Kanta-Häme

Savolainen kalaherkku maistuu Hämeessäkin

– Tämä resepti on ollut käytössä ainakin 20 vuotta. Teemme kalaa sen mukaan kesät talvet, ja aina maistuu, kertoo Tervakoskella asuva Merja Mattila.

Hän on innostunut syksyn ”tehokalastuksen” eli järvien hoitokalastuksen saaliin hyödyntämisestä. Samaan tapaan hän valmistaa purkkikalaksi kutsumaansa kalasäilykettä myös talven pilkkisaaliista.

– Me käymme mieheni kanssa pilkillä, ja pilkkikaloja säilytän pakastimessa niin kauan, että sopiva satsi on kasassa, Mattila kertoo.

Hän itse tekee purkkikalaa yleensä sen verran, mitä sähköuuniin kerralla mahtuu eli noin kolmin- tai nelinkertaisen annoksen reseptiin verrattuna.

Ruodot muhivat olemattomiin

Resepti on lähtöisin Rautavaaralta Pohjois-Savosta, missä Mattilan Annu-tytär asuu. Hän on saanut sen naapuriltaan ja on lähettänyt sen myös äidilleen.

– Olen tehnyt tätä monenlaisista kaloista, esimerkiksi muikuista ja hauesta. Särkeä käytän usein, ja sen ruodot muhivat uunissa täysin olemattomiin, Mattila kertoo.

Hän kertoo, ettei purkkikalaan kyllästy, sillä se sopii moneen käyttöön: kesällä uusien perunoiden kanssa ja talvella vaikkapa leivän päälle.

Mattila tähdentää, että reseptiä täytyy noudattaa tarkoin. Peratut ja pilkotut kalat pitää valuttaa huolella, eikä purkkeihin pidä lisätä kastikkeen lisäksi muuta nestettä.

– Se voi vaikuttaa jopa vähän kuivalta, kun purkit pannaan uuniin, mutta kun kalat ja soosi muhivat tuntikausia, lopputulos on pehmeä ja mehevä.

Tarkkana pitää olla myös uunin kanssa, sillä luukkua ei paistamisen alettua sovi avata ennen seuraavaa aamua. Näin varmistetaan, etteivät lasiset purkit räjähdä lämpötilanvaihtelun takia.

– Minulle ei ole kertaakaan käynyt niin eikä tyttärellekään, mutta me olemme aina noudattaneet ohjetta.

Laivakokki kokkaa mielellään

Merja Mattila on eläkkeellä laivakokin työstä, mutta kokkaa edelleen mielellään.

– Olin aluksi rahtilaivoilla, mutta pisimpään olin Viking Linen vanhalla Cinderellalla henkilökunnan kokkina.

– Se oli aika hektistä työtä, kun olin aina viikon laivalla ja viikon vapaalla. Päiville tuli mittaa, kun vuorossa ollut kokki teki neljä ateriaa päivässä. Aamiainen tehtiin koko laivalle eli myös matkustajille, muut ateriat vain henkilökunnalle, Mattila muistelee.

Eläkkeelle siirryttyään hän eli aluksi halunnut astua laivaan enää ollenkaan, mutta sittemmin hän on muun muassa käynyt risteilyillä lastenlasten kanssa. (HäSa)