Kanta-Häme

Salossa pariskunta elää susien kanssa sovussa – Video: Lauma temmeltää lähipellolla

Jussi Jaakkola ja Anna-Maria Lamminen seuraavat sudenjälkiä takaperoisesti.
Jussi Jaakkola ja Anna-Maria Lamminen elävät maatilallaan, joka on osa susireviiriä. He ovat rakentaneet sähköistettyjä petoaitoja, joilla pidetään sudet loitolla maatilan eläimistä. Kuva: Toni Rasinkangas
Jussi Jaakkola ja Anna-Maria Lamminen elävät maatilallaan, joka on osa susireviiriä. He ovat rakentaneet sähköistettyjä petoaitoja, joilla pidetään sudet loitolla maatilan eläimistä. Kuva: Toni Rasinkangas

Se oli vuosi 2015. Kiskossa asuva kahden pienen lapsen äiti Anna-Maria Lamminen teki tilallaan ilkeän näköisen löydön: maastosta löytyi tilan kaksi lammasta raadeltuina, kaluttuina luita myöten.

Asialla oli ollut susilauma, jossa oli nuoria pentuja. Lamminen asuu Varsinais-Suomessa alueella, joka on Salo-Raaseporin lauman susireviiriä.

Tieto raadelluista lampaista lähti liikkeelle nopeasti.

– Ilmoitin tapauksesta petoyhdyshenkilölle. Siitä ei mennyt kuin parikymmentä minuuttia, kun naapurikylästä tultiin kysymään, että omistanko asetta. Juorumylly meni absurdiksi.

Tarina alkoi saada uusia käänteitä, mitä useampi sen kertoi.

”Jos aikuinen ihminen ei uskalla mennä metsään, silloin on jotain pielessä”

Jussi Jaakkola ja Anna-Maria Lamminen ovat keksineet keinoja elää samoilla mailla sovussa susilauman kanssa. Kuva: Toni Rasinkangas

Tarinoiden mukaan tilan nurkat olivat täynnä susia, äiti kauhuissaan, lapset eivät uskaltaneet mennä kouluun, suurin osa kotieläimistä oli tapettu, koira laski alleen pelosta ja hevoset olivat vauhkoina.

Lamminen sai jopa ohjeita, miten susi pitäisi tappaa: ammu keuhkoihin, jolloin susi ei jää omaan pihaan vaan jolkottelee kuolemaan muualle.

– Ihmisten oli vaikea ymmärtää, että en halua kostaa susille lampaideni kuolemaa. Hyvin nopeasti susiviha kääntyikin minua vastaan, seudun susiyhteistyöryhmään kuuluva Lamminen kertoo.

Samana vuonna Lamminen järjesti omalla tilallaan susikeskustelutilaisuuden, johon hän kutsui puhujaksi Luonnonsuojeluliitto Tapiolasta Sari Kantinkosken ja Jussi Jaakkolan, nykyisen miehensä.

– Meistä tuli susipari, Jaakkola sanoo pilke silmäkulmassaan.

Keskustelutilaisuus järjestettiin siksi, että partiolaiset eivät uskaltaneet mennä metsään susihavaintojen takia.

– Jos aikuiset eivät osaa suhtautua luontoon siinä mittakaavassa, että eivät uskalla mennä sinne, niin silloin on jotain pielessä, Jaakkola sanoo.

Salo-Raaseporin susilaumasta oli myös tehty pihahavaintoja, joita seurasi karkotuslupien hakeminen, sillä suoraa tappolupaa ei myönnetä ilman ennakoivia toimia. Lammisen mukaan karkottaminen ei mennyt ihan sääntökirjan mukaan.

– Susia yritettiin häätää metsästä. Kysyin, että minkä takia susia häädetään sieltä, missä niiden kuuluu olla? Vastaus oli, että niin susille opetetaan ihmisarkuutta. Karkotusluvan pitäisi koskea pihoissa kulkevia susia, ei metsässä olevia, Lamminen toteaa.

”Millekään toimivalle reviirille ei tule ulkopuolisia susia”

Betonivalumuotti sudenjäljestä. Kuva: Toni Rasinkangas
Betonivalu sudenjäljestä. Kuva: Toni Rasinkangas

Uusioperhe ei koe sutta uhkana. He ovat kuitenkin varautuneet susien vierailuun rakentamalla petoaitoja lampaidensa ja hevosiensa suojaksi.

– Siten me olemme pärjänneet susien kanssa. Olemme auttaneet talkoilla petoaitojen pystyttämisessä noin kymmenkuntaa tilallista.

Sudet eivät ole myöskään rajoittaneet perheen kulkemista metsässä.

– Todennäköisemmin metsässä tarraa jalkaan punkki kuin susi, Jaakkola sanoo.

– Metsässä pitäisi aina kuitenkin varautua yllättäviin tilanteisiin, erityisesti koiran kanssa. Kepit puhkovat esimerkiksi metsästyskoirien keuhkoja. Irrallaan oleva koira voi lähteä juoksemaan eläimen perään ja jäädä auton alle.

Pariskunnan tilan peltoaukealta on noin kilometri metsän reunaan, josta maasto jatkuu silmänkantamattomiin suona ja ylänkönä, joita ei voida metsätaloudessa käyttää. Pohjaan ja Fiskarsiin on linnuntietä matkaa noin 13 kilometriä, välissä on joitakin taloja ja tiloja.

Lammisella ja Jaakkolalla riittää lääniä tutkia susien liikkeitä, kerätä niiden ulostenäytteitä Luonnonvarakeskukselle ja ottaa betonivaluja metsäautoteille painautuneista jäljistä.

– Alueella liikkuu kaksi aikuista ja viisi poikasta. Perinteisesti perhelaumassa on lisäksi myös kaksi edellisvuoden pentua. Helmikuussa 2017 lauma hajosi, kun lisääntyvä naaras ammuttiin.

Laumalle kävi kuten kuuluisalle ”Aulin laumalle”. Auliksi nimetty pantasusi ja salametsästyksen vastaisen kampanjan keulakuva ammuttiin vuonna 2013.

– Kun kantava naaras ammuttiin, ei uusia poikasia tullut yli vuoteen. Millekään toimivalle reviirille ei tule ulkopuolisia susia, eikä lauman koko kasva jatkuvasti. Lisääntyvä pari pysyy omalla reviirillään ja nuoriso lähtee etsimään uutta asuinsijaa.

Jälkien takaperoisella seuraamisella näkee, miten sudet ovat eläneet

Lamminen ja Jaakkola painottavat, että laumaa ei pidä lähteä ajattamaan, vaan sudenjälkiä on syytä seurata takaperoisesti.

– Silloin huomaa, että mistä ne ovat tulleet ja mitä matkalla on tapahtunut: missä ovat nukkuneet, missä tehneet kaatoja. Korpit ja merikotkat kertovat omaa tarinaansa, susien jättämät raadot on helppo löytää lintujen avulla. Susilauma voi syödä valkohäntäpeuran yhdessä yössä.

– Lauma voi olla pitkäänkin yhdellä paikalla. Metsästämällään ruholla lauma voi olla pari kolmekin päivää. Silloin sudet jätetään rauhaan.

Pariskunta ei pelkää susia, mutta toteaa, että villieläimiin on suhtauduttava kunnioittavasti. Heidän mukaansa ainoa edellytys seurata susia on vastatuuli. Sudet eivät ole tarkkanäköisiä, mutta liikkeen ne huomaavat herkästi.

Lamminen on onnistunut videokuvaamaan lähialueen pellolla liikkuneen susilauman, jossa on viisi tänä vuonna syntynyttä pentua.

– Äitini, joka pelkää susia, seurasi tilannetta kauempaa. Kun lähdin kuvauspaikalta pois, susi kävi kuulemma ottamassa hajujäljen paikasta, jossa olin ollut, ja sen jälkeen hyppäsi ojaan pois näkyvistä.

 

Juttu jatkuu Lammisen kuvaaman videon jälkeen.

 

Ulvonta ei nosta niskavilloja pystyyn

Anna-Maria Lamminen on valokuvannut susia tilansa lähimaastossa.

Susia nähdäkseen perheen ei ole tarvinnut joka kerta mennä metsään. He ovat seuranneet kotitalonsa yläkerran ikkunasta, kun susia on liikkunut peltomaisemassa.

Lammisen mukaan kerran ensimmäisen pentueen poikanen kulki pihan läpi tielle aamuhämärässä.

– Menin heti ulos katsomaan tilannetta nurkan taakse. Pentu pysähtyi, tuijotti ja jatkoi matkaansa tietä pitkin. Loppulauma tuli metsän kautta. Nuoriso käyttäytyy usein hölmösti, mutta aikuiset sudet eivät.

Susien yöllinen ulvonta ei saa enää perheen niskavilloja pystyyn.

– Sehän on hyvä juttu, että ne ulvovat. Siitä tiedämme suurin piirtein, missä sudet ovat. Samalla voi kuulostella, vastaako jokin yksilö jostain muualta. Moni pitää ulvontaa pelottavana, mutta pentujen jokeltaminen ja jodlaaminen on aika hellyttävää, Jaakkola sanoo.

Nuku yö ulkona -tapahtumassa Jaakkola viritti isänsä kanssa riippukeinut puiden väliin ja päätti jäädä pimeään kuuntelemaan susien konserttia.

Luonnon laki aiheuttaa ihmisissä paniikkia

Susi on räjähdysherkkä keskustelunaihe Suomessa ja erityisesti somessa. Faktat jäävät usein disinformaation eli tarkoituksellisesti harhaanjohtavan tiedon ja henkilökohtaisen solvaamisen varjoon.

– Somessa väärää tietoa levitetään tarkoituksellisesti ja samalla ruokitaan hyperventilointia, Jaakkola toteaa.

Yleinen väite on, että susilauma vammauttaa esimerkiksi hirven. Tämän jälkeen lauma antaa eläimen paeta tuskalliseen kuolemaan eli viimeiseen hengenvetoon saakka aina välillä aterioiden tällä.

Susi tappaa syödäkseen, ei huvin ja urheilun kannalta. Lammisen mukaan syy siihen selvä: isomman eläimen metsästäminen on aina sudelle riski vammautua.

– Jäljet maastossa kertovat paljon omaa kieltään. Niiden perusteella ei ollut suurta takaa-ajokohtausta. Peura löytyi syötynä noin kymmenen metrin päästä siitä, mistä verijäljet alkoivat, Lamminen kertoo.

Kuva: Toni Rasinkangas
Sudet söivät Lammisen lampaita ennen petoaitojen rakentamista. Kuvan lammas selvisi säikähdyksellä. Kuva: Toni Rasinkangas

 

Pariskunta kehuu sutta älykkääksi eläimeksi, joka ennemmin säästelee voimiaan kuin kuluttaa niitä.

– Miksi se ei tappaisi kerralla? Susi säästää energiaa viimeiseen saakka. Se ei ihan ensimmäisenä kaiva tunneleita petoaitojen alle, jos eläin on saatavilla helpommallakin.

Se mikä aiheuttaa ihmisissä paniikkia, tarkoittaa eläinten keskuudessa luonnon lakia.

– Usein puhutaan, että susi aiheuttaa paniikkia eläimissä. Vaikka susi olisi näköetäisyydellä, ei meidän kotieläimet käyttäydy niin, eikä niiden pitäisi olla niin poikkeuksellisia. Ihmisillä on tapana inhimillistää liikaa asioita, Jaakkola sanoo. HäSa

Julkaistu ensimmäisen kerran 20.10.2019.

 

Lisää aiheesta:

Susipelkoa vähennetään uudella hankkeella – Kannan arviointia kehitetään (26.9.2019)

Lapset, lampaat, elonkirjo ja punahilkka – Susikeskustelu on EU-tasolla kuin suoraan Suomesta (9.12.2019)

Metsästyskoira kuoli myrkkyyn, mutta kohteena oli todennäköisesti susi – Rajavartiolaitos tutkii metsästysrikoksia Kuhmossa (20.11.2019)

Susivihapuhe kärjistyy: kohteina Luke, Riistakeskus, ministeriö ja nyt myös Metsästäjäliitto – ”Aiotteko lähteä täältä elävänä?” (5.11.2019)

Hämeenlinnalaisen Toni Rasinkankaan vaikuttava susikuva menestyi luontokuvakilpailussa (23.10.2019)

 

 

 

Päivän lehti

29.1.2020