Kanta-Häme

Ruusuinen Solvik

Solvik Käikälässä herättää reilun kymmenen vuoden poismuuton jälkeen lämpimiä tunteita. Perheemme asui 1980-luvulla rakennetussa kymmenen perheen rivitaloyhtiössä 12 vuotta, juuri sen ajan kun lapset olivat pieniä. Pienille ihmisille ei voisi toivoa parempaa, yhteisöllisempää ja turvallisempaa kasvuympäristöä.

Oman taloyhtiön väki tuntui kuin samalta perheeltä, sen kanssa jaettiin iloja ja murheita, pidettiin talkoita, autettiin toinen toista ja katsottiin kaikkien lasten perään. Siellä tutustuttiin naapuririvitalojenkin ihmisiin paljolti lasten ansiosta, sillä nämä liikkuivat koko alueella kuin kotonaan ja kavereita riitti joka talossa.

Alueen arvo vain parani, kun päiväkoti rakennettiin rantapuistikkoon. Kotona hoidettavat lapset saivat käydä talossa päiväkerhoa, ja piha oli suosittu leikkipaikka iltaisin ja viikonloppuisin. Leikkipuistoja Käikälässä tosin riittää muutenkin kiitettävästi, ja ne on sijoitettu turvallisiin paikkoihin. Solvikissa vielä tiet ovat umpikatuja, joten mitään kortteliralleja siellä ei ajettu.

Koulumatka Kirkonkulmalle oli alkuun vaarallinen, kun pienten oppilaiden piti ylittää vilkas Harvialantie, mutta sekin asia korjaantui, kun tien ali rakennettiin alikulku.

Jo aikuistuneet lapsemme ovat itse usein muistelleet, miten mukavaa Solvikissa oli asua. Yksi heidän ihanista muistoistaan on ruusujen tuoksu, leikkipuiston reunamilla se tuntui kesäisin huumaavana. Kun samanlainen tuoksu leijailee nenään, siitä tule yhä mieleen Solvik.

Lea Karmala

Päivän lehti

27.1.2020