Kanta-Häme Janakkala

Riisuminen ei enää tunnu missään, mutta nuorten ulkonäköpaineet surettavat Napialan Kalenterityttöjä

Napialan Työväennäyttämön Kalenteritytöt on tarina rohkeudesta ja ystävyydestä. Naiset roolien takana haluavat tuoda esiin sen, että jokainen on arvokas riippumatta siitä, minkä näköisiä ja kokoisia olemme.
Leena Ahtinen (vas.) ja Outi Laitinen ovat Napialan Työväennäyttämön tekemän kalenterin helmikuun naiset. Kaikissa kuvissa on mukana myös jokin eläin. Kuva: ANU JUURI
Leena Ahtinen (vas.) ja Outi Laitinen ovat Napialan Työväennäyttämön tekemän kalenterin helmikuun naiset. Kaikissa kuvissa on mukana myös jokin eläin. Kuva: ANU JUURI

– Olisi aika tylsää, jos kaikki olisivat Halle Berryn näköisiä. Eihän silloin edes tuntisi, kun tuttava tulisi kadulla vastaan, nauraa ohjaaja Sanna Saarela.

Ihmisten erilaisuus, niin ulkoinen kuin sisäinenkin, on lähtökohta, josta Napialan Työväennäyttämön kevään uutuus, Kalenteritytöt ammentaa. Tarina on tuttu sekä elokuvista että esimerkiksi muutaman vuoden takaa Hämeenlinnan Teatterin lavalta.

Elokuva ja sen näyttämöversiot perustuvat tositarinaan englantilaisen pikkukylän keski-ikäisestä naisporukasta, joka päättää kerätä rahaa hyväntekeväisyyteen vähäpukeisella tyttökalenterilla.

Teatterin lavalla siis myös riisutaan, ja vaikka sen tekevät roolihahmot, naiset roolien takana ovat myös miettineet suhdetta alastomuuteen ja omaan kehoonsa.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Johanna Savikko (vas.), Pauliina Kerola ja Sanna Saarela toivovat, että katsojat näkevät Kalenteritytöt myös kertomuksena naisten välisestä solidaarisuudesta ja ystävyyden tärkeydestä. Kuva: Esko Tuovinen
Johanna Savikko (vas.), Pauliina Kerola ja Sanna Saarela toivovat, että katsojat näkevät Kalenteritytöt myös kertomuksena naisten välisestä solidaarisuudesta ja ystävyyden tärkeydestä. Kuva: Esko Tuovinen

”Ennen tätä en ole mielelläni riisuutunut kenenkään nähden”

Ulkonäköpaineet ovat tuttuja kaikille, mutta Johanna Savikko tuumii, että ne menevät onneksi useimmiten ohi.

– Itsetunnosta se on pitkälti kiinni. Nuoret tytöt ovat usein hyvin kriittisiä oman ulkonäkönsä suhteen. Ei tämä minulta ole unia vienyt, hän sanoo.

Pauliina Kerola kertoo, että näytelmä on muuttanut hänen omaa suhtautumistaan.

– Ennen tätä en ole mielelläni riisuutunut kenenkään nähden, mutta se ei enää ei tunnu missään. Ajattelin, että lavalla olisi tukalaa, mutta ei siellä ole.

Hän sanoo olevansa huolissaan enemmänkin juuri nuorten tyttöjen ulkonäköpaineista.

– Minulla on 7-vuotias tyttö, ja olen huomannut, että jo hänen ikäisillään on hyvin tarkka käsitys siitä, miltä heidän pitäisi näyttää ja minkälaisia olla.

– Kun fakta on kuitenkin, että eihän me voida olla muuta kuin omia itsejämme. Sen toivon välittyvän näytelmästä katsojille, että jokaisella on oikeus olla arvokas ja hyväksytty riippumatta siitä, minkä näköisiä ja kokoisia olemme, ohjaaja Saarela sanoo.

”Eihän tässä mitään tussukuvia tehdä”

Kalenteritytöt valikoitui Napialan Työväennäyttämölle Sanna Saarelan ansiosta. Hän oli haaveillut pitkään sen toteuttamisesta, ja nyt tarjoutui mahdollisuus.

– Tarina on hauska ja koskettava, ja lisäksi tässä on aivan mahtavat naisroolit.

Saarela kertoo, että kaikki napsalaiset innostuivat näytelmästä. Lisäksi mukaan pyydettiin muutamia näyttelijöitä lähiseudun muista ryhmistä, joiden kanssa Saarela työskentelee.

– Kukaan ei kieltäytynyt, Saarela kertoo.

– Kuten näytelmän Barbara sanoo, eihän tässä mitään tussukuvia tehdä. Eikä kukaan tule katsomaan tätä sillä mielellä, että vilahtaako jotain, Johanna Savikko huomauttaa.

Kaikki työryhmän näyttelijät ovat konkareita, mutta esimerkiksi Pauliina Kerola on ensimmäistä kertaa mukana Napialan Työväennäyttämön esityksessä ja Johanna Savikolle Kalenteritytöt on toinen kerta.

Kerola ja Savikko kiittävät molemmat Sanna Saarelaa siitä, että tämä on luonut turvallisen ilmapiirin harjoituksiin.

– Kaikki me olemme näyttämön ulkopuolella erilaisia, on omat taustat ja työt. Ryhmässä on helppo toimia, kun kaikilla on sellainen olo, että hyväksymme toisemme, Johanna Savikko sanoo.

”Enää en ajattele sitä, että kuka näkee ja mitä”

Projekti aloitettiin kalenterikuvauksilla, eli työryhmä joutui Saarelan mukaan suoraan kylmään veteen.

Kun kalenteria kuvattiin, ensimmäisenä poseerasi ohjaaja itse.

– Ajattelin oman kuvaussessioni jälkeen, että voin tarvittaessa terapoida muita. Sitten tuli Johanna, otti vaatteet pois ja sanoi, että joko aletaan. Se siitä terapoinnista, Saarela nauraa.

Pauliina Kerolan mukaan olisi tosin ollut helpompaa, jos kalenteri olisi kuvattu vasta projektin loppuvaiheessa eikä ensimmäiseksi.

– Silloin vielä vähän jännitti, mutta nyt ei enää edes ajattele sitä, että kuka näkee ja mitä.

Hänen kotonaan vastaanotto on ollut kahtalainen. Puoliso on pelkästään iloinen siitä, että vaimo on muutaman vuoden tauon jälkeen palannut teatterin lavalle. Sen sijaan perheen teini-ikäisillä pojilla on ollut sulattelemista.

– Kun kerroin näytelmästä ja roolistani, heillä oli kaksi kysymystä: olenko alasti ja pussaanko ketään.

– Ja molempiin jouduit vastaamaan että kyllä, Saarela nauraa.

– Minun lapsuuden haaveeni oli näyttelijän ammatti. Sanoin pojille, että jos tekisin tätä työkseni, voisin joutua olemaan tämän tästä lavalla alasti ja pussailemaan, Kerola huomauttaa.

Napialan Työväennäyttämön Kalenterityttö-kalenteria on painettu 200 kappaletta, ja painos on myyty lähes loppuun jo ennen näytelmän ensi-iltaa. Kalenterin kuvissa on mukana koko työryhmä, eivät pelkästään näyttelijät.

Osa kalenterin tuotosta sekä maanantaina 24. helmikuuta järjestettävän hyväntekeväisyysnäytöksen tuotto ohjataan Hämeenlinnan seudun syöpälapset Pisara ry:lle. HÄSA

Taustalla tositarina

Kalenteritytöt (Calendar Girls) julkaistiin elokuvana vuonna 2003.

Käsikirjoittajat Tom Firth ja Juliette Towhidi.

Tarina perustuu yorkshirelaisen naisryhmän hyväntekeväisyystempaukseen. Naiset päättivät kerätä rahaa syöpätutkimuksen hyväksi sen jälkeen, kun yhden naisen puoliso kuoli leukemiaan. Kalenteri julkaistiin vuonna 1999.

Kalenteri osoittautui täysosumaksi, ja sen tehneistä naisista tuli kuuluisuuksia. Osa ryhmästä on ollut mukana sekä elokuvan ensi-illassa että monissa muissa merkkitapahtumissa vuosien mittaan, mutta kaikki eivät olleet yhtä innostuneita mediahuomiosta.

Näyttämölle

Tom Firth muokkasi elokuvan käsikirjoituksesta näytelmän, joka esitettiin teatterin lavalla Isossa Britanniassa ensimmäisen kerran vuonna 2008. Vuonna 2015 Kalenteritytöistä tehtiin myös musikaaliversio.

Suomen kantaesitys oli vuonna 2011 Lahden kaupunginteatterissa.

Kalenterityttöjä on esitetty myös Hämeenlinnan teatterissa. Ohjaaja Olka Horila teki näytelmästä oman sovituksen.

Napialan Työväennäyttämön versio on lähempänä alkuperäistä Tom Firthin käsikirjoitusta (suomennos Aino Piirola).

Napialassa ystävänpäivänä

Napialan Työväennäyttämön Kalenteritytöt saa ensi-iltansa ystävänpäivänä 14.2. kello 19. Esitykset Tervakosken Seuratalolla helmi-maaliskuussa pääsääntöisesti viikonloppuisin.

Päivän lehti

28.2.2020