Kanta-Häme

Sanoista ja äänestä syntyy ajateltavaa

Ilkka Marjanen nostaa muovisen karaokemankan lattialta ja puhuu mikrofoniin. Marjanen hymyilee.

– Ääni tässä on ihan kamala, hän toteaa itse.

Visuaalisesti koominen ja äänentoistoltaan surkea karaokemankka kulkee Marjasen mukana aina, kun mies on keikalla.

Marjanen, 43, on hämeenlinnalainen performanssitaitelija.

Monille hattulalaisille Marjanen on tuttu myös kirjastosta. Hän työskentelee Hattulan kirjastossa kirjastonhoitajana ja keskittyy lasten- ja nuortenkirjoihin sekä musiikkiin.

Vuorovaikutus pakottaa ihmisten eteen

Ilkka Marjanen on tehnyt performansseja vuodesta 1992 lähtien. Hän opiskeli taidekasvatusta ja tutustui performansseja tekevään porukkaan. Sitä ennen Marjanen oli maalannut, mutta hän kaipasi jotain esittävämpää taidemuotoa.

Performanssitaiteesta tuli ujon miehen ilmaisutapa.

Yleensä performanssit syntyvät kysymyksien ympärille, joita Marjanen ei osaa sanallistaa tai kirjoittaa.

– Asiat on helpompi ilmaista tekemisellä.

Teemat ovat samoja, joita taiteessa on pohdittu aina: rakkaus, kuolema, ikuisuus, aika. Mutta aihe voi löytyä myös yhteiskunnassa pyörivistä heikoista signaaleista.

Tekeminen on haastavaa ja joskus hirveääkin, mutta yleisön läsnäolo ja vuorovaikutus kiinnostaa niin paljon, että Marjanen panee itsensä peliin.

– Performanssissa ei ole roolia, jonka takana voisi olla. Olen paljaana, omana itsenäni yleisön edessä. Se on aina jännittävää, kuinka yleisö kommunikoi esityksen kanssa. Samalla joutuu myös itse kasvokkain omien pelkojensa kanssa.

Marjanen sanoo, ettei esitystä voi kamalasti harjoitella. Joka kerta hän käy sen kuitenkin läpi ennakkoon siinä tilassa, jossa esitys on. Myös läsnäolo syntyy aina ainutlaatuisella tavalla.

– Läsnäolo syntyy, jos syntyy. Aina oppii itsestään lisää, vaikkei aina haluaisi.

Alastomia miehiä huutamassa

Performanssitaide ei ole yleisesti kovin tuttua. Marjanen nauraa, että yleinen mielikuvahan on se, että alaston mies hakkaa itseänsä lahnalla ja huutaa.

– En tee sellaista, hän selventää heti perään.

Marjanen ei siis halua shokeerata, mutta hän haluaisi liikuttaa ihmisiä ja saada yleisönsä ajattelemaan.

– Aika usein ihmiset ovat hiljaa, ehkä joku alkaa ajatella, Marjanen toivoo.

Vaikka Marjasen esityksissä saatetaan pohtia samoja kysymyksiä, esitykset eivät ole veljiä keskenään.

Performanssitaitelija esiintyy pyydettäessä. Esiintymiskutsu on yleensä myös sysäys uudelle performanssille, joissa usein toistuvat samat elementit: karaokemankka, rumpu ja esiintymispaita.

Yksi esitys on kuitenkin kulkenut kymmenen vuotta matkassa. Se kertoo aisteista ja esityksiä on ollut tähän mennessä kuusi.

Marjanen ei taltioi performanssejaan, sillä ne saavat esityksen jälkeen kadota tai jäädä mieleen, riippuen katsojasta.

Inspiraatiota musiikista

Mutta miten esitykset syntyvät? Kuulemma pienen paineen alla, kuten tavallista.

– Esitystä suunniteltaessa tulee aina kiire ja pari viimeistä yötä tulee valvottua.

Marjanen käyttää performansseissaan usein sanoja. Siitä kertoo karaokemankkakin.

– Sanan visualisointi kiinnostaa. Hyödynnän esityksissä myös nykyrunoutta. Musiikki myös inspiroi ideoinnissa.

Nyt Marjanen on keksinyt, että vanha lasikupu tai kulho on myös vinkeä. Se mahtuu päähän ja akustiikka on hyvä. Kupu huuruuntuu ja ilmakin meinaa loppua.

– Tätä pitää hyödyntää jotenkin, mutta en ole vielä keksinyt miten. (HäSa)

Ilkka Marjasen seuraava performanssiesitys on 5.7. Konnevedellä hattulalaisten taiteilijoiden näyttelyn avajaisissa.