Kanta-Häme

Sadassa neliössä voi tehdä 200 vuoden aikamatkan

– Ei tämä Kansallismuseo ole, mutta ei myöskään mikään rukinlapanäyttely, Hannu Toivonen naurahtaa Kutalantien palomuseossa.

Kanta-Hämeen pelastuslaitoksen kellarikerroksessa reilut 100 neliömetriä sisältää historiaa noin 200 vuoden ajalta.

Historiallisia esineitä ei ole heitelty sinne tänne, vaan ne muodostavat tarinallisen aikajanan 1700-luvun lopusta 1950-luvun alkuun.

– Iso käännekohta palohistoriassa tapahtui 1952, kun palomiehet pääsivät taistelemaan tulta vastaan hengityssuojaimin. Sitä ennen tulen sammutus tapahtui aina rakennuksen ulkopuolelta, palomuseon isä huomauttaa.

Vielä 1700-luvulla ei ollut palkattuja palomiehiä, vaan kaupunkilaiset velvoitettiin osallistumaan sammutuspuuhiin.

Toivosen mukaan ihmiset osasivat tuolloin käsitellä tulta nykyistä paremmin. Tuli oli yleinen lämmityksen muoto.

Sitten kun roihahti, roihahti kunnolla. Talot olivat puuta, katot pärettä ja asemakaava tiivis.

Vuonna 1739 linnan vieressä oleva rakennus syttyi ja silloinen kaupungin keskusta tuhoutui. Hämäläiset eivät kuitenkaan oppineet kerrasta.

– Toisen kerran kaupunki paloi 1831, kun kauppias Juseliuksen rengiltä levisi tuli heinälatoon torin alakulmassa. Niitä roihuja ei muutamalla ruiskulla pysäytetty, Toivonen avaa historiaa.

1800-luvun lopulla perustettiin vapaapalokuntia nopealla tahdilla. Niihin liittyivät usein kunnalliset vaikuttajat, koska toimintaa ei valvottu.

– Se oli vielä Venäjän vallan aikaa. VPK:n väki keskusteli kenties muistakin kuin paloasioista.

Vakinainen palokunta perustettiin Hämeenlinnaan vasta 1911, vuosi vesijohtoverkon valmistumisesta,

– Sitä ennen kaikkien piti osallistua paloharjoituksiin raastuvan uhalla. Osa oli palkattu muutamalla kympillä pitämään talvisin lyhdyin merkatut avannot auki, että vettä oli saatavilla, kun sitä tarvittiin.

Sammuttajat vetivät kärryjä perässään, pumppasivat vesiruiskuja lihasvoimalla ja muodostivat ämpäriketjuja.

– Vuonna 1916 palokunta sai käyttöönsä hevosen, jonka laiduntamisesta Sibeliuksen puistossa ihmiset valittivat. Heppa vaihtui vuonna 1928 International-merkkiseen paloautoon, joka tunnettiin Nallena.

Vielä 1980-luvun puolessa välissä palomuseon tila toimi väestönsuojan varastona, joka oli täynnä sekalaista tavaraa, kuten häkänaamareita ja muuta vanhaa käyttötavaraa.

– Esineistö on korvaamatonta. Osa siitä on kaupunginmuseon omaisuutta.

Vaikka pelastuslaitoksen saneeraus alkaa ensi vuonna, palomuseo pysyy nykyisessä sijainnissaan, pelastuspäällikkö Petri Talikka vakuuttaa.

– Sen kokoaminen on ollut iso talkooponnistus. Ei sitä mihinkään hävitetä. HäSa