Kanta-Häme

Sairaanhoitopiirissä työnjakoa on uudistettava kaikkiin suuntiin

Helppoja keinoja ei ole Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirin talouden oikaisemiseksi.

Kuntayhtymän taloutta analysoinut hallintotieteiden tohtori Eero Laesterä painottaa, että sairaanhoitopiirin hallituksen on kannettava vastuu taloudesta ja käynnistettävä sen tasapainottaminen.

Hänen mukaansa hallitus ei vastaa peruskunnille siitä, että niissä on niille mieluinen palvelurakenne.

Hallituksen vastuulla on sairaalan mahdollisimman tehokas toiminta, mutta myös se, että se voi toimia aitona keskussairaalana.

Laesterä on tehnyt sairaanhoitopiirille talous- ja tehokkuusanalyysin, johon liittyy myös ehdotus keinoista päästä eroon vuosittaisista alijäämistä.

Edullisimmasta päästä

Analyysin mukaan sairaanhoitopiiri ei ole lainkaan maineensa veroinen kalleudessa ja tehottomuudessa, päinvastoin se on monella mittarilla verrokeista paras.

Tosin tiukkoja toimia tarvitaan, koska kaikissa keskenään verratuissa sairaanhoitopiireissä kustannukset ovat nousseet huomattavasti enemmän kuin niiden omistajakunnissa.

Laesterä on verrannut täkäläistä sairaanhoitopiiriä naapurisairaanhoitopiireihin ja samankokoisiin Pohjois-Savoon ja Kymenlaaksoon.

Kaikissa kustannus hoitopäivää, hoitojaksoa ja potilasta kohti laskettuna on noussut nopeasti. Kanta-Hämeessä kuitenkin nousut ovat olleet keskimääräisiä tai sitä pienempiä.

Millä mittarilla tahansa, Kanta-Häme on vuosina 2006-2011 ollut edullisimmasta päästä tai edullisin. Vaikka esimerkiksi hoitopäivän hintaan lisäisi kuntakohtaisesti jyvitetyn alijäämän, ei Kanta-Hämeen hoitopäivä ole keskimääräistä kalliimpi.

Alibudjetointi perinne

Laesterä toteaa vertailussaan, että Kanta-Hämeessä kunnat ovat alibudjetoineet sairaanhoitopiiriä jo vuosia.

Vaikka Kanta-Hämeen sairaanhoitopiiri tuottaa palvelut edullisesti muihin verrattuna, kuntien talous ei enää kestä menojen absoluuttista kasvua.

Sairaanhoitopiirin johto on listannut keinoja toimintakatteen kasvun hillitsemiseksi.

– Ne ovat oikeansuuntaisia, mutta niiden toteuttamisesta pitäisi tehdä selkeät päätökset ja ne on myös ajastettava sekä vastuutettava, Eero Laesterä korostaa.

Vaikeimmat rakenteelliset keinot ovat vielä käyttämättä. Pitää esimerkiksi pohtia Riihimäen ja Vanajaveden sairaaloiden roolia.

Myös perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon työnjakoa on pohdittava. Lisäksi työnjakoa on kehitettävä nykyisten sairaanhoitopiirien kesken.

– Muutosten pitäisi näkyä myös keskussairaalan resursoinnissa ja henkilöstön määrässä.

Jos tehtäviä siirtyy perusterveydenhuoltoon tai muihin keskussairaaloihin, henkilöstömäärän pitäisi supistua. (HäSa)