Kanta-Häme

Ryhti ratkaisi Sibeliuksen eduksi

Mitä olisikaan hämeenlinnalainen opiskelijavappu ilman Sibelius-patsaan lakitusta?

Todennäköisesti se olisi vain vappujuhla jonkin toisen patsaan juurella. Sibelius ei ole opiskelijoille ainoa vaihtoehto, sillä kilpailijoita keskustassa piisaa.

Opiskelijat ovat lakittaneet Sibeliuksen reilun kymmenen vuoden ajan. Tapa, joka alkaa hiljalleen vaikuttaa perinteeltä, syntyi silkasta kateudesta.

– Helsingissä ja Tampereella on omat lakitusseremoniansa, joten pitihän tännekin saada, perustelee Hämeenlinnan ammattikorkeakouluopiskelijat Hako ry:n puheenjohtaja Eero Pekkala.

Runoilija on turhan kumara

Mutta miksi lakki asetetaan juuri Sibeliuksen päähän, eikä esimerkiksi Toripuistossa istuvan Larin-Kyöstin päähän? Onhan Toripuisto kirkkoineen huomattavasti keskeisemmällä paikalla kuin Sibeliuksenpuisto.

Eero Pekkala arvelee, että valinta kohdistui aikoinaan säveltäjään puhtaasti käytännön syistä. Patsas sijaitsee keskustassa, sen ympärillä on runsaasti kokoontumistilaa ja sitten on vielä se asento. Nuori Sibelius nimittäin seisoo ryhdikkäänä, runoilija taas istua jörmyyttää vakavana polviinsa nojaten.

– Sitä paitsi, hänellä on ehkä liian pieni pää tähän lakkiin, Pekkala arvioi asetettuaan lakin Larin-Kyöstin päähän.

– Mutta mukavaa, että hän pysyy paikallaan.

Toripuiston toisella puolella sijaitseva Paavo Cajanderin rintakuva ei sekään saa puheenjohtaja Pekkalaa lämpenemään.

– Tämä onkin vähän haasteellisempi, puhisee Pekkala kurkotellessaan yli kahden metrin korkeudessa kököttävää päälakea kohti.

Sitä paitsi, rintakuva on kuitenkin vain rintakuva.

Venyttelijä jäi liian lyhyeksi

Koska lakitettavan sukupuolella ei ole kuulemma opiskelijoille merkitystä, otetaan suunnaksi Arvi Kariston kadun varrella sijaitseva Rantapuisto. Venytteleekö täällä kenties Hämeenlinnan oma Havis Amanda?

Into Saxelinin veistos Herääminen on kyllä viehkeä, mutta valitettavasti liian lyhyt. Varta vasten Sibelius-patsaalle tehty lakki peittää päälaen lisäksi kasvot. Ei käy, kuin ehkä vitsinä korkeintaan, tuumaa Pekkala.

Entä kävisikö avarakatseisille opiskelijoille jokin muu kuin ihmishahmoinen seisojapatsas?

Kun Pekkala vastaa ”miksipä ei”, otetaan suunnaksi kirjasto, jonka edustalla komeilee Nina Ternon Kullervo.

Kullervoon sisältyy kaikkiaan kaksi ihmishahmoista päätä ja kaksi hevosen päätä. Harmi vain, ettei kadun risteys ja kukkapenkki oikein sovellu väkijoukon kokoontumispaikaksi.

Sibelius sai lakkinsa – lihasvoimin

Vaihtoehtoisia lakitettavia opiskelijat ovat kuitenkin miettineet – viimeksi tänä keväänä.

Lakitusseremoniaa suunnitteleville iski yllättäen tenkkapoo, kun porukassa huomattiin, ettei kenelläkään hallituksen jäsenistä ollut käytössään autoa, jossa olisi ollut vetokoukku.

Vetokoukkua tarvitaan, jotta nosturi saadaan hilattua Sibeliuksenpuistoon. Yli kolme metriä korkean patsaan lakittaminen ilman nosturia on, noh, haastavaa. Mutta koska opiskelijat ovat kekseliästä sakkia, viriteltiin suunnitelma B ja lakitus sälytettiin opiskelijajärjestön hallituksen keveimmän vastuulle.

Joku vuosi takaperin opiskelijat miettivät sitäkin vaihtoehtoa, josko Sibelius-patsaan sijaan olisi voitu lakittaa vaikkapa kaikki keskustan ihmishahmoiset patsaat.

– Siitä sitten luovuttiin, kun ruvettiin miettimään, että taitaisi olla aika isotöinen urakka. Sibeliukseltakin pöllittiin lakki heti ensimmäisenä vuonna, Pekkala sanoo. (HäSa)