Kanta-Häme

Ruuanlaittoa ja lomakesulkeisia suomeksi

Joskus viime syksynä nuori nainen sananmukaisesti koputteli Hämeenlinnan setlementin Kaarisilta-keskuksen ovelle.

Hän halusi ystävän, sillä Suomessa maahanmuuttajan on vaikea saada syntyperäisiä suomalaisia ystävikseen.

Afganistanista perheineen Suomeen muuttanutta Atefaa onnisti, sillä hänelle löytyi setlementin vapaaehtoisista tukihenkilöksi Tiina.

Mitä he sitten tekevät yhdessä? Tavallisia asioita kuten laittavat ruokaa, käyvät marjassa, uimassa ja joka viikko zumbassa.

– Meillä Afganistanissa ei käytetä ruuissa maitoa tai kermaa. En tiedä, kuinka paljon niitä pitäisi ruokaan lisätä. Silloin kysyn Tiinalta, Atefa antaa esimerkin.

Lomakkeita yhdessä

Ruuanlaitto vieraistakin aineksista on vielä helppo tapaus. Paljon apua tarvitaan byrokratia-asioissa, kuten oleskeluluvan hakemisessa ja asioinnissa Kelan kanssa.

– Kaikenlaisia lomakkeita on paljon ja asiointi on vaikeaa suomeksi, jos joku ei auta, Atefa selittää.

Niinpä parivaljakko on hoitanut yhdessä asioita Kelan, isännöintitoimiston ja maahanmuuttoviranomaisten kanssa.

Atefa käy myös koulua. Hän opiskelee lähihoitajaksi.

– Siinä olen saanut paljon apua Tiinalta, koska suomen kielellä opiskelu ei ole helppoa.

Vieras pelottaa

Molempia naisia ihmetyttää se, että suomalaiset arastelevat lähestyä ulkomaalaistaustaisia ihmisiä, vaikkapa opiskelutovereitaan.

Tiina kannustaa ihmisiä olemaan rohkeita ja ottamaan kontaktia.

– Minulle oli yllätys, etteivät nuoretkaan osaa suhtautua luonnollisesti maahanmuuttajiin. Pitääkö vieläkin odottaa seuraavaa sukupolvea?

Atefa opiskeli ensin nuorisokoulutuksessa, mutta on juuri siirtymässä aikuiskoulutuksen puolelle. Opintoja on vielä jäljellä vuosi.

Perheessä on kaksi lasta, jotka ovat solahtaneet suomalaiseen peruskouluun sujuvasti.

Niin sujuvasti, että heidän äitinsä on hieman huolissaan.

– He puhuvat jo keskenäänkin suomea ja ovat unohtamassa darin kielen. Sen opetusta on viikossa vain kaksi tuntia.

Töihin sairaalaan

Atefa kertoo saaneensa sosiaalityöntekijältä vinkin, että setlementin kautta voisi hänen kaipaamansa ystävä löytyä.

Tuossa vaiheessa perhe oli ollut Suomessa jo kolme vuotta ja kaupungin järjestämä virallinen kotouttamisjakso ohi.

Setlementissä tukisuhdetta tarkastellaan aina muutaman kuukauden välein yhdessä Tukiverkko-projektin ohjaajien kanssa.

– Me ehkä jatkamme vielä sen ajan, kun Atefan opinnot jatkuvat. Ystävyys jatkuu varmasti sen jälkeenkin, Tiina pohtii.

Atefalla on selvä suunnitelma, mitä opintojen jälkeen.

– Haen töihin sairaalaan. Siellä on tarjolla monipuolisia tehtäviä. (HäSa)

Atefan perhe on paennut Afganistanista ja on tullut Suomeen turvapaikanhakijoina. Hän ja tukihenkilö haluavat esiintyä jutussa vain etunimillä.