Kanta-Häme

Savotta on tehty tiedosta ja tuhansista arvomerkeistä

Kansa taisteli ja Tuntematon sotilas.

Seppo Simolan harrastus ja loppumaton tutkimusmatka sotilasperinteeseen käynnistyi hänen papalleen tulleen lehden ja Väinö Linnan klassikkoromaanin kautta.

– Innostuin arvomerkeistä ja kauluslaatoista, ja aloin piirtää niitä jo oppikoulun alaluokilla.

Armeijaan mennessä Simolalla olivat arvomerkit jo hallussa, kun inttitoverit vasta alkoivat päntätä niitä.

– Osasin arvomerkit melkein paremmin kuin niitä tentanneet ryhmänjohtajat. Pääsin Sotkuun munkkikahville heti ensimmäisessä lähdössä, Simola naurahtaa.

Varsinainen keräilyharrastus käynnistyi kuitenkin vasta kymmenkunta vuotta sitten.

– Lapasestahan se sitten karkasi, Simola nauraa.

Tähän päivään mennessä sotilasperinteen tutkijan kokoelmiin on karttunut toistatuhatta paria arvomerkkejä, joista osa on varusvarastokuntoisia eli suoraan pakasta revittyjä.

– Harrastuksessani ei ole kyse sotahistoriasta, joka kertoo joukkojen historiasta. Sotilasperinteen tutkimisessa tutkaillaan yksittäisen sotilaan näkökulmaa.

Simolan kokoelmissa on mukana myös harvinaisuuksia. Hänelle itselleen sotilasperinteen kannalta tärkein arvomerkki on rannikkotykistön musta kauluslaatta vuodelta 1936. Tiettävästi se on koristanut viimeisen elossa olleen jääkärin, silloisen kenraalimajuri Väinö Valveen kaulusta.

– Laatta on rispaantunut ja siinä on neulanjäljet eli se on saattanut olla käytössä todennäköisesti jopa talvisodassa.

Mistä Simola sen sitten tietää?

– Harrastukseni ei ole pelkkää keräilyä, vaan yhtä lailla myös taustatiedon kaivamista, ja sitä on paljon. Kasa kauluslaattoja ei vielä kerro mitään.

Simolan harrastus koostuu myös vanhojen valokuvien ja asiakirjojen jäljittämisestä, mutta osittain myös loogisesta päättelystä. Simola tietää, että vuosina 1936–1939 rannikkovartioston kenraalimajurina työskenteli vain Väinö Valve.

– Tieto on yhtä arvokasta kuin itse laatta. Kovalevyn on pyörittävä koko ajan taustalla. Olen istunut tunteja Maanpuolustuskorkeakoulun kirjastossa, sieltä löytyy varmemmin tietoa kuin Googlesta.

Arvokkaan Valveen arvomerkistä tekee myös se, että vuonna 1939 tuli kauluslaattauudistus. Kauluslaatat vaihtuivat nykymalliin 1. tammikuuta vuonna 1940.

– Miehillä oli talvisodassa muuta ajateltavaa kuin vaihtaa kauluslaattoja uusiin. Talvisota päättyi vasta 13. maaliskuuta 1940, Simola huomauttaa.

Vanhoja kauluslaattoja on hankala jäljittää. Sota-ajan valokuvat kun ovat pääosin mustavalkoisia.

– Harrastukseni hyvä puoli on, että vuosien aikana olen oppinut tulkitsemaan mustavalkoisten kuvien värejä. Vasta jatkosodassa otettiin joitakin värikuvia.

Siinä missä valtaosa ihmisistä näkee erivärisiä arvomerkkejä symboleineen, Simolan harjaantunut silmä havaitsee pienimmätkin yksityiskohdat.

– Kauluslaatan pohjapuoli kertoo paljon. Ennen sotia arvomerkin pohja oli sarkapohjainen, sotien jälkeen siirryttiin muun muassa kuitukankaaseen. Taustakankaita on kymmeniä erilaisia.

Esimerkiksi säkkikankaasta tehtyjä sotamiehen kauluslaattoja on hyvin vähän liikkeellä, vastaavia upseerimerkkejä ei paljon liiku.

– Kauluslaatat tehtiin ennen Suomessa, nykyään tuotanto pyörii jopa Kaukoidässä. Kaikilta harrastajilta puuttuu Urheilukoulun värvättyjen kauluslaatat, vaikka niitä on painettu varmasti tuhansia.

Simolan savotta jatkuu. HÄSA

Päivän lehti

28.1.2020