Kanta-Häme

Savolainen taktikko ennakoi ja jyrähtää

Olli Luukkainen sanoo, että kunta-alan viime metrien kiky-uhkaus ei ollut bluffia. Opettajien ja julkisalan koulutettujen nokkamies on vähän ylpeäkin siitä, että joskus julkinen sektori ärhentelee. Itseään hän pitää tiukkana neuvottelijana, joka nauttii shakkimaisen taktisista kuvioista.

Sieltä se pääpirulainen tulee. Niin Olli Luukkaiselle – osin leikkimielisesti – sanottiin, kun hän piipahti maanantai-iltapäivänä Suomen Yrittäjien kokkarikutsuilla.

Luukkainen oli ollut edellispäivinä näkyvä hahmo kilpailukykysopimusneuvottelujen viime metrien vastarinnassa. Perjantaihin asti hänkin kertoi empivänsä sopimuksen allekirjoittamista. Luukkaisen mukaan kiky-uhkauksessa oltiin ”ihan tosissaan”.

– Kauppalehti kirjoitti, että se oli bluffia. Se ei ollut pienimmässäkään määrin bluffia. Tosiasia on se, että keskusjärjestöjen hyväksyntä oli vasta raami. Sanoi kuka mitä vain, mutta kaksi viikkoa yritettiin ensin löytää ratkaisua kulisseissa. Ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin alkaa hoitaa sitä julkisuuden kautta. 

”Pääpirulaisen” maine ei tunnu Luukkaista vaivaavan, päinvastoin. Hän on himpun verran ylpeäkin siitä, että julkinen sektori ärähti. Luukkaisen mukaan palautetta kentältä on tullut paljon: enimmäkseen kiittävää ja kannustavaa.

– Viesti on se, että hyvä kun näytettiin, että ollaan oikeasti olemassa. Aina puhutaan vain AKT:stä, viennistä tai teknologiasta. Kuntasektori on Suomen suurin sopimusala. Kyllä myös sen pitää kertoa, mitä mieltä se on.

Luukkainen puhuu paljon, mutta kättä hän alkaa viuhtoa pitkin pöydän pintaa siinä vaiheessa, kun pääsee ”pieneen syyllistävään vireeseen”, joka Suomessa kohdistuu julkisen sektorin työntekijöihin.

Hänen mukaansa asenne on jyrkentynyt nykyhallituksen aikana. Luukkaisen mielestä syyllistä ajattelutavalle voi jossain määrin etsiä yksityisen sektorin työnantajapuolelta.

– Se on tuntunut meidän ihmisistä pahalta. Ihan kuin julkisen sektorin työntekijät olisivat syypäitä Suomen lamaan tai siihen, että kilpailukyky ei ole hyvällä tolalla. Siitä ei ole pienimmässäkään määrin kysymys. Palkat ovat alhaisemmat kuin yksityisellä sektorilla, ja tehtävät ovat poliitikkojen päättämiä.

Kikyn katkerin pala olivat lomarahaleikkaukset, joita Luukkainen pitää epäreiluina.

– Ei Suomen kilpailukyky lähde lentoon sillä, että lastentarhanopettajien palkkoja lasketaan 2 200 eurosta. Jos vienti ei vedä, eikö vientisektorin palkkoja pitäisi tarkastella? Jos kännykkä halutaan halvemmaksi, ei auta alentaa lastentarhanopettajan vaan kännykän tekijän palkkaa. Sinällään en esitä kenenkään palkkoja laskettavaksi, mutta kyseenalaistan logiikan.

Vuorokausi kiky-sopimuskilistelyn jälkeen Luukkainen on käynyt hammaslääkärissä. Suu on puudutettu, mutta juttu luistaa luukkaismaiseen tyyliin: kiihkeään tahtiin hienoisella savolaisnuotilla. 
Illalla Luukkainen on menossa puhumaan ”vihaisten äitien” mielenilmaisuun. Kyse on sisäilmaongelmista. 

Tilaisuudessa hän edustaa opettajien ammattijärjestö OAJ:tä. Sen puheenjohtajana Luukkainen ensisijaisesti tunnetaan. Kiky-väännössä hän edusti julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestöä Jukoa, jonka puheenjohtaja hän myös on. 

Lisäksi Luukkainen on keskusjärjestö Akavan ensimmäinen varapuheenjohtaja. Hän on monen roolin mies, jonka päätyö on opettajien edunvalvonta.

Kaikkien instanssien toimistot sijaitsevat Akavatalossa Helsingin Pasilassa. Onko Luukkaisella siellä kolme eri työhuonetta?

– Itse asiassa ei yhtäkään. Istun avokonttorissa kaikkien keskellä, hän kertoo Akavatalon palaverihuoneessa.

Kulkuoikeudet hänellä on kaikkien nimissä.

– Varsin isoja rooleja on kasautunut. Joku voi ihmetellä, miksi hommia ei jaeta. Se ei kuitenkaan toimi, kun asiat liittyvät niin paljon toisiinsa. OAJ:n puheenjohtajan pitää tietää, mitä Akavassa ja Jukossa tapahtuu, ja toisin päin.

Luukkainen iloitsee siitä, että kiky-julkisuuden myötä Juko nousi ihmisten huulille. Luukkaisen mielestä noin 200 000 jäsenen Jukon merkitys työmarkkinakentällä on paljon suurempi kuin yleisesti tiedetään.

– Niiden sopimusten piirissä, joihin Jukon nimi tarvitaan, on 588 000 palkansaajaa. Se on suurin määrä koko työmarkkinakentässä. Jukon nimissä on esimerkiksi opettajien, lääkäreiden, kirkon, valtion, yliopistojen ja yksityisen opetusalan sopimukset. Se tuo hartioita.

Luukkainen myöntää, että OAJ:n viittaa ei koskaan kokonaan pysty olkapäiltä karistamaan. Epäilläänkö häntä siitä, että hän olisi Jukossa hiukan enemmän opettajien kuin muiden puolella?

– Se on luonnollinen kysymys, mutta en ole kuullut tällaisia syytöksiä. Joskus joudun sellaiseen tilanteeseen, että jos vetäisin äärimmilleen OAJ:n edun ajamisen, sillä voisi olla paljonkin vaikutuksia jukolaiseen toimintaan. Jukoa ajattelen kokonaisuutena, se on johtava periaate.

Kokonaisuuksien näkijä, ihmisenä mukava, ratkaisukeskeinen, hyvin vahvasti palkansaajan puolella. Niin Luukkaista luonnehtii vastapuoli, Sivistystyönantajien toimitusjohtaja Teemu Hassinen. Osaako lupsakka mies olla myös tiukka ja ärhäkkä?

– En noilla kahdella sanalla kuvailisi, mutta kova luu hän on. Neuvottelu on kuitenkin aina sujuvaa. Ei tarvitse pelätä, että sukset menevät ristiin. Luukkainen pystyy myös hahmottamaan ja erottelemaan roolit OAJ:n ja Jukon puheenjohtajana.

Tiukka, mutta ratkaisuhakuinen ja hyvinkin pragmaattinen. Ei hae sata-nollavoittoja. Niin Luukkainen kuvailee itseään neuvottelijana.

– Hyvä neuvottelija pyrkii asettumaan toisen osapuolen asemaan. Aina pitää miettiä, mikä logiikka toisilla on. Silloin ymmärtää naapurin vetoja ja pystyy myös vähän ennakoimaan.

Luukkainen pitää taktisesta ajattelusta. Vähän sellaisesta kuin shakissa, vaikka hän ei sitä pelaakaan.

– Tämä homma on myös älyllisesti haastavaa, ei se ole pelkästään muskeleista kiinni.

Luukkainen on kasvatustieteiden tohtori, joka löytää sielustaan yhä luokanopettajan, erityisopettajan ja kasvattajan. Vieläkin hän marjametsässä miettii, miten paljon arvostaa opettajan työtä. Onko pehmeiden arvojen alan edustajan vaikea olla kova?

– Ei. Työmarkkinapöytä on sellainen, että siellä ei pehmeydellä pärjää. On oltava tiukka ja kova. En näe siinä mitään ristiriitaa.

Luukkainen on myös verkostojen mies. Jo rehtorina 1990-luvulla opettajakollegat sanoivat hänelle, että ”kyllä me tämä koulu hoidetaan, kierrä sinä vain”.

Jos OAJ yhdistetään johonkin puolueeseen, niin kokoomukseen. Luukkaista on hänen mukaansa syytetty perussuomalaisia ja RKP:tä lukuun ottamatta vuoroin kaikkien muiden puolueiden edun ajajaksi. 

– En ole missään puolueessa mukana, eikä minua ole politiikkaan edes pyydetty. Olen ajatellut usein viime vuosina, miten vaikea minun persoonana olisi toimia puolueessa ja pysyä ryhmäkurin sisällä. Myöskään OAJ:ssa mitään paikkaa ei täytetä poliittisin kriteerein.

Lännen Median kyselyssä tammikuussa OAJ:n vaikuttajat olivat valmiita lakkoon pakkolakien vuoksi. Opettajat olivat lakossa viimeksi vuonna 1984. 

Onko kutsumustyötä tekevän ryhmän lakkovalmius uskottava?

– Opettajat ovat tarkkoja oikeudenmukaisuudesta. Jos koetaan epäoikeudenmukaisuutta, opettajat ovat valmiita lakkoon tänäkin päivänä. Valmius on koko ajan olemassa. Sitä varten on rahastoitu huomattavasti rahaa. Myös pankkien kanssa on tehty sopimukset, että saadaan rahaa erittäin nopeastikin.

Luukkaisen mukaan se, että julkinen sektori ei ole ollut lakossa, ei osoita heikkoutta tai pehmeyttä vaan työmarkkinoiden kykyä neuvotella. Hänen mielestään on ”täysin epäoikeudenmukaista” väittää, että työmarkkinakenttä ei toimi. 

– Koko ajan pommitetaan, että korporaatiot hallitsevat eivätkä saa mitään aikaiseksi. Kuka muu tässä on saanut mitään aikaiseksi? On tehty vuoden 2011 raamiratkaisu, myöhemmin työllisyys- ja kasvusopimuksen kaksi vaihetta, eläkeratkaisu, kiky. 

OAJ:n linja ei ole muuttunut Erkki Kangasniemen puheenjohtajakaudesta. Sitä mieltä on Luukkainen.

Teemu Hassinen katsoo, että Luukkaisen aikana OAJ on onnistunut brändäämään itsensä monipuolisena asiantuntijana.

– Monesta työntekijäliitosta tulee mieleen heti palkansaajajärjestö, mutta OAJ nähdään usein yleishyödyllisenä järjestönä.

Onko se tietoista?

– On, vastaa Luukkainen.

– Kun minut valittiin, näkemykseni tulevaisuudesta oli, että OAJ:n on oltava näkyvämpi ja laaja-alaisempi yhteiskunnallinen keskustelija, vaikuttaja ja aloitteentekijä. Tämän suhteen on töitä tehty. Ihan kaikkeen ei kannata tarttua, mikä maailmassa liikkuu, mutta aika moneen kyllä.

Perheen lomapaikka Etelä-Savossa pitää Luukkaisen savolaisuutta elossa. Mitä savolaisuus hänelle on?

– Ei venkoilua, vaikka sen tunnistan. Savolaisuus on joustavuutta, lupsakkuutta, vähän sellaista kattelemista. Savolainen vähän kuulostelee, kokeilee, haarukoi ja tutkailee eikä paljasta omia korttejaan vasta kuin viime tipassa, jos silloinkaan. On se oma rotunsa – hyvässä ja pahassa.