Kanta-Häme

Ruis on vihdoinkin kypsää

Vuosi sitten tällä Viitainmaan pellolla viljeltiin vielä vehnää.

– Viljeltäviä lajikkeita vaihdellaan kohtuullisen usein. Jos viljely on yksipuolista, pellolla viihtyvät viljan lisäksi myös taudit, tietää janakkalalainen maanviljelijä Markku Murronmaa, ja kiipeää myrkynvihreän Claasin ohjaamoon.

Tänä kesänä on hybridirukiin vuoro. Murronmaan mukaan hybridiruis antaa hyvän sadon ja kestää hyvin säänvaihteluita sekä talvehtimista.

Runsaalla sadolla on kuitenkin myös kääntöpuolensa, sillä hybridirukiin viljelijän täytyy ostaa joka vuosi uudet siemenet.

Puitavan viljan täytyy olla kuivaa

Verkkaan pyörivä kaatoterä kerää rukiin korret valtavaksi kimpuksi kerta toisensa jälkeen, ja tähkäpäinen pelto lakoaa kimppu kimpulta leikkuupöydän reunassa jauhavien terien hampaisiin.

Sateinen kesä ei näytä tehneen suurempaa harmia ainakaan Janakkalassa. Murronmaan mukaan sato vaikuttaisi olevan myös tänä vuonna entisenlainen.

Lauantaina päästiin puimaan ensimmäistä kertaa.

– Jos saadaan vielä lisää tällaisia hyviä ja aurinkoisia päiviä, niin eihän tässä montaakaan päivää mene. Hyvällä säällä voidaan nostaa myös puintinopeutta, Murronmaa sanoo.

Sadesäällä puimisessa pidetään taukoa, sillä lakoon mennyt vilja ei leikkaudu kunnolla. Myös päiväkausia kuivattaminen käy ennen pitkää turhan kalliiksi.

Kostean kesän vilja joutaa useimmiten rehuksi, koska maku ei ole kaksinen.

– Sateella ei voi puida, eikä edes kostealla. Viljan täytyy olla niin kuivaa että se pöllyää, Murronmaa kertoo.

Sadonkorjuukausi kestää vielä pitkään. Heinä-elokuun alussa kypsyi nurminata, ja viimeisiä rapseja puidaan vielä lokakuulla.

Rukiin jälkeen puintivuorossa ovat ohra ja vehnä, joita Murronmaa uskoo päästävän puimaan jo muutaman päivän kuluttua.

Maanviljelijä tekee osa-aikaista sisätyötä

Puitu vilja ropisee seulojen läpi puimurin perässä olevaan säiliöön. Kun säiliö on täynnä, tietokone piippaa matalasti. Vastapuitu vilja kuljetetaan säiliöstä tyhjennystorven kautta auton lavalle, joka vie lastin kuivuriin muutamaksi tunniksi.

Murronmaa ei koe työtään erityisen raskaaksi. Vaikka maanviljelijän työ onkin fyysistä, ovat helpotukset hallintalaitteista tehneet työstä ajoittain jopa sisätyötä.

– Ilmastoinnin ansiosta hytissä on aina sama lämpötila, eikä pöly tule hyttiin asti. Täällä on jopa jääkaappi juomapulloa varten, Murronmaa kertoo.

Rukiin kohdalla puimurin leikkuupöydän korkeus on säädetty korkeammalle tasolle. Pahnanpohjimmaisia ei kannata ottaa puintiin turhaan mukaan, sillä ne vain tukkivat koneen turhaan.

– Parasta tässä työssä on, kun tulee hyvä sato ja saadaan kunnon tavaraa, Murronmaa hymyilee, ja vilkaisee tyytyväisenä olkansa yli täpötäyttä säiliötä. (HäSa)