Kanta-Häme

Ruokaa ovat ryhtyneet jakamaan muutkin kuin ruoka-apujärjestöt – yhä useampi suomalainen elää nälässä

Tapio Pajunen tapasi jokin aika sitten kahden lapsen nuorehkon yksinhuoltajaäidin, joka oli ensimmäistä kertaa leipäjonossa.

– Toinen lapsista oli ilmoittanut, että seuraavana päivänä pitäisi maksaa koulun retkimaksu. Se oli kymmenen euroa.

Äiti tajusi, että se oli puolet viikonlopun ruokabudjetista.

– Hän antoi pojalle kympin ja lähti leipäjonoon jonottamaan perheelle ruokaa. Pelivara näissä perheissä on hurjan pieni. Kympin meno saattaa kaataa budjetin, Pajunen kertoo.

EU-elintarviketuen jakelua seurakuntiin koordinoivana Kirkkopalvelujen keräysjohtajana hän tietää, että Suomessa on nälässä eläviä sekä huonosti ja epäterveellisesti ravittuja ihmisiä. Halvin ruoka ei ole ravintopitoisuuksiltaan parasta mahdollista, mutta ratkaisevaa onkin hinta.

– Nälkään tuskin kukaan kuolee Suomessa. Suomalainen nälkä on erilaista kuin kehitysmaissa.

Kukaan ei tiedä tarkasti avun tarvitsijoiden määrää

Ruoka-apua antavien järjestöjen viesti on, että avun tarvitsijoiden määrä on lisääntynyt, vaikka kansantalous on lähtenyt nousuun.

Ongelmana on, ettei kukaan tiedä tarkalleen, kuinka paljon Suomessa on ruoka-apua tarvitsevia ihmisiä. Ruoka-avun jakelupisteitä arvellaan olevan noin tuhat, mutta niistäkään ei ole tarkkaa tietoa.

Ruoka-apua tutkinut yhteiskuntatieteiden tohtori, vihreiden varapuheenjohtaja Maria Ohisalo arvioi viime vuonna julkaistussa väitöskirjassaan, että leipäjonoissa käy viikoittain 20 000 suomalaista.

Suomalaisia ruoka-aputoimijoita edustavassa Ruoka-apu yhdistysten liitossa avun tarvitsijoita arvioidaan olevan reilusti enemmän.

– Meillä on sellainen kokemus, että määrä on kasvanut vähintään tuplasti, toteaa liiton toimintakoordinaattori Nina Havia.

Ruoka-apua antavien tahojen määrä kasvanut

Ruoka-apua antavien tahojen määrä on Havian mukaan kasvanut, mutta järjestöjä ei ole tullut varsinaisesti lisää. Ruokaa ovat alkaneet jakaa vain muutkin toimijat, kuten päihdekuntoutusta, velkaneuvontaa ja vertaistukea antavat yhdistykset.

– Vähävaraisten, syrjäytyneiden ja köyhien ihmisten kanssa töitä tekevät toimijat ovat lisänneet omaan toimintaansa ruoka-avun, koska se on tullut tarpeelliseksi, Havia sanoo.

Tapio Pajunen kertoo, että pelkästään heidän kauttaan yli 100 000 suomalaista sai EU:n ruoka-apua vuonna 2016.

Viime vuonna määrä jäi hiukan alle sadantuhannen.

– Vähennys johtui siitä, että jaettavaa ruokaa oli vähemmän. Avun tarve ei ole ainakaan vähentynyt, Pajunen toteaa.

Lähes 900 000 köyhyys- ja syrjäytymisriskin alla

Tilastokeskuksen tulonjakotilaston mukaan lähes 900 000 suomalaista elää köyhyys- tai syrjäytymisriskin alla.

Pajunen kertoo, että apua hakeviin on tullut uusia ”asiakasryhmiä”. Ruokaa tarvitsevat pienellä kansaneläkkeellä kituuttavat yksinäiset naiset, pienten lasten yksinhuoltajaäidit, osa-aikatyötä tekevät ja opiskelijat.

– Näitä ihmisiä yhdistää se, että he elävät perusturvalla, Pajunen sanoo.

Eniten pienituloisten kukkaroa koettelevat nousevat asumiskustannukset, varsinkin isoissa kaupungeissa.

– Jos ajatellaan vaikka pienipalkkaista hoitoalan ihmistä tai osa-aikatyötä tekevää Helsingissä, käyttövaraa ei jää paljon, kun tuhat euroa menee kaksion vuokraan. Käteen jäävällä rahalla ei enää pärjää.

Nina Havia kertoo, että ruoka-apua annetaan tänä päivänä hyvin monin eri tavoin. Tilanteet kunnissa ja jopa kaupungin sisällä vaihtelevat.

Jaetaan ruokakasseja, on ilmaisia tai 1–3 euron aterioita, kotiin vietävää lämmintä ruokaa, yhteisiä aterioita, ruokapankkipäivystystä, ruoka-autoja sekä päiväkeskusten ja kahviloiden yhteydessä jaettua ruokaa. Leipäjonot ovat vain murto-osa kaikesta ruokaan liittyvästä avusta.

Ruoka-apuun osallistuvat järjestöjen lisäksi seurakunnat ja monet eri toimijat. Apua antavat niin vapaaehtoiset, palkatut kuin työharjoittelijat.

Erityisen ilahtunut Havia on suomalaisten järjestöjen yhteistyön alkamisesta. 11 valtakunnallista toimijaa kokoontui toukokuussa miettimään yhdessä, miten ruoka-apua annetaan tulevaisuudessa. Se on hänen mukaansa poikkeuksellista.

Valtio ei jaa ruoka-apua, vaan EU rahoittaa

Suomen valtio ei varsinaisesti anna ruoka-apua.

Suomessa jaetaan ruokaa EU:n rahoittamana, ja myös valtio osallistuu 15 prosentin osuudella. Lisäksi valtio antaa rahallista tukea järjestöille, joiden toimintaan kuuluu myös ruoka-avun antaminen.

– Meillä on sosiaalijärjestelmässämme toimeentulon turva. Laki lähtee siitä, että kaikkien yhteiskunnassamme asuvien ihmisten on saatava siitä riittävä toimeentulo mukaan lukien päivittäinen ruoka, toteaa hyvinvointi- ja palveluosaston johtaja Kari Ilmonen sosiaali- ja terveysministeriöstä.

– En näe, että tarvitsemme erillistä ruoka-aputoimintaa.

Sille ministeriö ei Ilmosen mukaan voi mitään, että ihmiset käyttävät rahaa muuhun kuin välttämättömiin menoihin.

– Ihmiset pyrkivät loppuun asti säilyttämään tietynlaisen taloudellisen uskottavuuden yhteiskunnassa. Ensin maksetaan velat ja vasta sitten mietitään, mistä leipä otetaan.

Ruokajonoissa on myös paljon niitä, jotka eivät halua turvautua sosiaalihuollon tukeen, ja niitä, joita järjestelmässä ei pystytä ottamaan huomioon, esimerkiksi pikavippien ottajia.

Oma keskustelun aihe olisi Ilmosen mukaan sekin, onko toimeentulotuen taso riittävä Suomessa.