Kanta-Häme

Rikospaikkatutkinta on hellän poliisin hommaa

Poliisiammattikorkeakoulussa Tampereella opiskelijat harjoittelevat sormenjälkien etsimistä vielä aika perinteisen näköisillä menetelmillä.

– Tapoja on erilaisia. Jauheilla saadaan jälki näkyviin, ja sitten se valokuvataan tai nostetaan ylös silikonimassalla, teipillä tai foliopinnoilla, kertoo opettaja, ylikonstaapeli Heli Jalander.

Sormenjäljen voi pilata esimerkiksi käyttämällä liikaa voimaa tai laittamalla liikaa jauhetta.

– Hellän miehen ja naisen hommaa, Jalander tiivistää.

Keväällä valmistuva Matti Heinonen luonnehtii tehtävää helpoksi, ainakin laboratorio-olosuhteissa.

– Kun menee kentälle, ja saattaa olla yleisöä tai muuta häiriötä, tilanne voi olla huomattavasti haastavampi.

Koulutuksessa harjoitellaan sormenjälkien lisäksi esimerkiksi kuva-, ääni- ja dna-näytteiden ottoa sekä materiaalien ja jalanjälkien tutkintaa, kertovat Sisko Palonen ja Milja Lusila.

– Ei ole sellaista kuin C.S.I:ssä, mutta lähellä mennään.

Varsinkin dna:n kanssa tulee rikospaikalla olla todella tarkkana, kertoo opettaja Kari Koppanen.

– Silloin pitää olla varustautunut suusuojasta lähtien. Poliisi voisi tuoda paikan päälle omaa dna:taan, jos esimerkiksi aivastaa.(LM-HäSa)