Kanta-Häme

Saman kokeneille on helppo puhua

– Olen nyt alkanut miettiä näitä juttuja enemmän kuin pienenä, sanoo Parolan yhteiskoulun 7.-luokkalainen Amanda Heiskanen.

Näillä jutuilla hän tarkoittaa vanhempiensa eroa, josta on jo yli kymmenen vuotta. Amanda oli eron aikaan kaksivuotias, ja hän on siitä lähtien asunut äitinsä kanssa.

Ei huono juttu

Parolan yhteiskoululla on syksyn aikana kokoontunut eroperheiden lapsille tarkoitettu keskusteluryhmä, johon Amanda on osallistunut. Mukana on yhteensä kuusi yläkouluikäistä nuorta.

Amanda innostui ryhmästä itse heti kuultuaan siitä. Mukana on myös ”Jussi”, jonka äiti kannusti poikaansa osallistumaan.

– Ajattelin kokeilla, eikä tää huono juttu ole ollut. Paljon enemmän on puhuttu kuin äidin kansa. Täällä se on helpompaa, kertoo Jussi, jonka vanhempien ero on aika tuore asia. Siksi hän ei esiinny jutussa omalla nimellään.

Ryhmää vetävät erityisohjaaja ja koulukuraattori Johanna Keränen ja vs. koulupsykologi Marika Mäkelä. Molemmat huomattavat, että nuorten keskinäiset keskustelut ovat ryhmässä tärkeintä, eivät vetäjät.

– Me emme ole mitään kysymystykkejä, jotka tenttaavat ryhmäläisiä, vaan keskustelu etenee nuorten tahtiin, Marika Mäkelä kertoo.

Peli auttaa puhumaan

Amanda ja Jussi kehuvat esimerkiksi nuorten ryhmiä varten kehiteltyä Vetskari-peliä, jossa pohditaan monenlaisia asioita kohdalle osuvien kysymyskorttien avulla.

– Niiden pohjalta on tullut puhuttua aika paljon. Siinä on monenlaisia aiheita, sanoo Jussi.

Aihepiirejä ovat esimerkiksi minä itse, perhe sekä parisuhde ja ero. Kenenkään ei ole pakko puhua ryhmässä, jos ei halua, mutta ainakin tähän mennessä juttua on riittänyt.

– Se on hyvä, että kysymykset eivät liity pelkästään eroon, täällä on puhuttu paljon muutakin, Amanda sanoo.

Hän on kertonut muille ryhmäläisille esimerkiksi äidin uudesta puolisosta ja sisaruspuolistaan sekä Helsingissä asuvasta isästä ja tämän naisystävästä.

– Siitä on varmaan ollut muille apua, kun olen kertonut, kuinka näiden kanssa tullaan juttuun.

Jussilla on nuorempia sisaruksia, ja hän kantaa heistä huolta, sillä he eivät vielä ymmärrä tilannetta. Jussia itseäänkin ero mietityttää ”aika paljon”, ja varsinkin silloin, kun hän on käymässä isällään.

Amanda ja Jussi kertovat, ettei vanhempien erosta juurikaan puhuta kavereiden kesken, vaikka aika monen vanhemmat ovat eronneet.

Ryhmä täyttyi haalimatta

– Nuorten elämässä on paljon muutakin kuin vanhempien ero. Ei täällä ryhmässäkään ole pelkkää synkistelyä, vaan myös hauskaa. Tämä on ihana porukka, kuvaa Marika Mäkelä.

Johanna Keränen on mielissään siitä, ettei ryhmään tarvinnut haalia osallistujia väkisin, vaan nuoret ilmoittautuivat itse.

– Halusimme järjestää ryhmän koulupäivän aikana, jotta siihen olisi helppo osallistua. Koululla on suhtauduttu tähän erittäin myönteisesti, Keränen kertoo.

Vertaistukiryhmiä on tarkoitus järjestää vastaisuudessakin, ja Johanna Keränen suunnittelee niitä muillekin kuin eroperheen lapsille.

– Esimerkiksi diabetes on sellainen asia, joka voi olla hankala varsinkin murrosiässä. Niitä kokemuksia voisi olla hyvä purkaa ryhmässä, hän sanoo. (HäSa)