Kanta-Häme

Sammalet voivat pelastaa ruokakasvit

Aromaattinen ja mausteinen tuoksu terästettynä perinteisellä maan tuoksulla saattaa kertoa, ei viinilasista, vaan tuoksukäppyräsammalesta, Mannia frangransista.

Se on erittäin uhanalainen sammallaji, jota kasvaa vain neliömetrin kokoisella alueella Halilan kalliolla Lammilla, ja noin kymmenessä muussa paikassa Suomessa.

– Joka viides sammal on uhanalainen, kertoo filosofian tohtori ja sammalten tutkija Sanna Laaka-Lindberg.

Hän on projektikoordinaattori Escape-hankkeessa, jonka tarkoitus on suojella uhanalaisia kasveja, mukaan luettuna sammalia. Suomessa uhanalaisimmat eliöluokat ovat sammalet ja nisäkkäät. Niistä suhteessa yhtä moni on uhanalaisia.

Geenisiirroista apua ilmastonmuutoksessa

Sammalet, nuo kotipihan kiusankappaleet. Monen mielestä ne ei eivät suojelua kaipaa. Mitä vähempi niitä on, sitä parempi.

Siksi voi olla vaikeaa ymmärtää, miksi niiden tutkimus on tärkeää ja miksi sammalten eteen nähdään niin paljon vaivaa.

– Ihan yleinen syy on se, että ihmisellä ei ole oikeutta tuhota muita lajeja ja eliöitä, kertoo Laaka-Lindberg ja jatkaa:

– Emme edes tiedä, mitä mahdollisuuksia sammalten geenivarastossa on. Emmekä sitä, miten ne voivat olla ihmisillekin hyödyksi. Jos laji katoaa, sitä ei voida enää tutkia.

Esimerkiksi se, että jotkin sammalet sietävät uskomattomasti kuivuutta, on geenien ansioita.

– Jos ajatellaan vaikka ilmastonmuutosta, sammalten geeneistä voisi olla hyötyä viljelykasveille. Geenien siirroista kiistellään paljon, mutta tässä ne voisivat olla suureksi hyödyksi.

Viherkattoja Japanissa

Luonnon monimuotoisuus on myös arvo jo sinänsä.

– Jos ajatellaan, että jossain on vaikka vain satoja kilometrejä maissipeltoa ympäriinsä ja jotain maissille sopimatonta tapahtuu ympäristössä, se on todella tuhoisaa. Moninaiset lajit tuovat turvaa, sanoo Laaka-Lindberg.

Sammaleet pitävät huolta myös Halilan kallioiden kaltaisten kuivien kalkkirinteiden maastosta.

– Eihän täällä olisi mitään, jos ei olisi sammalia.

Yksi vaihtoehto sammaleiden hyödyntämiseen ovat Suomessakin muotiin tulleet viherkatot.

Japanissa sammalten hyödyntäminen niissä on jo vauhdissa. Siellä on huomattu, että tietyt sammaleet ovat erityisen hyviä viilentämään kattoa ja seiniä.

Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa testataankin nyt, miten suomalaisten avoimen paikan sammallajit sopivat viherkattoihin.

Geenit säilyvät nestemäisessä typessä

Sammaltutkijoiden tavoite on selvittää populaatioiden tila: montako yksilöä niissä on, minkä kokoisia laikkuja on ja lisääntyykö populaatio.

Laaka-Lindberg kollegoineen tutkii niin sanotun etäsuojelun mahdollisuuksia lajien säilyttämiseksi. Kasvupaikoilta kerätään näytteitä, jotka tutkitaan Oulun yliopistossa. Kudosnäytteet säilytetään nestemäisessä typessä, jotta geenivaranto säilyy edes jossain.

– Etäsuojelu on yksi tapa säilyttää lajit, vaikka ne eivät olekaan alkuperäispaikallaan.

Tällä hetkellä meneillään on isonuijasammalen keräily ympäri Suomea. Oulun laboratorio-oloissa kasvatetaan uusia yksilöitä ja ensi kesänä niitä palautetaan luontoon sellaisiin paikkoihin, joista isonuijasammal on aiemmin hävinnyt.

Luonnolliset kasvupaikat tuhoutuneet

Ihmetystä voi aiheuttaa se, miten kaikkialle tunkevista sammaleista on voinut tulla uhanalaisia.

– Useimmilla sammallajeilla on tarkat vaatimukset kasvupaikalleen. Elinympäristöt ovat tuhoutuneet esimerkiksi hakkuissa ja soitten ojituksissa. Vielä 1800-luvulla Suomen soiden lajistot olivat paljon monipuolisempia ja maastot ravinteikkaampia. Nyt parhaat on raivattu pelloiksi, sanoo Laaka-Lindberg.

Monet sammallajit ovat myös hävinneet kilpailussa. Putkilokasvit ovat kasvaneet niiden yli ja tukahduttaneet ne.

Osa lajeista on kärsinyt tämän kesän kuivuudesta enemmän kuin toiset. Vetisten paikkojen sammalet sietävät kuivuutta vähemmän, kuin kallioiden paahteisten maastojen lajit

– Osa lajeista imee veden suoraan ja voi virvota nopeastikin, vaikka ne näyttäisivät kallioilla kuumuudessa aivan kuolleilta.

Itse Laaka-Lindberg ei viitsi sammalia pihanurmikoltaan nyppiä.

– Sammal uudistuu verson kappaleista, vaikka se hetkellisesti voi kärsiä esimerkiksi jalkapallon peluusta. (HäSa)