Kanta-Häme

Sankarivainajan siirto on herkkääkin herkempi asia

Omaiset halusivat Hattulassa siirtää talvisodan taistelijan maalliset jäännökset ainaishaudasta sankarihautaan siinä onnistumatta. Seurakunta on tänä syksynä siunannut Venäjän puolelta löytyneen sankarivainajan sankarihaudan lepoon.
Tyrvännön kirkon sankarihautausmaa Hattulassa huokuu arvolleen sopivaa rauhaa alkutalven hennossa lumiasussaan. Kuva: Riku Hasari
Tyrvännön kirkon sankarihautausmaa Hattulassa huokuu arvolleen sopivaa rauhaa alkutalven hennossa lumiasussaan. Kuva: Riku Hasari

Sankarivainajien hautaamisasiat sekä niitä koskevat säännökset ja eettiset kysymykset ovat viime aikoina olleet tapetilla Hattulan seurakunnassa.

Seurakuntaa lähestyi jyväskyläläinen Pekka Toivonen, joka omaisineen toivoi talvisodassa taistelleen, mutta keuhkokuumeeseen toipumislomalla menehtyneen setänsä, tyrväntöläisen Vilho Toivosen (s. 24.5.1907) siirtoa Tyrvännön hautausmaan ainaishaudasta sankarihautaan muiden aseveljien viereen.

Kirkkoneuvostolta tuli asiaan kielteinen päätös. Miksi näin, kirkkoherra ja kirkkoneuvoston puheenjohtaja Virpi Järvinen ja talouspäällikkö Tia Kymäläinen?

– Kaikkien vainajien tai tuhkien siirrot ovat aluehallintoviraston (avi) päätösvallassa. Hautatoimilain 24 pykälässä on säädetty, että vain erittäin painavista syistä vainaja voidaan siirtää avin päätöksellä toiseen hautaan.

– Emme missään nimessä olisi kieltäneet siirtoa, jos omaiset olisivat sitä avilta pyytäneet ja avi olisi siihen päätynyt.

– Hautarauhaa pitää kunnioittaa. Se pätee meillä kaikessa hautaustoimessa – huolehdimme haudan koskemattomuudesta sikäli kuin se on meidän vallassamme ja vastuullamme.

Kompromissi löytyi

Hattulan seurakunta ja omaiset pääsivät asiassa kompromissiin.

Sankarivainajan haudan vaatimaton marmorilaatta vaihdettiin Vehmaan punaisesta graniitista tehtyyn hautaristiin, jonka kustannukset seurakunta ja omaiset jakoivat. Seurakunta myös hoitaa hautaa jatkossa sankarihautana eli huolehtii muun muassa kukkasista ja kynttilöistä vuodenkierron mukaan.

– Mielestäni pääsimme omaisten kanssa oikein hyvään kompromissiin. Yhteydenpito ja keskustelu toimivat hyvässä hengessä, kirkkoherra Virpi Järvinen toteaa.

Pekka Toivonen kiittääkin tästä seurakuntaa sekä J.E. Kailan kiviveistämöä piirtämänsä hautaristiluonnoksen toteuttamisesta.

Omaiset eivät saaneet Vilho Toivosen hautaa siirrettyä Tyrvännön kirkon hautausmaalla sankarihautaan. Lupa olisi pitänyt anoa aluehallintovirastolta. Kuva: Riku Hasari
Omaiset eivät saaneet Vilho Toivosen hautaa siirrettyä Tyrvännön kirkon hautausmaalla sankarihautaan. Lupa olisi pitänyt anoa aluehallintovirastolta. Kuva: Riku Hasari

Yhdistys saattaa perille

Tyrvännön sankarihautausmaahan puolestaan on tänä syksynä haudattu Venäjän puolelta taistelukentältä vasta löydetyn Sulo Kaution maalliset jäännökset.

Virpi Järvinen kertoo, että Hattulan seurakunnassa on viimeisen kymmenen vuoden sisällä siunattu Kaution lisäksi sankarihautaan vain yksi löydetty sankarivainaja.

– Heillä on ollut paikka ja muistokivi odottamassa, koska on tiedetty, keitä sotaan on lähtenyt ja ketkä eivät palanneet. Tyhjiä sankarihautoja meillä ei muistaakseni enää ole.

Kautio oli tunnistettu ensin tuntolevyn ja sen jälkeen dna-tutkimuksen perusteella. Sotavainajien etsintää koordinoi Sotavainajien muiston vaalimisyhdistys ry.

– Sieltä tulee vapaaehtoinen saattamaan sotavainajan perille saakka, ja yhdistys huolehtii käsittääkseni kuljetuksista ja kustannuksista.

Ohjeistus jatkosodan aikana

Virpi Järvinen kertoo, että seurakuntapuutarhurin arvion mukaan Hattulan seurakunnassa nelisenkymmentä sankarivainajaa on haudattu sukuhautoihin sankarihautojen sijaan.

Janakkalan hautausmaalla Pyhän Laurin kirkolla on seurakuntapuutarhuri Piia Suonpään mukaan 12 sankarivainajaa haudattuna sukuhautoihin, joissa on myös heidän sukulaisiaan. Näistä neljä vainajaa on kuollut 7.9.1943 Päämajan kirkollisasiain osastolta tulleen sankarihautauksen ohjeistuksen jälkeen ja muut ennen sitä.

– Janakkalassa sukuhaudoissa olevia sankarivainajia muistetaan kaatuneiden muistopäivänä krysanteeminoksalla, ja lisäksi heitä muistettiin esimerkiksi Suomen 100-vuotisjuhlissa kynttilöin ja seppelein, kertoo seurakunnan talouspäällikkö Kristel Muru-Tanila.

Janakkalan Pyhän Laurin kirkon sankarihautausmaan muistomerkissä on ote ”Oi kallis Suomenmaa” -laulusta, jota esitettiin usein sankarivainajien hautajaisissa. Kuva Riku Hasari

Hämeenlinnan seurakuntayhtymän hautausmailla sankarihaudoissa vainajia on yhteensä 821, joista Ahvenistolla 276, Vanajassa 65, Hauholla 189, Lammilla 131, Tuuloksessa 58 ja Rengossa 102.

Lukua muihin kuin sankarihautoihin haudatuista sankarivainajista ei ollut saatavilla. Pyyntöjä esimerkiksi sukuhaudasta siirtämiseksi sankarihautaan ei ole tullut ainakaan seurakuntayhtymän perustamisen vuoden 2009 jälkeen.

Kiistaa paikasta ja kivestä

Seurakunnat joutuvat hoitamaan monenlaisia muitakin hautaamiseen liittyviä kiperiä ja eettisesti herkkiä asioita.

Hämeenlinnan seurakuntayhtymässä yleisin pulma on, että omaiset ovat erimielisiä siitä, voidaanko vainaja haudata jo olemassa olevaan sukuhautaan.

Toisinaan omaiset haluavat hautakiviä, jotka eivät vastaa kyseiselle hautausmaalle päätettyjä sääntöjä. Ongelma liittyy yleensä kivien kokoon. Joskus omaisten kesken on kiistoja vuosittaisesta hautojenhoidosta.

Hattulan seurakunta törmää usein omaisten kyselyihin, löytyykö hautausmaalta jonkun edesmenneen omaisen hauta.

– Olemme vanha seurakunta ja kirjanpitomme ulottuu aika pitkälle historiaan. Kirkonkirjoista sitten haemme vastauksia, kirkkoherra Virpi Järvinen kertoo. HÄSA

 

Sotavainajien muiston vaalimisyhdistys

Ylläpitää vuosien 1939–1945 sodissa ja niiden sotavankeudessa menehtyneiden, Suomen rajojen ulkopuolelle jääneiden suomalaisten sotavainajien muistoa.

Huolehtii kentälle jääneiden sotilaiden jäänteiden etsinnästä ja siirtämisestä Suomeen sekä luovutetulla alueella olevien kenttähautausmaiden ja niille pystytettyjen muistomerkkien hoidosta.

Vastaa lisäksi entisen Neuvostoliiton alueelle sotavankeudessa kuolleiden suomalaisten kunniaksi pystytetyistä muistomerkeistä.

Tukee mahdollisuuksiensa mukaan myös muiden tahojen tekemää vaalimistyötä sekä kotimaassa että ulkomailla. Tavoitteena on, että omaiset saisivat tietoja sotavainajien vaiheista ja hautapaikoista sekä mahdollisuuden käydä heille pystytetyillä muistomerkeillä.

Toimii yhteistyössä puolustusministeriön kanssa ja ottaa toiminnassaan huomioon kansainväliset sopimukset sekä puolustusministeriön vaalimistyölle vahvistamat periaatteet ja yhdistykselle luovuttaman aineiston.

Saa suurimman osan toimintavaroistaan valtionapuna puolustusministeriöltä. Lisäksi yhdistys pyrkii saamaan erillisiin hankkeisiin avustuksia muilta yhteisöiltä sekä jäsen- ja kannatusjäsenmaksuja.

Lähde: www.sotavainajat.net