Kanta-Häme

Sähköä ylioppilaskokeeseen

Kielistudio on täynnä keskittyneitä oppilaita. Kuuluu vain tasainen näppäinten naputus.

Janakkalan lukion Turengin toimipisteessä on käynnissä Hämeenlinnan seudun ensimmäinen Abitti-koe. Abitti on Ylioppilastutkintolautakunnan kurssikoejärjestelmä, jonka avulla koulut harjoittelevat sähköisiä ylioppilaskirjoituksia varten.

– Kivasti tämä lähti liikkeelle, sanoo rehtori Timo Hillman, joka seurasi kokeen alkua.

Samaa mieltä on äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori Johanna Lampela, joka on suunnitellut käynnissä olevan kokeen. Hänen lisäkseen koetta valvoo Janakkalan koulujen ICT-tukihenkilö Katja Kotiranta.

Tässä on heti yksi ero entiseen verrattuna. MIkäli kyseessä olisi ollut tavallinen sähköinen koe, Johanna Lampela olisi hoitanut kaiken itse.

– Abitti-kokeen järjestäminen vaatii monien henkilöiden yhteistyötä, Lampela sanoo.

Järjestelyissä on mukana myös lukion 1b-luokan opiskelija Miro Kivelä, joka toimii järjestelmäasiantuntijana. Hän ei siis osallistu itse kokeeseen, vaan valvoo, että kaikki sujuu järjestelmän puolella niin kuin pitääkin. Hän myös ohjeisti luokkatovereitaan ennen kokeen alkua.

Nyt siis valmistaudutaan innokkaasti sähköisiin ylioppilaskirjoituksiin. Ensimmäiset kokeet (saksa, maantiede ja filosofia) järjestetään sähköisinä jo ensi vuonna ja koko tutkinto vuonna 2019.

Janakkalassa on haluttu olla kehityksessä täysillä mukana. Ne, jotka aloittivat lukion viime syksynä, saivat heti aluksi käyttöönsä kunnan kustantamat iPadit.

Tämänviikkoiseen Abitti-kokeeseen osallistujat ovat juuri näitä ensimmäisen vuosikurssin lukiolaisia.

He opiskelevat koko lukioajan paljolti sähköisesti ja suorittavat digitaalisia kokeita, mutta kirjoittavat sähköisesti vain osan kokeesta syksyllä 2016 tai seuraavana keväänä.

Miro Kivelä sanoo, että sähköinen ylioppilastutkinto on tulevaisuutta, mutta ei hän hyljeksi kynääkään.

– Pidän myös kynästä ja paperista. Ei pidä luulla, ettei myös niitä tarvittaisi. Kynällä kirjoittaminen on kuitenkin nopeampaa kuin tietokoneella.

Samaa mieltä on luokkatoveri Veeti Kärki.

– Kyllä kynä ja paperi ovat myös tarpeen. Kokeita on kiva tehdä käsin.

Tämänviikkoisesta kokeesta Veeti Kärki sanoo, että se oli yllättävän helppo.

– Ajattelin etukäteen, että se olisi monimutkaisempi.

Johanna Lampela iloitsee siitä, että digitaalisuus on tuonut oppimiseen monipuolisuutta. Niin tehtävissä kuin kokeissakin voidaan käyttää hyväksi myös ääni- ja kuvamateriaalia.

1b-luokka sai äskettäin äidinkielen kurssilla tehtäväkseen muuntaa tietokirjan dokumenttielokuvaksi. Miro Kivelä ja hänen työparinsa valitsivat tähän tehtävään 3D-tulostusta käsittelevän opuksen.

– Koulutyön sähköistäminen on enemmän kuin tarpeen. Ei opiskelijoita voi pitää ruutuvihkoajassa. Työelämässähän isot muutokset ovat jo tapahtuneet, Lampela sanoo.

Mutta hänenkin mielestään kynä ja paperi ovat oivallisia välineitä esimerkiksi nopeiden muistiinpanojen tekemiseen. HÄSA

 

Päivän lehti

2.4.2020