Kanta-Häme

Schmausserin huvila viime silausta vaille valmis

Vaikka Vanajaveden rannalla, kaupungin keskustassa sijaitsevan Schmausserin huvilan julkisivu on koko ajan ollut edustava, seinien sisäpuolella on tapahtunut huppujen poistamisen jälkeen paljon.

– Periaatteessa kaikki on pitänyt purkaa tiilirunkoa ja perustuksia lukuun ottamatta, kertoo historiallista huvilaa asunnoksi ja liiketilaksi rakennuttanut Rouhento Oy:n toimitusjohtaja Tommi Rouhento.

Purku-urakan jälkeen vuosi sitten ylhäällä näkyi kuulemma taivas ja alla maa. Nyt näyttää aika lailla erilaiselta: edelleen valoisalta, mutta valkoiselta ja tyylikkään hillityltä.

– Rakentaminen on pyritty tekemään vanhaa kunnioittaen. Esimerkiksi huonejärjestykseen ei ole puututtu, Rouhento toteaa.

Kokemusta

Ennen urakan aloittamista uudelta omistajalta edellytettiin historiaselvityksen teettämistä. Purku tehtiin Museoviraston valvonnassa.

– Etsimme kerros kerrokselta vanhoja boordeja ja kattomaalauksia. Ei niitä kuitenkaan löytynyt, niin moneen kertaan rakennus on remontoitu, Rouhento valittelee.

Alun perin joka huonetta on lämmittänyt kakluuni, mutta ne on kaikki rikottu aikojen kuluessa. Lattiat oli vuorattu muovimatoilla ja paljon muutakin syntiä tehty.

– Vanhaa talossa on nyt rungon lisäksi ikkunat ja iso osa ovista. Vintiltä löytyi kaksi vanhaa panimon olutpulloa, jotka ovat nyt työpöydälläni muistona, toimitusjohtaja kertoo.

Rouhento Oy:llä on aiempaa kokemusta vanhojen arvokiinteistöjen restauroinnista muun muassa oman, Palokunnankatu 6:ssa sijaitsevan toimistotalon osalta.

– Kokemus oli edellytys, että urakkaan pystyi lähtemään. Isoja rakennusfirmoja nämä kohteet eivät kiinnosta, liiketoiminnallisessa mielessä kyse olisi niille puuhastelusta, Rouhento näkee.

Anonyymi

Kiinteistön kaupungilta aikanaan lunastanut Lemminkäinen kaavaili huvilaan kahta erillistä asuntoa, mikä olisi vaatinut äänieristyksen ja paloturvallisuuden kannalta kalliita ratkaisuja.

– Meille selvisi aika nopeasti, että se ei olisi järkevää, Tommi Rouhento toteaa.

Rakennuksen omistaja, yläkerran asuntoon syksyllä muuttava uusi omistaja haluaa pysytellä anonyymina.

– Minulla ei ole mitään halua tai tarkoitusta pröystäillä. Päinvastoin haluaisin, että lehtimiehet pysyvät tästä eteenpäin loitolla, mies hymyilee.

Hän ei kuitenkaan pelkää, että uteliaat kaupunkilaiset tulisivat kurkistelemaan, kun juo aamukahvia terassilla.

– Rantareitti menee ikkunan alta, joten halutessaan pääsee tosi lähelle. Mutta eivät hämeenlinnalaiset ole sellaisia, ja toisaalta asukkaankin täytyy hyväksyä kaupunkiasumisen realiteetit.

Ovatko kyseessä kaupungin kalleimmat neliöt?

– Tuskin sentään. Tuolla on metsät täynnä hienoja taloja, joita kukaan ei vain näe. Tässä lokaatio on määritelty toisin, mies nauraa.

– Periaatteessa hintaa olisi voinut nostaa taivaisiin asti, mutta kivet voi joko hakea kulman laattakaupasta tai lennättää Italiasta. Nämä ovat sieltä laattakaupasta.

3 h + k + s

Jykevästä ulkokuoresta huolimatta huvilassa on huoneistotilaa vain noin 200 neliötä, tosin hyvin korkeata sellaista.

– En osaa tälle myyntihintaa määritellä, pitäisi kysyä joltain välittäjältä. Ilmoitukseen varmaan tulisi, että 3 h + k + sauna järvinäköalalla, omistaja hymähtää.

Hän muuttaa asuntoon vuoden loppuun mennessä.

– Jos asuntoa väkimäärällä mittaa, niin kai tämä sitten on poikamiesboksi. (HäSa)