Kanta-Häme

Riittämätön valinnanvara syö uutta vapautta

Valinnanvapaus voi jäädä sote-uudistuksen jälkeen puolitiehen haja-asutusalueilla, arvioi sosiaali- ja terveysministeriön osastopäällikkö, ylijohtaja Kirsi Varhila.

Varhilan mukaan harvaan asutuille alueille ei välttämättä pääse syntymään riittävästi valinnanvaraa terveyspalveluihin. Suurissa kaupungeissa tilanne on toinen, koska tarjolla on yksityistä ja julkista palvelutuotantoa.

Pienen väestöpohjan alueille markkinoiden ehdoilla toimivia yrityksiä ei välttämättä perusteta.

– Sama ongelma tulee olemaan valinnanvapausmallissa, että onko yksityisiä palveluntuottajia maan harvaan asutuilla alueilla, Varhila sanoo.

Hänen mukaansa Ruotsissa on käynyt niin, ettei yksityisiä palveluntuottajia ole tavoitteista huolimatta syntynyt. Käytännössä valinnanvapaus voi näillä seuduilla jäädä sen varaan, että asukas päättää hoidattaa itseään pidemmän matkan päässä.

VALINNANVAPAUTTA ON Suomessa ollut jo vuodesta 2014 asti niin, että asukkaat ovat voineet valita oman perusterveydenhuollon tarjoajansa julkisella puolella. Jos oma lähiterveyskeskus ei miellytä, voi mennä vaikka naapurikuntaan hoidettavaksi.

Erikoissairaanhoidonkin paikkaan on voinut hoitavan lääkärin avustamana vaikuttaa. Sote-uudistuksessa myös yksityiset terveyspalveluiden tarjoajat kuuluisivat valinnanvapauden piiriin.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n mukaan suomalaisista 2,6 prosenttia on vaihtanut hoitopaikkaa nykylain puitteissa. THL:n tutkimuspäällikön Timo Sinervon mukaan valinnanvapauttaan käyttävien osuus on suurempi niiden keskuudessa, jotka asuvat suurissa kaupungeissa ja käyttävät säännöllisesti terveyskeskuksen palveluja.

– Heistä noin kahdeksan prosenttia on vaihtanut terveysasemaa, Sinervo sanoo.

Osastopäällikkö Varhilan mukaan ministeriö ei ole vielä tehnyt arvioita siitä, miten paljon valinnanvapautta sovellettaisiin uusissa malleissa.

MATALAAN VALINNANVAPAUDEN hyödyntämiseen on Sinervon ja Varhilan mukaan useita syitä. Toisaalta valinnanvaraa on vähän, laatuvertailun tekoon ei ole mahdollisuutta ja harva ylipäänsä tietää, että hoitopaikkaa voi vaihtaa.

THL:n Sinervon mukaan terveyskeskuksia hyödyntävät muutenkin vain ne, jotka eivät kuulu työterveyshuollon piiriin. Suomessa terveyskeskusten asiakkaina on alle puolet väestöstä.

– Työikäinen väestö eli terve väestönosa käyttää työterveyshuoltoa, sanoo Sinervo.

Hämeenlinnan kaupunkiin liitetyssä Rengossa on yksi terveysasema. Vastaanotolla istuva Erkki Järvenoja tietää, että hän voi valita hoitopaikkansa.

Syytä vaihtamiseen hänellä ei kuitenkaan ole, eikä hän usko tulevaisuudessakaan olevan. Rengossa ei yksityisiä lääkäreitä ole, ja Hämeenlinnaan on parikymmentä kilometriä.

– Olen asunut Rengossa 17 vuotta, ja olen joka kerta päässyt lääkärille hyvin lyhyellä odotusajalla, Järvenoja kertoo.

NYKYINEN valinnanvapaus on jäänyt Sinervon mukaan puolitiehen. Jotta se uudistuksen jälkeen toimisi, valinnanvaran ohella asukkailla pitäisi olla mahdollisuus vertailla terveyspalveluita keskenään.

Nykykunnilla ei myöskään ole ollut kannustimia valinnanvapauden edistämiseen.

– Perusterveydenhuollon piiristä on saatavilla pitkälti pelkästään asiakastyytyväisyystietoa, mikä on aika kapeaa. Aika iso urakka on edessä, jos valinnanvapautta halutaan laajentaa, toteaa Sinervo.