Kanta-Häme

Saara Aallolta puuttuu yhä voittoon tarvittava X-tekijä

Lauantaiaamu Willesdenin kaupunginosassa Lontoossa. Puheensorinassa kuuluu englannin lisäksi ainakin hindiä, puolaa ja urdua.

– Anteeksi, mutta oletko seurannut  X Factor-ohjelmaa?

Sorry, en ole täältä päin. Puhun vain vähän englantia. En seuraa ohjelmaa, vihaan kaikenlaista tositelevisiota. Vastaukset eivät rohkaise suomalaista, joka haluaisi tietää, mitä mieltä tavalliset britit ovat laulukilpailusta.

Onhan suomalaisittain iso juttu, kun kalkkiviivoilla on mukana Saara Aalto, Oulunsalosta lähtöisin oleva laulaja.

Britannian viihdetarjonnassa X Factor on nykyisin ohjelma muiden joukossa. Sen katsojaluvut ovat pudonneet, mikä johtunee siitä, että meneillään on ohjelman kolmastoista tuotantokausi. Yleisö on kyllästynyt ja kaipaa vaihtelua. Sitä tarjoaa esimerkiksi Strictly Come Dancing, joka on brittiversio ohjelmasta Tanssii tähtien kanssa.

Tanssiohjelma saa paljon näkyvyyttä brittimediassa. Lehdissä on siitä enemmän juttuja kuin X Factorista, ja myös aamutelevisiossa ohjelma mainitaan viikonlopun aikana monta kertaa.

– Voisin puhua Strictly Come Dancingista tunteja! Mutta kyllä minä katson myös X Factoria, melkein joka lauantai.

Supermarketin pihalla tärppää. 

Cass Scott on vuosia ollut sarjan uskollinen katsoja. Joka syksy, kun uudet jaksot alkavat, hän vannoo, että tällä kertaa ei ryhdy seuraamaan kilpailua. Mutta aina hän löytää itsensä sohvalta arvioimassa laulajien taitoja.

Scott tietää, kuka on paras.

– Saara Aalto on selvästi paras laulaja ja esiintyjä. Joko hänen tai Matt Terryn pitäisi voittaa.

Lopulta ohjelman katsojia löytyy enemmänkin. Yleensä viesti on selvä: Saara Aalto on laulajana taitavin. Jotkut arvostelevat Aallon lavaolemusta, josta puuttuu ”se jokin” tai ”yhteys”.

Onko puuttuva asia juuri se X-tekijä, jonka mukaan ohjelma on nimetty? Mitä laulukipailun voittamiseen tarvitaan laulutaidon lisäksi?

Vedonlyöntitilastot ovat nostaneet Aallon voittajaveikkausten kärkeen Matt Terryn rinnalle. Aallon viimelauantainen Abba-esitys keräsi niin paljon kiitosta tuomareilta ja yleisöltä, että se korotti altavastaajana kisaan lähteneen Aallon pisteitä.

Sitä ennen Aalto oli epätodennäköinen finalisti: hän oli ulkomaalainen ja joutunut monta kertaa laulamaan jatkopaikkansa edestä pudotuskilpailussa. 

Kahdessa viime lähetyksessä tilanne on muuttunut, ja Aalto on päässyt heti yleisöäänillä jatkoon.

Matt Terry ja Saara Aalto ovat molemmat voimakkaita laulajia, jotka mielellään esittävät isoja balladeja. Terry on mies, nuorempi kuin Aalto ja britti. Nuo asiat ovat tähän asti taanneet hänelle paremmat asemat kuin Aallolle, ja ne saattavat ratkaista koko kisan hänen hyväkseen.

Kaksi muuta semifinalistia ovat 5 After Midnight ja Emily Middlemas.

Pelkästään laulutaitojen perusteella he eivät enää olisi kisassa mukana. Kyse on siitä, mihin äänestäjäjoukkoon heidän viehätysvoimansa uppoaa.

Sisäsiisti poikabändi on, noh, sisäsiisti poikabändi. He ovat kilpailun ainoa ryhmä, mikä on pitänyt heidät mukana.

Emily Middlemasin tulkinta on parhaimmillaankin liikuttavaa, huonoina hetkinä suorastaan epävarmaa. Mutta onhan Middlemas suloinen kuin kissanpentu. Nuorten äänestäjien lienee myös helpompi samastua 18-vuotiaaseen Middlemasiin kuin 29-vuotiaaseen Aaltoon.

Middlemas kerännee myös reippaasti ääniä kotiseudultaan Skotlannista.

Paljon on kiinni siitä, kuka yleensäkään viitsii äänestää television laulukipailuissa. Livelähetyksiin päässeistä kahdeksasta kilpailijasta eniten mielipiteitä on jakanut omalaatuinen räppäri 
Honey G. Hän eteni viiden parhaan joukkoon, ja todennäköisesti juuri äänestäjien nuoren keski-iän takia.

Kenen äänillä Saara Aalto sitten on päässyt jatkoon joka viikko?

Ehkä hieman vanhempien katsojien, koska hän on kisan vanhin. Hän on luottanut klassikoihin. Esimerkiksi viime viikonloppuna kappaleet olivat 1940-luvulta 1980-luvulle, kun muuten ohjelmassa kuultiin uusia hittejä. Joihinkin katsojiin varmasti vetoaa se, että laulaja on puhunut julkisuudessa erilaisuuden ja seksuaalivähemmistöjen puolesta.

Mukana on pieni määrä suomalaisia äänestäjiä. Suomesta voi äänestää, mutta se on hankalaa. Ensin pitää hankkia Apple-laitteeseen uusi tunnus tekaistulla brittiosoitteella. Vain tosifanit viitsivät vaivautua.

Kysytäänpä Mikko Rintalalta. Entinen Nokia-insinööri muutti Lontooseen Tampereelta kymmenen vuotta sitten. Nykyisin hän työskentelee Googlella ja on tarkkaillut Britannian X Factoria innokkaasti.

Rintalan mielestä Aallon ulkomaalaisuus voi olla myös hyvä asia.

– Hän voi saada maahanmuuttajien ääniä, koska he samastuvat ulkomaalaiseen.

Britannian nettomaahanmuutto oli viime vuonna kolmannesmiljoona ihmistä.

Rintala uskoo myös, että Aalto on vähitellen voittanut myös britit puolelleen. Toistuvat pudotusuhat ovat tehneet hänestä tutun. Myös esiintyminen mediassa ja kielitaito ovat parantuneet ajan myötä.

Kun katsoo Aallon ensiesiintymistä Britannian televiossa, ei voi olla eri mieltä.

X Factorin koelauluihin tuli kympin tytön ryhdillä varustettu aikuinen nainen, joka kertoi halunneensa aina olla Disney-prinsessa. Koko esittelyosuuden ajan Aalto puhuu topakasti. Ylipirteää ja sokerista vaikutelmaa on korostettu vielä lisäämällä taustalle joulumusiikkia. Aallon nauru on leikattu toistumaan sopivissa kohdissa.

Viime viikolla ITV-televisiogaalassa Aalto sen sijaan edusti tottuneesti. Pahimmat maneerit, kuten hiusten jatkuva sively, olivat pudonneet matkan varrelle. Näyttää siltä, että Aalto on tehnyt hartiavoimin töitä tullakseen täysiveriseksi tähdeksi eikä vain paremmaksi laulajaksi.

Muutaman viime viikon aikana on tapahtunut valtava muutos. Saara Aalto on saanut esitettäväkseen kappaleita, joiden esittäminen on kenelle tahansa artistille riski. Ensin Céline Dionin järkälemäisen Titanic-elokuvan tunnusmusiikin My Heart Will Go On, sitten Abban balladin The Winner Takes it All. Molemmat kappaleita, jotka suihkussa laulettuina voivat kuulostaa ihan hyvältä, mutta karaokeen niitä ei kannata mennä vetämään. Ne kun vaativat sekä äärimmäisen tarkkaa korvaa että puhdasta ja ehjää äänenmuodostusta.

Epäilijöidenkin on ollut pakko myöntää, että Aalto on ottanut kappaleet teknisesti haltuun varmalla kädellä. Abban kappaleeseen hän onnistui myös saamaan ensimmäisen kerran riipaisevaa uskottavuutta, josta tuomari Simon Cowell kysyikin: ”Mistä tuo tuli?”

Lontoon metron käytävillä on mainoksia mainoksen perään. Kaikkia ei ehdi huomata heti, mutta kun ne osuvat silmään toistuvasti, jotain jää mieleen. Pian on oppinut, että jouluna West Endissä pyörivät musikaalisovitukset muun muassa elokuvista Jali ja suklaatehdas, Aladdin ja The Bodyguard. 

Televisio-ohjelmien mainoksia ei näy.

– Tuon takia musikaaliroolit olisivat hyväksi Saara Aallon uralle. Ei musikaaleissa tarvitse olla kuin muutama kuukausi, niin on tuttu kaikille, Mikko Rintala uskoo.

Kokemus maailman musikaalipäälaupungissa olisi kullanarvoinen ponnahduslauta.

Fountain-Studio aivan Wembleyn stadionin vieressä ei ole suuri, mutta sen sisään mahtuu kokonainen maailma. Siellä Saara Aalto yhtenä neljästä kisaajasta tänään lauantaina jännittää esitystään. 

Tiedämme, että hän osaa laulaa. Luultavasti hän on ensi viikon finaalissa. 

Toivottavasti Aalto näyttää meille lisää aitoa tulkintaa, sellaista kuin Abbaa laulaessaan. Ei toki aina tarvitse itkeä ja huutaa, mutta on oltava hetkessä läsnä ja yleisölle avoin.

Kun hän viikko sitten istui pianon takana, kamera paljasti jokaisen ihohuokosen, vahvan studiomeikin ja pienimmätkin ilmeen värähdykset. Kontrasti 20-vuotiaaseen tyttöön, joka asteli ensimmäisen kerran suomalaisten tietoisuuteen 

Suomen Talentin koelauluissa, oli valtava. 

Yhdeksässä vuodessa laulajatar oli kasvattanut siivet, mutta myös suojakerroksen, jonka pitää nyt antaa hetkittäin tippua.