Kanta-Häme

Säännöt ja miten ne rikottiin

Se on lähiön kulttuurin kehto, se on monen elämänehto. Siellä turvenuijat ja eronneet muijat kaljaansa maistelee.

Päässä jumputtaa Irwin Goodmanin Ostoskeskus ja krouvi -biisin kertosäe.

Arkkitehdit niin viisaat ja älykkäät elementeistä laatikot suuret loi, jatkaa Irwin renkutustaan.

Edessä kohoaa keskikaupungin suurin laatikkorakennelma, taiteilijalta nimensä saanut kauppakeskus Goodman. Sen ovella kolkuttaa kaksi eronnutta muijaa.

Hämeen Sanomien kuvaaja kertoi kerran kysyneensä Vexi Salmelta, miten Irwin olisi suhtautunut itsensä mukaan nimettyyn kauppakeskukseen. ”Höh”, hän olisi kuulemma tuhahtanut. Eli siitä vain, ihan sama?

 

Ikkunoiden takana palavat valot. Avajaisiin on enää pari viikkoa aikaa, ja töitä tehdään muutamissa liiketiloissa vielä iltayhdeksältä.

Marika:– Makuupussien ja evässäkkien kanssa Goodmaniin enää tuskin tämän jälkeen tullaan.

Susanna:– Kieltämättä tavaraa on yhden yön tarpeiksi naurettava määrä.

Tällaisena kauppakeskusta ei enää tulevaisuudessa voi kokea. Laattalattia on naarmuton, vessojen pinnat kiiltelevät uutuuttaan. Suurin osa liiketiloista on vielä tyhjillään.

Miten tämä kaikki muistuttaa Irwin Goodmanista?

Kauppakeskusjohtaja Eeva Jauron kanssa kierretään kahden ensimmäisen kerroksen käytävät läpi ja etsitään vessa, jonka hanasta tulee vettä. Sitten Jauron on aika poistua. Korkokengät kopisevat.

 

Kauppakeskuksessa ei saa leiriytyä.

Tähän me nyt sitten leiriydymme, toisen kerroksen käytävälle Anttilan näyteikkunan takana seisovan alastoman mallinuken takapuolen alle.

Makuualusta on käyttökelpoinen, sillä lattia on kylmä ja kova.

– Onko teillä joku mielenosoitus meneillään? viimeiset rakennusmiehet kysyvät poistuessaan.

Goodman hiljenee. Valot alkavat sammua, kun aloillaan on istuttu tarpeeksi pitkään. Kauppakeskus ei kuitenkaan pimene, ainoastaan hämärtyy. Käytävällä suhisee ja humisee. Tukka lepattaa ilmastoinnissa.

Äkkiä alakerrasta kuuluu selvää korkokenkien kopinaa. Mitä ihmettä? Onko Eeva Jauro tullut takaisin? Kaikista Yövieraiden majoituspaikoista juuri täällä ei pitäisi kuljeskella vaeltelevia henkiä.

 

Lähdemme varovasti liikkeelle. Valot syttyvät koko käytävän mitalta. Alakerrassa on yhä hämärää. Siellä ei siis voi olla ketään. Ääni kuuluu silti.

Hiivimme vartiointiliikkeen puhelinnumero mukanamme alakertaan kuin typistynyt Viisikko. Ei siellä mitään ole. Liukuportaat rullaavat yksinään kauppakeskuksen autiudessa ja naksuvat välillä.

M:– Seistäänkö me nyt Tampereen vai Helsingin suuntaan menevien kaistojen päällä?

Niinpä. Jalkojen alla elää moottoritietunneli. Kuinkahan vahvasti tunnelin katossa olevat laatat ovat kiinni?

Testataan. Otetaan rinnoista kiinni ja hypitään voimallisesti kymmenen kertaa.

S: – Mitään ei tapahdu. Kokeillaanko uudestaan?

M:– Kokeillaan.

Ei tapahdu taaskaan mitään. Taitavat laatat olla tukevalla liimalla kiinni.

 

Kauppakeskuksessa ei saa juosta.

Baanan pituus on reilut 200 metriä, ja S. Kinnari on onneksi sattunut ottamaan mukaan juoksuvarusteet.

Hep!

Lattian liukkaus hieman huolettaa, mutta muuten ei ole mitään syytä pidätellä. Voimakas liuottimien tuoksu pöllähtää nenään muutaman kerran suoraa pitkin painaessa.

S. Kinnari lähestyy, lähestyy, suhahtaa ohi ja etääntyy. Hän suorittaa matkan ajassa 00,00,34,91.

S: – Hah. Miksei suoraa voisi vuokrata talviaikaan juoksijoille, kun kauppakeskus on kiinni? Hyvä baana keskellä kaupunkia. Jokin pinnoite vain lattiaan.

 

Kauppakeskuksen lattialla ei saa maata. Tyhjällä käytävällä on helppo heittäytyä oikosekseen. Alusta on kova, mutta katon peiliefekti varsin kiva. Ilo lattialla lojumisesta on silti aika pian käytetty.

Liukuportaisiin on merkitty selvät säännöt, miten niissä pitää käyttäytyä. Olemme itse asiassa tähän saakka ajaneet niillä ihan väärin.

Merkinnät kertovat, että yksin liikkuessa toinen käsi pidetään kaiteella ja toinen suorassa kulmassa etuviistossa. Hulvatonta.

Lemmikkiä ei ole paikalla kainaloon kopattavaksi, mutta kädestä pidettävä lapsi on helposti löydetty. Toinen vain kyykkyyn ja toinen huolehtivaksi vanhemmaksi.

Liukuportaat ovat itse asiassa huomattavan hauskat sääntöjen mukaan.

M:– Mulla on nyt puolittainen hinku ajella liukuportaiden kaiteilla. Mutta se olis ehkä tyhmää.

S:– Ei se tyhmää olis. Ehkä vähän riskaabelia.

M:– No, olis se kyllä tyhmää.

 

Kello lähenee puoltayötä. Toisen kerroksen toisesta päästä näyttää tulevan joku. Tulija paljastuu kummitustarinoita kertovaksi vartijaksi.

Mies kertoo putkeen puolenkymmentä kummitusjuttua. On poltergeist-taloa, inhottavia tuntemuksia ja ilmestyviä ja katoavia ihmisiä.

Myös vartija on kuullut korkokenkien kopsuvan öisessä Goodmanissa. Sitten listataan kaupungin pelottavimmat kohteet.

– Vanajanlinna on yksi iljettävimmistä. Siellä kierreltiin joskus kymmenisen vuotta sitten, silloin, kun siellä ei vielä ollut ketään.

Kuulijoiden hiukset nousevat pystyyn.

– No hyvää yötä sitten, ilmoittaa vartija hyväntuulisesti ja poistuu.

Kiitos. Kiitos ihan pirusti.

 

Kauppakeskuksen käytävillä ei saa nauttia alkoholipitoisia juomia.

”Ksss”, sihisee karpalolonkero, kun tölkin napsauttaa auki. ”Ksss”, vastaa omenasiideri.

Tyhjä kauppakeskus muistuttaa aavelaivaa. Se on kuin Ruotsin-laiva, keularavintola ja kaikki. Kaiteelta on avoin näkymä merelle – tai tässä tapauksessa moottoritielle.

Punaiset perävalot vilahtavat kohdalla ja etääntyvät pohjoiseen.

Kauppakeskus myös kohisee ja jyskyy kuin tässä kynnettäisiin avomerta tuntemattomissa koordinaateissa.

 

Kauppakeskuksella on nimi, ja se on Goodman. Lyhyesti ihan vain ”gm”.

S:– Siitä tulee mieleen General Motors.

M:– Tai geenimuuntelu.

Goodman. Paikasta ei tule mieleen Irwin, niin nykyaikaista, siistiä ja kliinistä täällä on. Neutraalia.

Kun nimeä mietittiin, muun muassa yleisönosastoilla ehdoteltiin, että kauppakeskus nimettäisiin Jean Sibeliuksen mukaan. Nyt tuntuu, että on hyvä, ettei nimetty.

S:– Sibelius kokisi täällä inflaation. Tämä on niin kaupallista, niin jotain muuta.

M:– Mikään ei auttaisi, Sibeliuksen henkeä ei täältä löytyisi. Ei ole menetys, ettei tämän nimi ole Sibelius.

Entä Irwin? Hänelle koko asia voisi tosiaan olla ihan höh vain.

 

Kauppakeskuksen käytävillä ei saa nukkua.

Uni alkaa painaa kello yhden kieppeillä. Meillä on ainutkertainen tilaisuus pestä hampaat kauppakeskuksessa puolipukeissa. Sekään ei todennäköisesti ole toivottua.

Makuupussi on lämmin. Uni tulee yllättävän nopeasti, vaikka on niin valoisaa.

Kello soi aamulla kello 5.30. Ilmastointi pitää edelleen meteliä.

M: – Joko ollaan Tukholmassa?

Lattialla vietetyn yön jäljiltä olo on jähmeä. Huulet ovat rohtuneet ja kutiseva silmänalunen on turvonnut. (HäSa)

Kauppakeskus Goodman avautuu 30.10.2014.

 

ää voi pinkoa noin puolessa minuutissa.