Kanta-Häme

Rikkakasveista kehittymässä kasvinsuojeluaineita kestäviä

Liian yksipuoliset viljelymenetelmät uhkaavat muuttaa rikkakasvit vastustuskykyisiksi kasvinsuojeluaineille.

Jos esimerkiksi pihatähtimö eli vesiheinä, rikkapuntarpää tai hukkakaura muuttuvat tiettyä torjunta-ainetta kestäviksi, edessä on viiden tai jopa yli kymmenen vuoden pellon puhdistustyö.

– Torjunnassa on vaihdeltava riittävästi eri vaikutustavan omaavia tehoaineita sisältäviä valmisteita, mutta lisäksi on käytettävä viljelykiertoa ja mekaanista muokkausta. Näillä keinoin estetään ennalta kestävien kantojen muodostusta.

Näin toteaa Hämeen ammattikorkeakoulun opinnäytetyössään rikkakasvien resistenssiriskejä Suomessa tutkinut agrologi Jarkko Anttonen.

Suomessa on Somerolla todettu yksi tapaus, jossa pihatähtimö on muuttunut torjunta-ainetta kestäväksi.

– Tapauksia on todennäköisesti enemmänkin, sillä kestävyyttä ei seurata säännöllisesti, kertoo opinnäytetyötä ohjannut tutkija Sanni Junnila Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksesta (MTT).

Pohjoismaat jo ongelmissa

Rikkakasvien resistenssiriski on todellinen, sillä Keski-Euroopassa tilanne on Jarkko Anttosen ja Sanni Junnilan mukaan jo kasvanut ongelmaksi.

Myös Ruotsissa on tavattu kasvinsuojeluaineita kestäviä pihatähtimö- ja rikkapuntarpääkantoja ja ainakin yksi kestävä jauhosavikkakanta. Lisäksi on havaittu vastustuskykyisiä pelto-ohdakkeita.

– Norjassa tavataan kestäviä pihatähtimöitä, saunakukkaa, pelto-orvokkia ja pillikettä. Tanskassa tiedetään kestäviksi ainakin pihatähtimö, rikkapuntarpää, pillike ja unikko, kertoo Sanni Junnila.

Rikkakasvien resistenttejä kantoja alkoi ilmetä Tanskassa 1980-luvun lopulla vain vajaat kymmenen vuotta ensimmäisten sulfonyyliureavalmisteiden käyttöönotosta.

Vaihtoehdot välttämättömiä

Norjassa kasvinsuojeluaineiden vaihtelumahdollisuudet viljanviljelyssä ovat pienet, kun monien perinteisten rikkakasvihävitteiden käyttö on kielletty ympäristön suojelemiseksi.

– Jäljelle jääneiden jatkuva yksipuolinen käyttö on johtanut vastustuskykyisten rikkakasvikantojen kehittymiseen, Sanni Junnila toteaa.

Suomessa perinteisten, fenoksihappoihin kuuluvien kasvinsuojeluaineiden käyttö on sallittu, joten viljelijät voivat valita sopivia torjunta-aineita kahdentyyppisestä sulfonyyliureasta ja lisäksi laajemmasta tehoainevalikoimasta.

MTT:n tutkija Sanni Junnila pitää välttämättömänä, että valinnanmahdollisuus säilytetään Suomessa.

Vastustuskykyisten rikkakasvien leviäminen pelloille lisää viljelijöiden työmäärää moninkertaiseksi, vähentää saadun sadon määrää ja heikentää näin viljelyn tuottavuutta.

Ympäristönsuojelu päälaelleen

Sulfonyyliureat estävät niille herkissä kasveissa kolmen aminohapon syntymisen, minkä vuoksi kasvin kasvu lakkaa. Ainetta kestävässä viljelykasvissa tehoaine hajoaa ja poistuu.

– Jäämiä ei ole sulfonyyliureoiden ruiskutusten jälkeen löydetty, kun taas esimerkiksi fenoksihappohin kuuluvien aineiden käytöstä saattaa jäädä viljaan pieniä jäämiä.

Sulfonyyliureiden ympäristö- ja käyttäjäystävällisyys on Sanni Junnilan mielestä kuitenkin johtanut liian yksipuoliseen käyttöön. Viime vuosina on sen vuoksi jouduttu osittain palaamaan perinteisten rikkakasvihävitteiden käyttöön. (HäSa)