Kanta-Häme

Rouva Grilli

Kuten niin monesti, tämäkin tarina alkaa pikkuruisesta lehti-ilmoituksesta. Ilmoitus julkaistiin syksyllä 1977 Hämeen Sanomissa, ja ilmoitus sattui osumaan Anja Oksasen silloisen aviomiehen silmiin.
 
Kaupan oli pieni grillikioski Hämeenlinnan Nummella, hintapyynti 4 000 markkaa. Anja Oksanen ei tiennyt grillikioskin pyörittämisestä, hotseista tai hampurilaisten tekemisestä mitään, mutta jotenkin mies sai ylipuhuttua.
 
Miksei. Voisihan tuota kokeillakin, tuumi Oksanen.
 
– Olisit nähnyt mikä romu se oli! Luukkukin oli suljettu haarukalla, Oksanen kauhistelee.
 
Rotisko ei kuitenkaan pelästyttänyt Oksasta. Kioski pantiin pystyyn ja niin pyörähti melkein 20 vuotta kestänyt kioskiyrittäjyys vauhtiin.
 
Vaikka Nummen kioski oli avoinna kuutena päivänä viikossa ja vain ilta-aikaan, kipusi vuositulos parhaimmillaan yli 50 000 markkaan.
 
Tämä rohkaisi ottamaan uuden askeleen, kun Oksasten silmiin neljä vuotta myöhemmin osui jälleen uusi lehti-ilmoitus.
 
Turengin Keskuskioskille Oksanen päätyi grilliyrittäjäksi lehti-ilmoituksen huomattuaan.
 
– Myimme asuntomme, menimme vuokralle ja ostimme kioskin, muistelee Oksanen.
 
Turengissa Oksanen pyöritti keväästä 1981 aina vuoteen 1987 Keskuskioskia. Samassa yhteydessä Nummen kioski myytiin eteenpäin.
 
Koska kilpailua ei juuri ollut sai bisnestä sai tehdä varsin rauhassa. Grillituotteiden lisäksi Keskuskioskilta myytiin elintarvikkeita sekä kukkia.
 
– Parhaana jouluna myytiin 3 000 hyasinttia.
 
– Paras asiakas söi keskuskioskilla kolme Manun illallista ja joi viisi purkkia maitoa, Oksanen muistelee.
 
Niin, jos Sirkka Valli muistetaan legendaarisen hotsin kehittelijänä, on Hämeenlinnassakin myyty Manun illallinen Anja Oksasen kehitystyön tulos. Tuhtiin illalliseen kuuluu ranskalaisten, makkaran, paistettujen kananmunien ja punajuurisalaatin lisäksi mausteet.
 
Grilliruoan lisäksi kauppansa tekivät myös irtokarkit, joita kioskien työntekijät saivat pussittaa asiakkaiden toiveiden mukaan kilokaupalla.
 
– Karkkia myytiin hirveät määrät. Muistan, että Turengissa joku osti irtokarkkeja parhaimmilllaan 70 markalla.
 
Turengin vuosina Oksaset tutustuivat Hämeenlinnassa grillikioskia pitäneisiin Sirkka ja Niilo Valliin.
Vuonna 1987 Oksasten elämä muuttui lehti-ilmoituksen vuoksi kolmannen kerran. Vallin Grilli oli tullut myyntiin.
 
Oksaset myivät Keskuskioskin ja ryhtyivät pitämään Vallin Grilliä. Vallin Grillin emäntänä Anja Oksanen toimi vuoteen 1996 saakka.
 
– Muistan ikäni yhden joulun 1990-luvun taitteesta. Menimme joulupäivänä töihin kello 12, ja silloin siellä oli jo kaksi pitkää jonoa. Grillin piti olla auki kuuteen asti illalla, mutta me jatkoimme puoleenyöhön. Meiltä ei koskaan loppunut mikään, pidin varastot aina niin täynnä. Sinä päivänä kuitenkin loppui maito.
 
– Joulupäivän saldo oli 20 000 markkaa, mikä on moninkertainen tavalliseen sunnuntaihin verrattuna. Ihmiset hakivat tupakkaa, karkkia ja grillituotteitakin myytiin yli 3000 euron edestä, Oksanen muistelee.
 
Kioskien kulta-aikaa kesti 1990-luvun lamaan saakka. Tämän jälkeen talous kiristyi, katukuvaan alkoi ilmestyä kilpailijoiksi osoittautuneita pitserioita ja kebab-paikkoja, kauppojen aukioloajat venyivät ja monet kioskien toimintaan vaikuttavat säädökset muuttuivat.
 
– Ei siihen aikaan ollut omavalvontaa eikä hygieniapasseja, kun itse aloitin työt. Silti siisteys oli aina ehdoton vaatimus itsellä. Paikkojen piti olla järjestyksessä.
 
– Kerran terveystarkastajien esimies toi opiskelijat Vallin Grillille katsomaan ja esitteli, että katsokaa olettekos näin siistiä grilliä nähneet, Oksanen kertoo.
 
Silti Oksanenkin sai toisinaan vääntää viranomaisten kanssa.
 
– Höh, myssyistä, hän tarkentaa.
 
– Terveystarkastajat vaativat, että olisi pitänyt käyttää myssyä. Minä sanoin, että panen sellaisen päähäni, kun muillakin on.
 
Aina siisteys ei kuitenkaan ollut omissa käsissä.
 
Jos vastikään purettu ja viime vuodet tyhjillään seissyt Vallin grilli tuli loppuaikoinaan tunnetuksi erityisesti yleisenä käymälänä, yritettiin sitä tuohon tarkoitukseen käyttää myös Oksasen aikana.
 
Erään kerran Oksanen yhytti nuoren miehen itse teosta grillin kulmilta.
 
– Sanoin miehelle, että nytpä kusit kalliin kusen. Kutsun poliisin. Mies siihen, että no mitä se maksaa. Sanoin, että sata markkaa. Mies heitti minulle satasen ja lähti menemään. Se oli helpolla ansaittua rahaa, Oksanen nauraa.
 
Kaikenlaisiin asioihin kioskinpitäjä sai työvuosiensa varrella tottua. Nummen kioskilla työskennellessään piti hankkia turvaksi jopa pippurisumute, kun takaoven takana housut kintuissa vehtaillut nuorimies pääsi pelästyttämään Oksasen pahanpäiväisesti.
 
Oma lukunsa olivat myös narkkarit, joita pyöri asiakkaina erityisesti Vallin grillillä.
 
Vaikka Anja Oksasen grilliura päättyi vuoteen 1996, ei työura suinkaan päättynyt siihen.
 
Hetken aikaa Oksanen teki karaokekeikkoja ja ajoi kuorma-autoa, ja vuonna 1997 hän lähti pitämään vielä Hämeenlinnan keilahallin kahviota. Lähemmäs 60-vuotiaana Oksanen opiskeli vielä laitoshuoltajaksi ja viimeisinä työvuosinaan työskenteli Turengissa vanhainkodeissa ja päiväkodeissa.
 
Jos grilliajoista on jotain jäänyt ikävä, niin asiakkaita.
 
– Erityisesti Turengin kioskiaikaa muistelen paljon. Se oli ihanaa aikaa, Oksanen hymyilee. (HäSa)
 
Oikaisu. Kioskivuosina Oksasen nimi oli ex-miehensä mukaan Anja Passila.
 

Yömakkara avaa entistä ehompana

Kaurialassa sijaitsevan legendaarisen Yömakkaran ikkunaan on ilmestynyt lappu. Teksti ilmoittaa tylysti grillikioskin olevan suljettu. 
 
Mitäs tämä tarkoittaa, omistaja Ari Niemelä? Onko Yömakkara sulkemassa ovensa lopullisesti?
 
– Ei sentään. Edellinen vetäjä lopetti helmikuun lopussa. Nyt tehdään pientä remonttia, haetaan kioskiin uutta lookkia ja toukokuulla avataan uudelleen, rauhoittelee Niemelä.
 
Yömakkaran omistava Niemelä on ollut grillibisneksestä sivussa viimeiset kaksi vuotta. Tuona aikana kioskin pitäminen on ollut muissa käsissä. Toukokuussa Niemelä tarttuu jälleen ohjaksiin.
 
– 17 vuotta meni aika tiiviisti siellä hommissa ja tuntui, että tauko on paikallaan. Nyt olen innoissani palaamassa hommiin.
 
Vaikka tilat uudistuvat, ei ruokalistaa ole sentään tarkoitus panna uusiksi – joskin jotain pientä viilausta on luvassa. Makkaraperunat ja perinteisellä höyrymenetelmällä valmistetut hotsit säilyvät listalla, mutta muuten on tarkoitus mennä aavistuksen kevyempään suuntaan.
 
Tulevaisuuteen Niemelä katsoo luottavaisena, vaikka tietääkin kilpailun pakottaneen joidenkin grillien sulkemaan jo ovensa.
 
– Kioskien täytyy ryhtyä vastaamaan nykypäivään. Se tarkoittaa sitä, että tilojen ja laitteiden täytyy olla siistit ja nykyaikaiset ja ruokalistan täytyy olla ajan tasalla. Perinteinen grillimakkara ei enää myy. 
 
– Mutta niin kauan kun itse olen Yömakkaralla, ei tänne pitsapaloja tai kebabia tule, Niemelä sanoo.

Kioskin uusi elämä

 
Elettiin 1980- ja 1990-lukujen taitetta. Janakkalan Haapaniemessä asuva Erkki Ylöstalo oli aikeissa rakentaa lapsenlapsilleen leikkimökin. Rakennustarvikkeetkin oli jo hankittu.
 
– Sitten näin lehdessä ilmoituksen, että vanha kioski on myytävänä. Hinta oli sata markkaa, Ylöstalo muistelee.
 
Kiinnostus virisi ja ennen kuin Ylöstalo huomasikaan, oli kaupat tehty. Mallinkaisilta haettu ja leikkimökkinä palvellut vanha kioski osoittautui myyjän kertoman mukaan Hämeenlinnan keskustassa 1950-luvulla seisseeksi Vaahteran varjon kioskiksi.
 
– Kyllähän minäkin sen muistan. Sodan jälkeen lehdessä oli melkein vakituiseen kioskista ilmoitus, jossa luki, että tule Vaahteran varjoon. Kyllä kai se sama kioski on, 92-vuotias Ylöstalo myhäilee.
 
Vaahteran varjon kioski sijaitsi aivan Hämeenlinnan keskustassa, suunnilleen nykyisen Sokoksen pääsisäänkäynnin kohdalla. Kioskin vieressä kasvoi komea vaahtera.
 
Siitä, missä vaiheessa kioski oli Mallinkaisille päätynyt, Ylöstalolla ei ole tietoa. Hyvässä muistissa on sen sijaan se, miten hankala kioskirakennus oli siirtää.
 
– Se oli pahuksen painava, yksi liinakin katkesi nostettaessa. Kioski on jykevästä hirrestä tehty, purutäytteinen ja lämpöeristetty.
 
Ylöstalot päätyivät purkamaan kioskin edessä olleen terassin, jotta se soveltuisi paremmin lasten leikkeihin. Myös ikkunaluukut ovat aikojen saatossa kadonneet ja alkuperäinen kellertävä sävy vaihtunut toiseksi.
 
Ylöstalon lapsenlapset ovat ohittaneet leikkimökki-iän aikoja sitten, ja vuosien Erkki Ylöstalostakin on tullut jo isovaari. Vaahteran varjon kioski on toimittanut useamman vuoden varaston virkaa, mutta nyt Ylöstalon oman pojan on tarkoitus kunnostaa kioski jälleen leikittävään kuntoon omia lapsenlapsiaan varten.
 

Päivän lehti

27.11.2020

Fingerpori

comic