Kanta-Häme

Salibandyllä rikotaan kaupungin sisäisiä rajoja

Valkoisia, reikäisiä palloja on kaikkialla.

Vielä hetki sitten Nico Martikainen ja Leevi Virtanen hioivat yli 40 muun lapsen ja nuoren kanssa pelitekniikkaansa tarkkuuslaukauksista syöttämiseen ja pallon kuljettamiseen.

Nyt pojat viettävät ansaittua evästaukoa, ja nojailevat seinän viereen asetettuun, tummansiniseen jumppapatjaan.

– Kaikista urheilulajeista salibandy on kyllä parasta, Martikainen lausuu varmaan sävyyn, ja haukkaa palan sämpylästään.

Paikan päälle on saavuttu linja-autolla, joka koukkasi niin itäisen kuin läntisenkin lähiökeskuksen sekä Harakkamäen asukastuvan kautta.

Yhteistyö on voimaa

Salibandypäivää oli järjestämässä monta eri tahoa.

Kun maahanmuuttopalvelu hoiti maksuttoman linja-autokyydityksen lähiökeskuksilta, nuorisopalvelu kustansi puolestaan ruoat.

Paikan päällä salibandyseura Steelers huolehtii lajiin perehdyttämisestä.

Tapahtuman tavoitteena on paitsi tutustuttaa lapset ja nuoret uuden urheilulajin pariin, myös kerätä heidät yhteen kaupunginosasta riippumatta.

– En toivoisi kenenkään Katumalla asuvan ajattelevan, että Nummella on sellaista tai tällaista. Parhaassa tapauksessa nuoret solmivat uusia ystävyyssuhteita yli kaupunginosarajojen ja tutustuvat myös toistensa erilaisiin kulttuureihin, summaa nuorisotyön opiskelija Toni Koski.

Tieto tapahtumasta on kulkenut pääasiassa lähiökeskusten ja puskaradion kautta.

– Olen itse osallistunut lähiökeskustoimintaan jo kauan, joten moni näistäkin pojista on tuttu jo sitäkin kautta, Koski kertoo.

Hymy on paras palkinto

Aloite ja idea teemapäivään tulivat alun perin juuri Steelersilta.

– Ilman heitä emme olisi voineet tehdä tapahtumasta yhtä isoa, Koski kiittelee.

Valmentaja Jussi Korhosen mukaan salibandy sopii kaikille, sillä aivan aluksi pärjää pelkällä mailalla.

– Kaikkihan osaavat juosta pallon perässä. Yhdessä ryhmässä oli pelaaja, joka oli mailaa huomattavasti lyhyempi, mutta juoksi silti innoissaan pallon ja isoveljensä perässä, Korhonen nauraa.

Jani Järvisen mukaan moni maahanmuuttaja ei ole lajia koskaan edes kokeillut. Koska suurella osalla lapsista ei ole sisäpelikenkiä, kaikki pelaavat joko sukkasillaan tai paljain varpain.

– Kunhan tauko loppuu, aletaan pelata tosissaan. Parasta tässä on kuitenkin nähdä lasten riemu ja leveät hymyt. (HäSa)