Kanta-Häme

Ruusu tuoksuu, lumi kimaltaa

Taas päivän sana on säveltäjä Jean Sibelius. Nyt hän on pääroolissa Hämeen linnan kahdessa tänään aukeavassa näyttelyssä.

Mitä uutta Jean Sibeliuksesta voi sanoa? Tai miten voi sanoa?

– Suunnittelun alkuvaiheessa tuli tunne, ettei asioita kerta kaikkiaan voi tässä kertoa vain sanoilla ja faktoilla, sanoo Hämeenlinnan historiallisen museon tutkija Inka-Maria Laitila.

Hän päätti sanoa sanottavansa aistiärsykkein näyttelyssä Janne – kohtaamisia Jean Sibeliuksen lapsuuden ja nuoruuden maailmassa.

– Miltä 1800-luvun lopun Hämeenlinna kuulosti ja näytti? Laitila kuvailee.

Toisessa salissa mennään pidemmälle: yleisö pääsee itse vitriineihin kuuntelemaan, haistelemaan ja katselemaan pimeyttä, valoa ja vuodenaikojen vaihtelua.

Turisteillekin pohjolafiilinkiä

Säveltäjän lapsuusaika oli Laitilalle itsestään selvä lähestymiskulma – herran lapsuuskaupungissahan ollaan. Esillä on lyseosta lainattu Sibeliuksen kouluaikainen viulu, mutta muuten esineet on koottu Historiallisesta museosta.

– Emme toki lähteneet juhlavuonna tyhjentämään Sibeliuksen syntymäkotia toiseen näyttelyyn, Laitila hymyilee.

Varsinaisessa aistisalissa mennään Sibeliuksen kyydillä avaruuteen. Lattiassa on lavastaja Eira Lähteisen tekemiä planeettoja, ja peränurkan aaltoilevassa tuolissa voi maata kuuntelemassa avaruuden ja Suomen luonnon ääniä.

Pääosan tilasta vievät aistivitriinit. Naruverhoin jaetut osastot kuvastavat eri vuodenaikoja.

– Esimerkiksi kuntoutustyössä on käytetty hyväksi aistihavaintoja. Museomaailmassa se on vasta alussa.

Aistinäyttely voi auttaa myös turisteja ymmärtämään, millaista on elää pohjolassa.

Sibeliaanisuus katsojan päässä

Linnan kolmannessa kerroksessa on esillä Taneli Eskolan valokuvanäyttely Sibeliuksen maisema. Säveltäjää itseään ei näissä kuvissa näy.

– Kaikki tässä näyttelyssä on jätetty mielikuvituksen varaan. Sibeliaanisuus on katsojan päässä. Oikein odotan jonkun tulevan sanomaan, etteivät kuvat ole sibeliaanisia, valokuvataiteilija sanoo.

– Sibeliaanisuudesta tuntuu kuitenkin vallitsevan konsensus. Itse en halunnut lisätä Sibelius-ähkyä.

Eskola on kuvannut maisemia ja yksityiskohtia eri vuodenaikoina ja eri paikoissa. Tuoreimmat kuvat ovat Ainolasta, jota käsittelevän uuden näyttelykirjan työryhmästä Eskola on ”löytänyt itsensä”.

Sibeliukselle vuodenaikojen merkit ja säätiedot olivat tärkeitä. Eskola on kuvissaan tutkinut esimerkiksi säätilojen muutosta, tiettyä odotusta.

Yksi kuvista on erityisen ajankohtainen juuri tänään. Eskola on kuvannut auringonpimennyksen.

– Se on ollut itselleni suurin luontoelämys. (HäSa)

Näyttelyt Janne – kohtaamisia Jean Sibeliuksen lapsuuden ja nuoruuden maailmassa ja Sibeliuksen maisema ovat esillä Hämeen linnassa täyden vuoden eli 20.3.2016 asti.

Päivän lehti

6.4.2020