Kanta-Häme

Rottinki on taipunut muutosten edessä

Yrittäjä Anitta Herrasen silmistä loistaa palo ja innostus, kun hän puhuu Parolan Rottingista. Yrityksestään, toisesta kodistaan, lempilapsestaan.

Ylpeyteen on myös syytä, sillä yritys on sinnitellyt läpi tiukkojen taloudellisten aikojen ja juhlii tällä viikolla 50-vuotissyntymäpäiviään. Puolen vuosisadan ikä on tämän päivän yritysmaailmassa saavutus.

Yrityksen syntyhistorian voi laskea alkavaksi vuodesta 1967, jolloin Aulis ja Toini Herranen muuttivat asumaan 6-vuotiaan tyttärensä Anittan kanssa Parolan Kanunginmäkeen entisen autoverstaan yläkertaan Parolan Panssarimuseon kylkeen.

Pariskunnalla oli jo aiempaa kokemusta rottinkikalusteiden valmistuksesta Loimaalta näkövammaisten palveluksessa. He alkoivat pyörittää Aulis Herrasen serkun entistä rottinkiverstasta kellaritiloissa aluksi nimellä T:mi Aulis Herranen. Sittemmin nimi muuttui Parolan Rottingiksi.

– Alkuvuodet olivat todella työntäyteisiä. Teimme töitä aamusta iltaan ja sunnuntaisinkin. Kaikki tehtiin käsityönä alusta loppuun, muistelee nyt jo eläkkeellä oleva Toini Herranen.

Aviopari teki pari ensimmäistä vuotta töitä kaksin.

Kysynnän kasvaessa he palkkasivat työntekijöitä, joita oli parhaimmillaan 20–30. Osa heistä oli niin sanottuja kotityöntekijöitä, jotka tekivät punostöitä kotonaan.

Alkuaikoina valikoima oli suppea: vajaa kymmenen tuolimallia, Aulis Herrasen suunnittelema Klassikko-riippukeinu, pöytiä, tarjoiluvaunuja, lehtiteline ja vauvansänky. Raaka-aine tuli Indonesiasta.

Kilpailijoita alalla oli Suomesta vain muutamia. Aulis Herranen toimi työnjohtajana ja ideoi tuotemalleja, ja Toini Herranen hoiti tilauksia ja paperiasioita sekä kiersi ympäri Suomea markkinoimassa tuotteita.

Anitta Herranen muistaa hyvin lapsuutensa rottinkiverstaan miljöössä.

– Pyörin ja leikin rottinkipinojen päällä, ja työntekijät ja äiti pitivät minulle seuraa. Joskus lauloin yhdessä työntekijämme Anna-Liisa Anttosen kanssa lauluja lauluvihosta. Välillä siivosin roskia lattialta ja sain siitä palkkaa muutaman pennin.

Lämmöllä hän muistelee, miten tapana oli keittää työntekijöille päiväkahvit. Tauoilla heitettiin myös tikkaa.

Toini Herranen opetti tyttärensä punomaan rottinkia, mitä tämä tekikin kesätöinään.

– Anitta sanoi, ettei ikinä lähde tälle alalle, koska me vanhemmat teimme aina töitä, Toini Herranen muistelee.

– Ja kuinkas sitten kävikään! Anitta Herranen nauraa vieressä.

Ensimmäisen merkittävän takaiskun Parolan Rottinki koki 80-luvun puolivälissä, kun Indonesian hallitus päätti lopettaa raaka-aineen myynnin ulkomaille tavoitteenaan työllistää oman maan kansalaisia.

– Vanhemmilleni ei voinut tulla mieleenkään, ettei raaka-ainetta enää saisi. He miettivät, loppuuko yritys siihen, Anitta Herranen kertoo.

Yrityksen edustaja lähti paikan päälle selvittämään, miten omien rottinkituotteiden valmistus Indonesiassa ja maahantuonti Suomeen onnistuisivat. Monien vaiheiden ja jopa huijareiden jälkeen yritys löysi luotettavan yhteistyökumppanin, jonka toiminta täyttää Anitta Herrasen mukaan kestävän kehityksen periaatteet.

Parolan Rottinki ehti kuitenkin mennä alamäkeen. Oma tuotanto loppui 1986.

– Isän terveys petti, kun hän joutui irtisanomaan työntekijöitä. Hän onnistui löytämään aika monelle uuden työpaikan. Isä kuoli 1987, Anitta Herranen kertoo.

Vuonna 1986 tulivat ensimmäiset kontit Indonesiasta.

– Sitten alkoi räjähdysmäinen suosio! 90-luvun alku oli tuonnin kulta-aikaa. Sitten tuli kolme, neljä isoa kilpailijaa, jotka alkoivat kopioida meidän klassikkomallejamme halpaversioina. Pienet huonekaluliikkeet jatkoivat onneksi uskollisesti meidän tuotteidemme ostamista, Anitta Herranen toteaa.

Vuonna 1997 yritys muutti Kanungista Merven teollisuusalueelle.

Toisen aallonpohjan Parolan Rottinki koki 2000-luvun alussa, kun muovirottinki valtasi markkinat.

– Silloin meidän liikevaihtomme romahti, ja jäin tähän yksin. Äiti tuli eläkkeeltä auttamaan, ja pyöritimme tätä kaksin vuoden 2008.

Anitta Herranen keräsi rohkeutensa ja lunasti osakkeet itselleen vuonna 2009.

– Päätin, että kokeilen. Oli hirveä palo saada yritys taas jaloilleen.

Auttamassa olivat konsultti sekä äiti ja nuorin poika. Toimintaan tuli uutta draivia, ja yritys otti sosiaalisen median kanavat ja messut avuksi markkinointiin. Yritys myös avasi verkkokaupan 2014 ja muutamaa vuotta aiemmin outlet-myymälän, jonka valikoimiin Herranen on ottanut myös sisustustuotteita. Nyt hänellä on kaksi kokoaikaista työntekijää ja kesäapulaisia.

– Minulla on ollut onni kohdata oikeita ihmisiä oikeaan aikaan. Velat on maksettu lähes kokonaan pois, ja kolmatta vuotta peräkkäin on tehty positiivinen tulos, Anitta Herranen iloitsee.

Rottinki on jälleen noussut bloggaajien ja sisustuslehtien avustuksella uuteen suosioon.

– Haaveena olisi perustaa myymälä tai ainakin pop up -myymälä johonkin isoon kaupunkiin. Nyt pitäisi rohjeta repäistä! HÄSA

JuhlapäiväParolan Rottingin 50-vuotissynttärit lauantaina 14.1. klo 10–16. Kahvitarjoilu ja synttärikakkua. Hitsaajantie 3, Parola, Hattula.

Päivän lehti

25.10.2020

Fingerpori

comic