Kanta-Häme

Säilytä maatiaisrotuja - syö ne!

Jollei kuluttaja ihastu ja siirry käyttämään alkuperäisroduista saatavia raaka-aineita, maatiaisroduilla ei ole tulevaisuutta. Kyytön pihvi, kainuunharmaan villa, maatiaiskanojen munat ja vuohenmaito katoavat.

– Kolmisen vuotta sitten syntyi ajatus ruokakirjasta, joka perustuu maatiaisraaka-aineisiin. Tavoite on herätellä myös etsimään ruokalistoista ravintola-annosten tarinoita ja alkuperää, kertoo loppilainen Hannu Heikkinen Pappilanpuiston luomutilalta.

Kirja on nyt valmis. Parasta maatiaisruokaa perehdyttää lukijan maatiaiseläin- ja kasvilajeihin. Teoriaa pääsee heti toteuttamaan keittiömestari Mikko Kauton kulinarististen reseptien avulla.

Kauton resepteissä käytetään niin maatiaisia, luomua kuin suoraan luonnosta poimittuja villivihanneksia, mutta raaka-aineiksi voi käyttää tavanomaisia tuotteita.

Aitoa suomalaisuutta

– Maatiaisrodut ovat aitoa suomalaista perimää. Ne antavat ruokaa ja makukokemuksia, jollaisia on vain Suomessa. Niitä säilyttämällä emme säilytä vain uhanalaista rotua vaan myös uhanalaista suomalaista identiteettiämme, Hannu Heikkinen painottaa.

Hannu Heikkisen ja Jouko Helanderin Pappilanpuiston tilalla Lopella pysytään tarkasti ajan tasalla kuluttajien tottumuksista ja haluista. Tilalla kasvatetaan luomuvihanneksia ja juureksia, tuotetaan kyytön- ja ahvenanmaanlampaanlihaa sekä luomumunia.

Liha viedään käsistä

Kyytön- ja lampaanlihan kysyntää on enemmän kuin tuottajat pystyvät tarjoamaan. Pappilanpuistosta liha myydään suoraan tilalta yksityisille, ruokapiireille, suurkeittiöille ja ravintoloille.

– Lihaa on kysytty myös marketteihin, mutta toistaiseksi ainakaan me emme pysty kasvattamaan tuotantoamme. Tarvetta uusille tuottajille on. Olisi tärkeää, että tuottajia olisi muuallakin kuin eteläisessä Suomessa.

Pappilanpuistoon hankittiin vuonna 1995 ensimmäiset kyytöt ja nyt niitä on yli 60. Lampaita on saman verran ja kanojakin 50. Heikkinen pyyhkäisee sivuun väitteet heikosti tuottavista maatiaisroduista.

Esimerkiksi itäsuomalainen pienikokoinen lehmä tuottaa lihaa vähän eikä maitoakaan heru kovin runsaasti, euroissa tili on vähintään yhtä hyvä kuin tehonavetoissa.

– Jos teurastamo maksaa naudasta pyöreästi 2,60 euroa kilolta, meille vastaava tuotto on 15,50 euroa.

Markkinointi ratkaisee

Heikkinen ihmettelee maataloustuottajien ennakkoluuloja maatiaisrotuja ja luomutuotantoa kohtaan. Kun tuotteet markkinoidaan ja myydään tehokkaasti, tilat ovat kannattavia ja tuottavia.

– Kuluttajat osaavat jo nyt hakea hyvää ruokaa. Kun Ruotsissa ja Tanskassa tutkitaan hyvinkin tarkkaan millä tilalla, missä olosuhteissa ja miten eläimet on kasvatettu, sama tulee väistämättä meillekin.

Parhaat ravintolat ovat jo muutaman vuoden kirjanneet meny-listoilleen raaka-aineiden alkuperätietoja ja -tarinointa. Ravintolat tarjoavat myös yhä useammin kyytön, lapinlehmän, länsisuomalaisen lehmän ja suomenlampaan lihaa, mutta myös hedelmiä ja vihanneksia tietyiltä tiloilta.

Nyt syntyy maatilakauppoja

Puhtaiden makujen puolesta -yhdistys on edistänyt usean vuoden ajan luomun ja kotimaisten raaka-aineiden käyttöä ravintoloissa ja suurkeittiöissä. Yhdistyksen puheenjohtajuutta hoitanut Hannu Heikkinen katsoo nyt tyytyväisenä kehitystä.

Parin vuoden aikana Etelä-Suomeen on avattu jo lähes kymmenkunta maatilakauppaa, joissa myydään aitoja tuotteita Suomesta.

– Jos vielä muistetaan, ettei kuluttaja välttämättä ole valmis maksamaan maatiaisenkaan sisäfileestä sataa euroa kilo, kodeissa nautitaan varmasti yhä useammin lähiherkuista.

Teoksen Parasta maatiaisruokaa ovat kirjoittaneet toimittaja Christer Lindgren, Hannu Heikkinen ja Mikko Kautto. (HäSa)

 

Päivän lehti

28.3.2020