Kanta-Häme

Sairaala valjasti maalaisjärjen

Dialyysiosaston taukohuoneen pöydällä hymyilee puinen naama, kannettava hymiö.

Se on Kanta-Hämeen keskussairaalan uusi Potilas ensin -kiertopalkinto. Sen kaksoiskappale virnistää Osasto 4A:ssa.

Palkinto jaettiin kahdelle hyvälle esimerkille siitä, että ”asiakaslähtöisestä ajattelusta” on tullut erottamaton osa työntekoa.

– Tämä on otettu yksiköissä hyvin vastaan, kiittää sairaalan kehittämis- ja viestintäpäällikkö Michael Rossing.

Vuoden ajan opeteltu uusi ajattelumalli on jo nostanut asiakastyytyväisyyttä. Vuosi sitten prosentti oli 85–90. Nyt ennätys on 98.

Tähän on päästy varsin yksinkertaisin keinoin, sanovat palkittujen osastojen osastonhoitajat Raija Rauhalinna-Lemetyinen ja Eila Henriksson.

– Keskusteluissa tajusimme, että monia asioita tehtiin jo potilaslähtöisesti, sanoo dialyysiosaston osastonhoitaja Rauhalinna-Lemetyinen.

– Kyse on esimerkiksi siitä, että tulemme töihin, kun potilaalle sopii. Munuaispotilaat voivat mahdollisuuksien mukaan itse päättää, mihin dialyysivuoroon tulevat.

Henriksson muistuttaa, että moni asia on pienestä kiinni. Kuten että potilaat saavat lukea sairaalan heille laatimat ohjeet ennen julkaisua. Tai hoitokäynnin sujuvoittamisesta.

– Odottamista on vähemmän kuin aiemmin. Aika on erilaista sairaalle, määrällisemmäksi miellettyä. Silloin hoitoketjuja on oikaistava niin, ettei turhaa odottelua tule, Henriksson sanoo.

Kun ajattelumallia alettiin käydä yksiköissä läpi, työntekijöille jaetun Potilas ensin -ohjekirjan annit tuntuivat ensin itsestäänselvyyksiltä.

– Pohjimmiltaan kyse on siitä, että meillä on yhteiset standardit, jotka kaikki tietävät, Henriksson pohtii.

– Työssä saa kättä pidempää, kun kaikki toimivat samoilla säännöillä, Rauhalinna-Lemetyinen jatkaa.

Sairaalassa on siis yksinkertaistettu asioita, joita esimerkiksi byrokratia on monimutkaistanut. Eli on valjastettu käyttöön oma versio vanhasta kunnon maalaisjärjestä.

– Kilpailijat ovat tulleet kysymään, voitaisiinko meiltä tulla kertomaan, miten tällainen ajattelu on lanseerattu, Michael Rossing hymyilee.

– On tärkeää, ettemme kauheasti luule, mitä potilaat haluavat, vaan kysymme heiltä. Uudessa yksikössä päätimme tarjota yksilöohjausta, mutta potilaat kysyivät, eikö ryhmäohjausta enää saa, Rauhalinna-Lemetyinen nauraa.

Seuraavaksi tutkitaan, mistä otetaan lisää aikaa potilaan kohtaamiseen. Rossingin mukaan tämä tarkoittaa uusien mittareiden luomista.

– Toimintaa pitää pystyä mittaamaan. Tämänkokoisessa organisaatiossa tapahtuu aika paljon, ja olemassa olevat mittarit keskittyvät isoon kokonaisuuteen. Me haluaisimme pilkkomista pienemmäksi, hän sanoo.

– Niin esimerkiksi potilasjonoja voitaisiin seurata reaaliaikaisesti lähetteestä ensikontaktiin. Ehkä digitalisaatio tuo tähän ratkaisun jo lähitulevaisuudessa.

Rossing myös kysyy, onko mammuttimainen taloushimmeli potilaan kannalta tärkeä.

– Viivan alle jäävä summa on kokonaisuuden kannalta yksityiskohtia tärkeämpi asia. Tämä unohtuu ajoittain mittareiden vaatimusmäärittelyssä. HäSa