Kanta-Häme

Rintamakirjeellä on aina arvonsa

Hämeenlinnalainen Tenho Lehtinen kuunteli itsenäisyyspäivänä rapinaa, joka vaikutti kuuluvan hänen vuosia sitten kuolinpesältä ostamansa talon vintiltä.

– Kuuntelin koko yön, miten hiiri rapisteli eristeissä, ja kiipesin seuraavana päivänä etsimään pesää. Pesää ei löytynyt, mutta savupiipun vieressä oli monisivuinen kirje.

Vanhemmilleen lähettämässä kirjeessä Viljo suomi kenttäpostikonttorin väkeä, joita hän epäili rintamasotilaille lähetettyjen pakettien hävittämisestä. Kenttäpostikonttorin pitäjät ovat käyttäneet hyväkseen. Kysyisin perhanoilla onko oikeus ja kohtuus heidän iskeä ne paketit, jotka ovat matkalla tänne etulinjoille, Viljo kirjoittaa.

Kirjeessä Viljo myös lohduttaa vanhempiaan, ettei villapaidan puute ole rintamalla suurikaan murhe ainakaan sadesäällä.

Kirjeestä puuttuu päiväys, mutta sisällön ja sensuurin läpäisseiden paikannimien perusteella se on kirjoitettu jatkosodan hyökkäysvaiheen aikana tai loppukesästä 1944.

Kirje päättyy mainintaan, että enemmänkin olisi asiaa, mutta taas on tullut käsky lähteä eteenpäin.

Lehtinen kertoo selvittelevänsä, löytyisikö Viljolta vielä lähiomaisia tai olisiko kirjeellä historiallista arvoa jonkin arkiston tai museon kokoelmissa. Kirje valaisee yksittäisen sotilaan ajatuksia sodasta.

– Kirjeestä paistaa läpi, että vaikka itse on pahassa paikassa, niin sotilaat yrittivät valaa kotiväelle uskoa tulevaan ja omaan pärjäämiseensä. Löytöpaikasta olen ajatellut, että vaikka kirje saattoi sisältää kipeitä muistoja, se on haluttu säilyttää varmassa tallessa.

Itsenäisyyspäivän jälkeen Lehtinen löysi vintin eristeiden joukosta lisää postia.

Toisen kirjeen perusteella Viljo oli välirauhan aikana varusmiespalveluksessa. Heinien seassa maannut vuoden 1938 sanomalehti taas paljasti todennäköisesti Viljon sukunimen.

Samannimistä henkilöä ei löydy kaatuneiden tietokannasta. Ilmeisesti Viljo selvisi sodasta. HÄSA