Kanta-Häme Hämeenlinna

Salme Bugenhagenia on kantanut rakkaus kieleen ja kääntämiseen

Salme Bugenhagen oli lääninsairaalan sairaanhoitaja-kätilö, vaikkei hoitotyötä omakseen tuntenutkaan. Sattuma vei nuoren naisen Tyynenmeren saarivaltiolle neljäksi vuosikymmeneksi.
Salme Bugenhagen asui niin pitkään Papua-Uusi-Guineassa, että hän myöntää välillä kaipaavansa Suomessa papualaisten iloisuutta ja välittömyyttä. Kuva: Ville-Veikko Kaakinen
Salme Bugenhagen asui niin pitkään Papua-Uusi-Guineassa, että hän myöntää välillä kaipaavansa Suomessa papualaisten iloisuutta ja välittömyyttä. Kuva: Ville-Veikko Kaakinen

Aulangontien varressa olevassa asunnossa on pieni pala tropiikkia.

Yhdellä seinällä on värikkäitä perhosia taulussa ja eteisen naulassa on virkattuja verkkokasseja kaikissa sateenkaaren väreissä. Kun siirtää katseensa vähän alemmas, osuu se valtaviin simpukankuoriin. Kaikkea vahtii valokuva ainoastaan Papualla tavattavasta upeasta Paratiisilinnusta.

Salme Bugenhagen asui Papua-Uudessa-Guineassa yli 40 vuotta. Hän myöntää, että saarivaltioon jäi ainakin osa hänen sydämestään. Elämän mittainen kielitieteellinen työ saa silti sydämestä kaikkein suurimman osan.

– Kyllä meille saarella töitä olisi riittänyt. Kyläläiset olivat katsoneet meille hautapaikatkin valmiiksi. Terveyteni ei kuitenkaan enää kestänyt tropiikin kuumuutta ja jouduimme jättämään saaren.

Papua-Uusi-Guinean luonto poikkeaa täydellisesti Suomen luonnosta. Aulangontiellä on muistona Bugenhagenien tuoma hieno perhostaulu. Kuva: Ville-Veikko Kaakinen
Papua-Uuden-Guinean luonto poikkeaa täydellisesti Suomen luonnosta. Aulangontiellä on muistona Bugenhagenien tuoma hieno perhostaulu. Kuva: Ville-Veikko Kaakinen

Salme Bugenhagen sanoo kaipaavansa Papua-Uuden-Guinean ihmisten rentoutta ja iloista laulua. Maa opetti suomalaiselle, että toimeen tulee vähälläkin.

– Suomi on muuttunut näiden vuosien aikana. Kun nyt menen ruokakauppaan, puristan silmäni kiinni kaikelta yltäkylläisyydeltä.

Bugenhagenit ovat omistaneet elämänsä työlleen. Vaikka työuraa onkin takana jo vuosikymmeniä, työskentelee Robert Bugenhagen Venäjällä kielitieteen ja käännöstyön konsulttina ja Salme Bugenhagen editoi parhaillaan Raamatusta tehtyjä nauhoitteita ennen kuin alkaa tehdä taas uutta sanakirjaa.

– Pääsimme viiden vuoden välein kotimaahan vuodeksi, mutta emme tainneet olla kertaakaan koko vuotta kotona, kun mielenkiintoiset työt odottivat Papua-Uudessa-Guineassa. Kaiken lisäksi jaoimme kotimaan työkaudet Suomen ja Yhdysvaltojen kesken.

Bob Bugenhagen teki väitöskirjansa analysoimalla mbulankielen kieliopillisen rakenteen. Väitöskirjan valmistumisen aikana pariskunta asui Australiassa.

 

Hämeenlinnassa lääninsairaalan kätilö-sairaanhoitajana työskennellyt Salme Bugenhagen ei tuntenut koskaan työtä omakseen. Syvästi uskovainen nuori nainen halusi seurata kutsumustaan maailmalle.

– Lähdin Suomesta Englantiin Raamattukouluun ja huomasin Wycliffe Raamatunkääntäjien järjestävän mielenkiintoista koulutusta, johon lähdin mukaan. Rakastin jokaista hetkeä, jonka sain opiskella, vaikkei minulla akateemista koulutusta ollutkaan.

Aivan 1970-luvun alussa oli harvinaista, että nuori nainen lähtee toiselle puolelle maailmaa töihin, mutta vahva kutsumus ajoi raamatunkääntäjäksi.

– Tunsin lähetystyöntekijöitä, jotka olivat Nepalissa ja uskoin meneväni itsekin sinne. En kuitenkaan saanut maahan työlupaa, enkä ollut valmis odottelemaan. Lopulta lensin uuden ystäväni kanssa Australian lähelle Papua-Uuteen-Guineaan, maahan, josta en tiennyt yhteään mitään. Ei silloin ollut Googlea josta kysyä.

 

Bugenhagenit tekivät lapsille monta oppikirjaa, jotka opettivat oman kielen kielioppia. Papualla puhutaan satoja kieliä, joista monet ovat sekoitus monesta eri kielestä. Esimerkiksi hiukset ovat grass (ruoho). Kuva: Ville-Veikko Kaakinen
Bugenhagenit tekivät lapsille monta oppikirjaa, jotka opettivat oman kielen kielioppia. Papualla puhutaan satoja kieliä, joista monet ovat sekoitus monesta eri kielestä. Esimerkiksi hiukset ovat grass (ruoho). Kuva: Ville-Veikko Kaakinen

Sadat raamatunkääntäjät koulutettiin viiden kuukauden ajan viidakkoleirillä uusiin oloihin. Siinä olikin opettelemista, sillä saarivaltio Papua-Uuden-Guinean yli kuusi miljoonaa asukasta puhuvat satoja eri kieliä. Asutus on pitkään ollut keskittynyt pieniin eristyneisiin kyliin.

Koulutuksen jälkeen Salme Bugenhagen pääsi Karkar-saarelle, jossa kului aikaa yhdeksän vuotta. Vuonna 1981 hän tapasi aviomiehensä Bob Bugenhagenin ja pariskunta meni naimisiin vuonna 1982. Seuraavaksi matka kulki Umboisaarelle.

Salme käänsi miehensä kanssa vuosikymmenten aikana kolme Raamattua sellaisista kielistä, joilla ei ollut kirjoitettua äidinkieltä. Lisäksi hän teki lukemattomia oppikirjoja, joiden avulla lasten lukemaan oppiminen helpottui. Työ ei ollut helppoa, mutta Salmen mielestä äärimmäisen mielenkiintoista.

– Papualaiset ovat jonkin verran tottuneet valkoihoisiin, sillä maassa on plantaasien omistajia, liikemiehiä sekä lähetystyöntekijöitä. Valkoisen asettuminen kyläyhteisöön on kuitenkin hyvin harvinaista ja vaatii neuvotteluja kylän johtajien kanssa.

Salme Bugenhagen korostaa, että vieraiden pitää neuvotella ennen asettumistaan kylän klaanien päämiesten kanssa.

– Paikallisten pitää ymmärtää miksi joku heille vieras haluaa tulla asumaan heidän keskuuteensa.

 

Salme Bugenhagen sanoo, ettei trooppiseen ilmastoon totu koskaan. Vuonna 2012 hän väsyi ja alkoi tuntea olonsa heikoksi. Pariskunta muutti lopulta Suomeen.

– Ei Hämeenlinnaan muuttaminen ollut meille mitenkään erityisen varmaa, mutta ainoa veljeni ja hänen tyttärensä asuivat täällä ja kaipasin perhettäni. Ensimmäisen kerran vuosikymmeniin minulla on joku sukulaiseni lähellä.

Vain vuoden kuluttua Suomeen tultuaan Salme Bugenhagen sairastui syöpään. Hän sanoo olevansa onnellinen siitä, että sattui olemaan juuri silloin Suomessa.

– Kävimme Papua-Uudessa-Guineassa viime vuonna, mutta emme päässeet enää kotisaarellemme vaikeiden kulkuyhteyksien takia. Onneksi saarelle voi soittaa kännykällä, sillä kylässä on saaren ainoa linkkitorni. Pidämme yhteyttä myös kaksospoikiin, joista tuli todella läheisiä. Nytkin heille lähtee 17-vuotislahjaksi uudet jalkapallotossut.

Saarivaltiossa on nytkin Wycliffe Raamatunkääntäjiä, mutta heidän määränsä vähenee koko ajan. Harva on valmis sitoutumaan yhtä pitkään työrupeamaan kuin Bugenhagenit.

– Papua-Uusi-Guinea ei ole enää sama kuin meidän muuttaessamme sinne. Valtavia luonnonrikkauksia ei voida jalostaa maassa, joka korruptoituu koko ajan entistä enemmän. Tuntuu, että maan kehitys on pysähtynyt. HÄSA