Kanta-Häme

Risto Ryti järjesti Vanajanlinnassa spiritismi-istuntoja, ja Eino Leino näki linnan ikkunassa aaveen – "Märtha-rouva pitää meitä silmällä"

Toimittajat Marika Riikonen ja Susanna Kinnari kävivät vuonna 2014 Vanajanlinnassa öisellä aavejahdilla Yövieraat-juttusarjassaan. Vanajanlinnan työntekijät ja yövieraat ovat todistaneet historian aikana monia yliluonnollisia ilmiöitä. Juttu on julkaistu alun perin 28.12.2014.
Hotellien henget -kirja nimeää Vanajanlinnan kellarikerroksen viinituvan yhdeksi hotellin erikoisimmista paikoista. Viinituvan tunnelma saa jopa henkilökunnan välttelemään paikkaa yksinään. Kuva: Nea Ilmevalta

Ihan ensin puetaan päälle pitkähelmainen mekko ja korkokengät. Yhden suortuvat nutturaksi, toiselle tujaus lakkaa.

Marika: – Tää olis nyt Greta.

Susanna: – Ja tää olis Bertha.

Tää juttu olis kummituskartanoleikki.

Vanajanlinnan alakerrassa pitkät käytävät avautuvat moneen suuntaan. Risteyksessä vartioi haarniska.

Yövieraiden reissuilla tuppaa olemaan synkkää ja myrskyistä. Nytkin tuuli vonkuu ikkunoiden takana, ja sade piiskaa vaakasuoraan. Etäisyydessä loimottavat Hämeenlinnan valot kuin iso nuotio.

Portaissa helmoja pitää nostella, jotta kangas ei jää askelten alle. Vanajanlinna on rakennuttajiensa aikoina toiminut varsinaisena seurapiiripyhättönä.

Metsästyslinnassa pyörivät presidentit, ja hotellissa ovat liihotelleet julkkikset.

Ja kummitukset.

Juttu jatkuu kuvien jälkeen.
Synkkänä ja myrskyisenä yönä Vanajanlinnassa on sitä jotakin – ei uhkaavaa tai pelottavaa, mutta kieltämättä, jotakin kiinnostavaa. Kuva: Markku Tanni

Ovet aukeilevat itsekseen

Valvontakameroiden kuvassa on nähty sumuinen hahmo, ja käytävävalot ovat syttyneet ilman, että missään liikkuu ketään. Ovet aukeilevat itsekseen, ja piano soi omia aikojaan. Tuorein tapaus, viime viikolta, on vedenkeittimien napsahtaminen päälle yhtäkkiä ja ilman selitystä.

Jos aika voisi pysähtyä, se riisuisi kengät ja seisahtuisi kirjaston ovelle. Käsivarsia kylmää, sillä ohut mekko on aavistuksen liian vilpoisa.

Asu on osa leikkiä. Se on rekvisiittaa – vähän samaan tapaan kuin ovat linnan seinille ripustetut taidejäljitelmät, salien tyylihuonekalut tai ne lukuisat historiaviitteet, joita käytäviltä ja huoneista löytyy. Marsalkka Mannerheim metsästystamineissaan, sohvalla rennosti kameralle poseeraavat Rosenlewit.

Vaikka Vanajanlinnaan liittyy oma kunniakas historiansa, ei vuonna 1924 valmistunut linna silti ole rakennusten mittakaavassa vanhus. Silti historia on iso osa Vanajanlinnan nykypäivää.

Vanajanlinnaan ei hakeuduta pelkän majoituksen tai kokoushuoneiden perässä. Ihmiset hakevat elämyksiä ja tämän tietävät myös ne, jotka linnan markkinoinnista vastaavat.

Elämyksellisyyttä on Vanajanlinnassakin yritetty hyödyntää. Isäntäpari Maarit ja Pekka Vihman alkuvuosina järjestettiin esimerkiksi kerran Dracula-aiheiset juhlat. Kyntteliköt koristeltiin hämähäkinseittijäljitelmillä ja ruokailutilaan raahattiin ruumisarkku.

Teema ei kuitenkaan ottanut tuulta alleen.

Linnanrouva Maarit Vihma uskoo Märtha Rosenlewin hengen elävän yhä Vanajanlinnassa. Kuva: Markku Tanni

Eino Leino näki Märthan haamun

Vanajanlinnan historian toimittanut Eino Leino näki kolmannen kerroksen ikkunasta ulkopuolella valkopukuisen naisen, joka istui ilmassa. Vanajanlinnan väki arvelee ilmestyksen olevan Carl Wilhelm Rosenlewin vaimo Märtha.

Kummitusjutut tunnetaan, mutta Vanajanlinna ei markkinoi niitä – muut toki tekevät sen heidän puolestaan. Linnanrouva Maarit Vihman mukaan ketään ei haluta säikytellä, joten tarinoita kerrotaan, jos joku kysyy.

Maarit: – Koen, että henget ovat ystävällisiä. Että Märtha-rouva pitää silmällä, että täällä on kaikki hyvin. Kun remontoimme linnaa, minulla oli usein tunne, että joku kulki perässäni, mutta se ei pelottanut.

Kukaan linnassa yöpyneistäkään ei tiettävästi ole pelännyt. Eipä ainakaan ole tullut kertomaan.

Maarit: – Ai, onpas. Alkuaikoina täällä oli yövartija, joka koputti säikähtäneenä asiakkaan ovelle ja pyysi tätä tuekseen.

 

Risto Rytin spiritismirinki

Presidentti Risto Rytin seurueen kerrotaan harrastaneen Vanajanlinnassa spiritismiä. Öisin saattaa edelleen kuulua noppien ääniä. Myös putoilevien biljardipallojen ääni kantautuu välillä työntekijöiden korviin. Biljardihuone on kuitenkin aina tarkistettaessa ojennuksessa.

Greta ja Bertha, Bertha ja Greta. Mitä he hakevat, mitä he ovat?

B: – He ovat ihan selvästi elämysmatkailijoita. He haluavat kokea, tuntea jotakin.

Elämyksiä hakevat Vanajanlinnasta muutkin. Rappusissa vastaan kävelee korkokengissä kulkeva joulukuusi, myöhemmin pitkää käytävää pitkin harppoo joulupukki lahjasäkki olallaan.

Äänekäs nauru ja karaoke kumpuavat kellarista kerroksiin. Alhaalla vietetään äänekkäitä pikkujouluja.

Biljardipallot liukuvat käskystä pitkin pelipöytää, eivätkä yövieraat Bertha (Susanna Kinnari) ja Greta (Marika Riikonen) tee havaintoja itsestään lattialle putoilevista palloista. Kuva: Markku Tanni

Salahuone kirjahyllyn takana

Asiakkaat ovat kertoneet, että kolmannessa kerroksessa joku on kulkenut heidän takanaan ja puhaltanut niskaan. Ilmavirran lisäksi he ovat kuulleet puhallusäänen.

Salaovia, käytäviä, välikköjä. Biljardihuoneessa Vihma on aiemmin kääntänyt kirjahyllyn sivuun ja paljastanut sen takaa pienen huoneen, jossa nykyään säilytetään valokuvia ja muita muistoja.

B: – Onko sulla fiilis, että voisit kokea sen, nähdä kummituksen? Mä olen älyttömän skeptinen.

G:- Todellinen mahdollisuus tuntuu etäiseltä. Mutta pidän ajatuksesta, ettei kaikkea voi selittää.

 

Lue lisää Yovieraat-sarjan juttuja:
Siirtyvien mööpelien talo (Hämeen Sanomat 12.2.2016)
Kun lyseo on hiljaa, henki mellastaa (Hämeen Sanomat 2.11.2013)

Olisiko esimerkiksi kauhuteemailtojen aika nyt? Ihmiset on kyllästetty kokemuksilla, ja elämysteemat voisivat tuoda taas jotain lisää. Halloweenkin on nykyään tuttu juhla.

G:- Tulisitko kauhuteemailtaan?

B:- Riippuisi porukasta. Yksin en. Se tuntuisi höpöhöpöltä, mutta kavereiden kanssa se voisi olla hauskaa.

G:- Se edellyttäisi tiettyä virettä. Vähän kuin lapsena onnistui pääsemään joulutunnelmaan.

B:- Niin, sellaista heittäytymistä.

G:- Halutaanko elämykset ylipäätään nykyään paketoituina tyyliin ”Anna mulle tunnetila”?

B:- Ehkä. Tosin harva asia onnistuu enää sykähdyttämään. En tiedä kumpi on oleellisempaa, se että itse kykenisi tulemaan täysin avoimena tilanteeseen, vai pitäisikö sisällön vain yksinkertaisesti viedä jalat alta.

Tyylihuonekalut ja taidejäljennökset luovat antavat Vanajanlinnalle henkeä, joskin sisustuksessa on käytetty myös osin alkuperäisiä kalusteita.

Kuka kirkuu keskellä yötä?

Kellarissa kirkuu nainen. Ääntä ei ole osattu täsmällisesti paikallistaa, mutta tarinan mukaan kellarissa on kidutettu saksalaista naissotavankia. Muun muassa vakavahenkinen entinen talouspäällikkö on kuullut hänet.

Yö ei ota asettuakseen. Myrskytuuli riehuu ikkunoiden takana ja kellarikerroksessa juhlat sen kuin jatkuvat. Sen sijaan salonki odottaa hiljaisena aamua. Jossain joku kirkuu.

B: – Tuskin siellä kuitenkaan saksalainen sotavanki huutaa.

Biljardihuoneessa pallot ovat levinneet pitkin pöytää. Kirjahyllyyn jätetty juoma paljastaa, että peli on jäänyt juhlijoilta kesken.

G:- Ei kuuluisi minnekään, vaikka biljardipallot putoilisivat.

Alhaalla joku rääkkää mikrofonia: – Bamboleoooo, bamboleaaa…

Pitkiä käytäviä – niitä riittää joka kerroksessa. Kuva: Markku Tanni

Koleus asuu seinissä

Kokousryhmä valitti jonkun kolistelleen rakennuksessa pitkin yötä. Aina, kun joku huusi: Hiljaa!, äänet loppuivat, mutta sitten taas kuului melua kuin huonekaluja olisi raahattu paikasta toiseen.

Rosenlewin marmoriseinäinen kylpyhuonekin on nykyään kokoustila. Lattiaan upotetun ammeen paikalla on samettisohva. Jos kellarin jytke jätetään laskuista, Vanajanlinnassa on hyvin hiljaista.

Ja hyvin kylmää. Koleus tuntuu asuvan seinissä, ja lisää tulee ohuiden ikkunoiden väleistä. Tältäkö tuntuisi olla kummitus? Mitä kummituksena tekisi?

B: – Kytistelisin ihmisiä. Menisin perässä ja katsoisin, mitä he tekevät. Puhaltelisin niskaan.

G:- Mulla saattaisi olla haluja pieneen jäynään. Silitellä jonkun poskea tai kaulaa viilein sormin.

Pikkujouluväki ei ilmeisesti aio mennä ollenkaan nukkumaan. Ja me kun olimme huolissamme siitä, ettei kukaan vain häiriinny Yövieraiden hiiviskelystä!

Märtha järjestää käytännön piloja Vanajanlinnan henkilökunnalle harva se päivä. Osaa pilat kuitenkin pelottavat ihan oikeasti. Kuva: Markku Tanni

Annamme periksi kello kahden jälkeen. Leikit on nyt leikitty. Kukaan ei puhalla niskaan.

Aamulla tavarat ovat paikoillaan. Ainoa omituinen asia on se, että puhelimeen syttyvät itsekseen valot juuri silloin, kun tekee mieli katsoa kelloa. Kännykkäkin toipuu nopeasti entiselleen.

Kursivoidut osiot ovat kartanonrouva Maarit Vihman haastattelusta poimittuja kummittelukokemuksia Vanajanlinnasta.

Marika Riikonen ja Susanna Kinnari

Vanajanlinnan vaiheikas historia

Tohtori Carl Wilhelm Rosenlew ryhtyi rakennuttamaan metsästyslinnaksi suunnittelemaansa Vanajanlinnaa vuonna 1919.

Rakentaminen kesti viisi vuotta. Rakennusmestareina toimivat August Mattson ja Hilpi Kummila.

Päälinnaan rakennettiin yli 80 huonetta ja yhteensä 3 000 neliömetriä.

Ensimmäisessä kerroksessa sijaitsivat ruokasali, musiikkisali ja salonki. Kellarikerroksessa olivat viinitupa, turkkilainen sauna ja marmorinen uima-allas.

Toisessa kerroksessa olivat isännän ja emännän huoneistot, ja sinne majoittuivat myös kunniavieraat, marsalkka Mannerheim ja Fazerin suku.

Rosenlew omisti linnan vuoteen 1941, minkä jälkeen sen osti saksalainen asetehtailija.

Sirola-opistoksi

Linna siirtyi muun saksalaisen omaisuuden mukana sotakorvauksena Neuvostoliitolle. Kartanosta huolehti Neuvostoliiton omaisuuden hoitokunta, jolloin päärakennus jäi tyhjäksi ja alkoi rapistua pahasti.

Yrjö Sirola vuokrasi linnan vuonna 1947 ja se otettiin Sirola-opiston käyttöön. Sirola-säätiö osti rakennukset ja maat vuonna 1956.

Sirola-opiston toiminta loppui vuonna 1994, ja parin vuoden päästä Hämeenlinnan kaupunki osti Vanajanlinnan. Vuokraajaksi tuli Sirola-säätiön pääosin omistama Vanajanlinna Oy.

Vuonna 1998 Vanajanlinna Oy:n omistajiksi tulivat Mika Walkamo ja Pekka Vihma, jotka aloittivat paikassa kokoushotellitoiminnan.

Lähde: www.vanajanlinna.fi

Päivän lehti

22.10.2020

Fingerpori

comic