Kanta-Häme

Rumpali iskee, kun pyydetään

Monitoimimies.

Sellainen on rumpali Jari Salmisen mukaan tyypillisen suomalainen musiikkityöläinen, ja sellaisena hän pitää myös itseään.

Helsingin Pop & Jazz Konservatoriosta muusikoksi valmistunut Salminen keikkailee itse eri kokoonpanoissa, osallistuu rumpalina eri artistien levyjen tekoon, mutta tekee ja äänittää tilauksesta myös raitoja.

– Sähköpostiin tulee biisi, soitan siihen rumpuraidat ja lähetän kaman edelleen tuottajalle, hän selittää.

Kuin jatkumona kaikelle tälle, Salminen opiskelee Metropoliassa musiikkiteknologiaa ja tuottamista. Tavoitteena on valmistua tuottajaksi.

Tosin, nyt opinnoissa on pieni suvantovaihe meneillään. Tämä johtuu siitä, että juuri uuden levynsä julkaissut Poets of The Fall aloittaa piakkoin pitkä Euroopan-kiertueensa.

Kova taso, …reilu meininki

Hämeenlinnassa syntynyt ja varttunut Salminen soittaa rumpuja myös Anna Puun livebändissä. Tämän lisäksi hän on tehnyt töitä hämmästyttävän monen kotimaisen huippuartistin kanssa.

Oma työ on hyvin freelancerpohjaista. Sen lisäksi, että Salminen on tänä kesänä työskennellyt Joensuun kesäteatterissa ja Peacok-teatterissa, hän on soittanut myös muun muassa Laura Voutilaisen ja Kaija Koon bändeissä. Seuraavaksi on tarkoitus soittaa Tuure Kilpeläisen kanssa.

Uusiin yhteistyökumppaneihin tutustumisesta on tullut arkea, ja uuteen tilanteeseen astuminen on muuttunut aina vain luontevammaksi.

– Sen olen huomannut, että ensi tapaaminen on tärkeä: olet avoin ihmisille ja tsekkaat vähän, millainen persoona on kyseessä. On itsestäänselvyys, että duunin pitää hoitua.

Suomalaiselle musiikkibisnekselle Salminen antaa kehuja. Soittajien taso on kova, mutta meininki reilu. Kotimarkkinoiden erikoista luonnetta Salminen jaksaa hämmästellä.

– Olemme pieni kansa, ja kuitenkin on huikea määrä artisteja ja muusikoita, jotka saavat tienattua leipänsä.

Suomen markkinoille tyypillistä on sekin, että tekijät risteilevät vaivattomasti paitsi eri bändeissä myös eri musiikkityylien välimaastossa.

– Tosin, nyt on tullut sellaisia nuoria jamppoja, jotka ovat spesifioituneet joihinkin juttuihin. Ulkomailla taas on pakko erikoistua.

Musiikki on hyvää, …jos siltä tuntuu

Salmisen oma musiikkiura alkoi tavallaan jo yhdeksänvuotiaana. Ensimmäiset omat rummut saatuaan poika tiesi, että edessä on oikea soitin.

Tuomelan koulussa musiikkiluokkaa käynyt Salminen pääsi ensimmäiseen bändiinsä pian tämän jälkeen. Muusikkoisä, Harri ”Hasa” Salminen ryhtyi vetämään touhua ja järjesti bändin keikalle.

– Ensimmäinen keikka oli jäähallissa HPK:n pronssijuhlissa. Sinne mentiin faijan bändin keikkabussilla, vaikka kävellenkin olisi päässyt.

Samassa bändissä soitti myös Liimataisen Jussi – muusikko hänkin. Miehet ovat soittaneet sittemminkin yhdessä, nykyään Anna Puun bändissä.

Isältä Salminen on perinyt muutakin kuin rakkauden musiikkiin. Hän on perinyt ammattilaisen asenteen.

– Faijakin jo aikoinaan opetti, että keikoista ei voi kieltäytyä, koska markkinat ovat niin pienet. Toisaalta faija opetti myös, että jos musiikki tuntuu hyvältä, ei tyylillä tai muulla ole merkitystä.

Tämän takia Salmisen onkin niin vaivatonta siirtyä rockista poppiin ja vaikka tarvittaessa iskelmäänkin. Oma musiikkimaku on jossain huomattavasti kauempana. Vapaa-ajallaan hän nimittäin kuuntelee etenkin vanhaa amerikkalaista rytmimusiikkia

– 60- ja 70-lukujen soul- ja funkmusiikki. Niissä on myös oman soittimen luomaa estetiikkaa.

Parasta, kun …yleisö reagoi

Suurimmat tunneryöpyt Salminen saa yleisön edessä soittamisesta, oli bändi sitten mikä tahansa.

– Lavalla oleminen on vain niin spontaania. Se on vähän kuin jazzin soittamisessa – hetkessä elämistä. On ihan parasta on nähdä, miten yleisö reagoi.

Vaikka studiotyöskentely on erilaista, on siinäkin hetkensä. Silloin tehdään rauhassa, hinkataan ja jalostetaan.

– Se ruokkii perfektionismia.

Omista töistä on vaikea nostaa mitään ylitse muiden, mutta pienen pohdinnan jälkeen Salminenkin löytää kaksi ylpeydenaihettaan.

– Matti Johannes Koivun kaikki levyt ja Chisun Vapaa ja yksin -levy. Näistä olen tosi ylpeä. Ne soundaa tosi hyvältä ja niissä näkyy myös oma ajatus. (HäSa)