Hämeenlinnalaisen yliopistorehtorin kevät oli täynnä nopeita päätöksiä – "Se tulee vielä mullistamaan koulutusjärjestelmämme"

Hämeenlinnalaisen Tapio Määtän ensimmäiset kuukaudet uudessa pestissään eivät olisi voineet olla juuri poikkeuksellisemmat.

Määttä aloitti Itä-Suomen yliopiston akateemisena rehtorina vuoden alusta. Hänen vastuulleen kuuluu opetus ja koulutuksen kokonaisuus – juuri ne yliopiston osa-alueet, joita koronavirusepidemia saapui keväällä koettelemaan.

Käytännössä luentosalien opit piti laittaa säppiin ja opetus siirtää verkkoon. Varoaikaa ei juuri ollut.

– Asiat lähtivät vyörymään nopealla aikataululla. Yliopiston tilojen sulkeminen aluehallintovirastojen päätöksillä oli lopullinen piste, mutta valmistautuminen etäopetukseen siirtymiseen aloitettiin jo muutama päivä aiemmin. Se edellytti todella nopeita päätöksiä, Määttä kertoo.

Yliopiston henkilökunta kaipasi johdolta selkeitä ohjeita ja niille perusteluja.

– Uskon, että avoimella sisäisellä viestinnällä on kriisitilanteissa olennainen merkitys, Määttä sanoo.

– Yleisesti itseohjautuvuuden tukeminen on yliopiston johtamisen kulmakivi. Muuten yliopistoa ei voi johtaa. Täytyy kunnioittaa sitä viisautta, mikä yhteisössä on.

Hiljainen kampus

Henkilökunnalle tehtiin heti alkuun selväksi, että vaikka opetustilat suljettiin maaliskuussa aluksi vain kuukaudeksi – pitempiä päätöksiä aluehallintovirastot eivät voi lain perusteella tehdä – kampukselle ei enää kevään aikana palata.

– Suhteessa siihen, miten nopeasti kaikki tuli, on mennyt tosi hienosti. Etäopetus on soveltunut osalle opiskelijoista todella hyvin, mutta toki opiskelijoiden jaksamiseen liittyy huolia.

Normaalia hiljaisempaa on syksylläkin. Itä-Suomen yliopisto on päättänyt järjestää myös silloin kurssit lähtökohtaisesti etäopiskeluna lukuun ottamatta ensimmäisen vuoden aloittavia opiskelijoita, jotka halutaan saada kasvotusten mukaan yliopistomaailmaan.

Pääsykokeet mietityttivät

Kun päätökset opetuksen siirtämisestä verkkoon oli keväällä saatu tehdyksi, oli edessä ehkä vielä vaikeampi koetinkivi. Yliopistojen piti päättää kevään pääsykokeiden järjestämisestä keskellä koronaepidemiaa.

– Venytimme päätöstä niin pitkälle kuin mahdollista. Toivoimme kovasti, että olisimme voineet järjestää perinteiset valintakokeet ja etsimme ratkaisuja, joilla se olisi voitu tehdä.

Perinteinen valintakoemalli olisi tarkoittanut touko-kesäkuussa jopa yli tuhannen ihmisen yhtäaikaisia kokoontumisia matkustamisineen päivineen. Se oli terveyden näkökulmasta liikaa.

Kiirastorstaina yliopistot linjasivatkin, ettei perinteisiä isoja, fyysistä läsnäoloa vaativia valintakokeita järjestetä.

– Siitä alkoi todella iso työ, kun piti organisoida, miten pääsykokeet järjestetään. Se työllisti koko kevään ja osittain heinäkuulle asti.

”Ettei jäädä vatuloimaan”

Yliopistojen eri alat veivasivat hakukriteereitään uusiksi, ja osa aloista nosti muun muassa todistusvalinnan kiintiötä. Muutokset tulivat nopeasti paitsi yliopistoille, myös hakijoille, mikä aiheutti hankalia tilanteita.

Oikeustieteilijätaustaiselle Määtälle hakijoiden oikeusturva ja yhdenvertaisuus oli ykkösprioriteetteja.

Pääsykokeissa tuli vastaan myös mutkia, kun yksi pääsykoe piti uusia teknisten ongelmien takia ja oikeustieteellisen pääsykokeen pisteiden laskennassa sattui inhimillinen virhe.

Lopulta opiskelijapaikkoja lisättiin niin, että kukaan hakija ei kärsinyt jälkikäteen.

– Tykkään itse, ettei jäädä vatuloimaan, vaan tehdään ratkaisuja nopeasti.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Vaikka pääsykokeiden muutosten keskellä työskentely olikin hektistä, Määtälle se ei jättänyt pahaa muistoa.

– Olen harrastanut koulutuspolitiikkaa yläasteen kouluneuvostosta alkaen, opiskelijavalinnat ovat aina kiinnostaneet ja olleet hyvin kiinnostava kehittämiskohde, Määttä kertoo.

– Tämä oli mieluisa työtehtävä, jos näin voi tässä kriisissä sanoa.

Mullistavat moduulit

Määttä näkee koronakriisissä myös myönteistä. Se pakotti yliopistot kehittämään monimuotoista pedagogiikkaa verkossa.

Se tukee joustavuutta, jonka eteen hän haluaa tehdä työtä.

– Kysymys siitä, miten työuran aikana voi joustavasti kouluttautua, tulee vielä mullistamaan koulutusjärjestelmämme hyvin laajasti, hän sanoo.

Määttä havainnollistaa, että ylipäätään koulutuspolku ei ole enää sellainen, jossa ensin ollaan koulun penkillä, sitten mennään työelämään ja piste, vaan opinnot lomittuvat työn kanssa.

– Ihmiset joutuvat koko ajan hankkimaan uusia taitoja ja syventämään oman alansa osaamista tai laventamaan, hankkimaan uusia pätevyyksiä. Meillä pitäisi olla järjestelmä, jossa se on mahdollista. Tässä ei olla vielä riittävän pitkällä.

Millaista mullistusta Määttä povaa?

Hän uskoo moduuleihin, jotka tulevat tutkintojen rinnalle.

Yliopistossakin koulutusjärjestelmä pyörii vielä paljon tutkintojen ympärillä, mutta ihmiset eivät välttämättä aina tarvitse tutkintoa tai muodollista pätevyyttä, vaan osaamista – eli vaikka vain tietyn tutkinnon osan.

– Jatkuvan oppimisen kehittämiseen liittyy tutkintoa pienempien moduulien rakentaminen. Näen, että tässä avoin yliopisto on yksi mahdollisuuksista.

Määttä haluaa, että ihmisten yksilölliset tarpeet ja erilaiset elämäntilanteet huomioidaan.

– Ajatus joustavuudesta on tulevaisuuden yliopiston juttu. _HÄSA