiikan tutkimus ja paikalliset tavat kohtaavat kovin huonosti.

Pellikka näkee EU:n määräykset yhtenä ongelmana varsinkin susipolitiikassa.

– Miksi karjaa on pakko laiduntaa alueilla, joilla on suurpetoja, hän ihmettelee.

Hän heittää pohdittaviksi kolme toimintamallia hoitaa suurpedot. Yksi on hänen harmaaksi kansalaistoiminnaksi nimittämänsä. Kärjistäen se tarkoittaa sitä, että salametsästäjät hoitavat petojen harventamisen ja pelottelun pois ihmisten lähettyviltä.

Toinen on esimerkiksi susien sietäminen. Siitä seuraa pakko tinkiä ihmisten hyvinvoinnista, ja se taas pitäisi korvata rahalla tai muuten.

Kolmas vaihtoehto on yhteiselo petojen kanssa.

– Se kuulostaa idealistiselta. Pitäisi tuntea suden elintavat, ottaa lampaat sisään yöksi, aidata laitumet ja antaa hirvieläinkannan kasvaa susien reviireillä, hän sanoo.

Pellikan mukaan yhteiselo edellyttäisi myös eri intressejä edustavien tahojen luopumista kamppailuasetelmasta ja uusien ajattelutapojen omaksumista. Pitäisi siis kivuta poteroista.

– Susia voi pelotella, jahdata lippusiimoilla, poistaa laumoista ongelmayksilöt ja pannoittaa susia. Esimerkiksi Yhdysvalloissa lampuri saa tekstiviestin, kun pantasusi lähestyy lammaslaumaa ennalta määrätylle etäisyydelle, hän kertoo.

Riistaneuvostot laajentavat keskustelua

Ylitarkastaja Janne Pitkänen maa- ja metsätalousministeriöstä painottaa, että suurpedot ovat EU:n tiukasti suojelemia. Suojeluvelvoitteesta voidaan poiketa vain erityissyistä.

Hän myös mainitsee, ettei EU-komissio ymmärrä pohjoismaisia oloja, mutta arvelee ymmärryksen lisääntyvän sitä mukaa kuin susikannat esimerkiksi Ranskassa ja Saksassa kasvavat.

Riistaneuvostojen toimintaa hän pitää hyvänä siksi, että ne laajentavat petoasioita pohtivien ja suunnittelevien joukkoa ja pakottavat eri tahot perustelemaan ja avaamaan näkökantojaan ja siten parantavat keskustelun tasoa.

Valtakunnan 15 riistaneuvoston tänä syksynä käytävien suurpetokeskustelujen anti kootaan raporteiksi, joista laaditaan yhteenveto valtakunnallista suunnitelmaa varten. (HäSa)