Kanta-Häme Hämeenlinna

"Se katsoa tapitti sillä tavalla kuin poikaset vain osaavat" – Kanta-Hämeen pelastuslaitos ensihoiti viemärinkanteen juuttuneen jänön loikkakuntoon

Lopettajiksi pelastajista ei ollut.
Kaupunkiympäristö on haasteellinen rusakoille. Hämeensaareen vievän alikulun ritilä Hämeenlinnassa oli koitua jäniksenpoikasen kohtaloksi. Kuvituskuva. Kuva: Tapio Tuomela
Kaupunkiympäristö on haasteellinen rusakoille. Hämeensaareen vievän alikulun ritilä Hämeenlinnassa oli koitua jäniksenpoikasen kohtaloksi. Kuvituskuva. Kuva: Tapio Tuomela

Rusakonpoikanen oli jäänyt torstaina iltapäivällä kiipeliin käpälästään Paasikiventien Hämeensaareen johtavassa alikulussa. Paikalle osui pariskunta, joka havaitsi tempoilevan jänösen pulassa.

Poikasen käpälä oli tarttunut alikulussa olevaan sadevesikaivon ritilään.

– Pariskunta sai jänön siitä irti, mutta eläin ei lähtenyt liikkeelle vapauduttuaan. Nainen patisti miehen soittamaan ja kysymään neuvoa, mitä loukkaantuneelle eläimelle tulisi tehdä, kertoo Kanta-Hämeen pelastuslaitoksen päivystävä paloesimies Mika Ilmarinen.

Palotarkastuksilta palaava pelastuslaitoksen yksikkö oli vapaana ja kurvasi paikalle tutkimaan tilannetta.

Kuva: Sara Aaltio
Kuva: Sara Aaltio

Lopettaminen ei houkutellut

Kanta-Hämeen pelastuslaitos puntaroi hetken ja otti yhteyttä poliisiin eläimen mahdollisen lopettamisen vuoksi. Poliisipartio ei päässyt paikalle toisen tehtävän vuoksi, ja eläin jäi pelastuslaitoksen vastuulle.

– Siinä se jänönpoikanen katseli meitä ja päätimme ottaa mukaan sen paloasemalle. Se katsoa tapitti meitä silmiin sillä tavalla kuin poikaset vain osaavat, Ilmarinen selittää.

Eläimen katse toimi niin, ettei pitkäkorvan elämän lopettajia pelastajien joukosta löytynyt. Ei, vaikka poikasen jalka oli pahassa virheasennossa.

– Aikamme sitä kokeilimme, kääntelimme ja roikotimmekin, ja yhtäkkiä raaja meni paikalleen.

Ilmarinen sanoo, että tarinalla oli sellainen loppu, joka teki kaikki onnelliseksi.

– Sinne se jänönen lopulta loikki matkoihinsa.

Kanta-Hämeen pelastuslaitos ei ollut ensimmäistä kertaa ristihuulta pelastamassa.

Reilu vuosi sitten pelastajat pohtivat miten ihmeessä jänis oli päässyt Reskalla katoksen päälle kolmen metrin korkeuteen.

– Jotenkin se oli sinne päässyt, ja se sieltä myös pois saatiin.

Eläintä pitää auttaa

Sairasta, vahingoittunutta tai muuten avuttomassa tilassa olevaa luonnonvaraista eläintä on pyrittävä auttamaan. Tästä yleisestä vastuusta loukkaantuneiden eläinten auttamiseksi on säädetty eläinsuojelulaissa.

Lisäksi luonnonsuojelulaki velvoittaa loukkaantuneiden rauhoitettujen ja metsästyslaki riistaeläinten ja rauhoittamattomien eläinten auttamiseen.

Eläimiä koskevissa hätätilanteissa soitetaan hätänumeroon 112, kun yleinen turvallisuus vaarantuu merkittävästi tai silloin, kun tehtävään tarvitaan viranomaisten erityiskalustoa tai -asiantuntemusta.

Kiireettömämpiä eläintenpelastustehtäviä, joissa välitöntä vaaraa ihmisille tai eläimille ei ole, voidaan hoitaa silloin, kun se ei haittaa muiden viranomaistehtävien hoitoa.

Mieti ensin hetki

Ennen auttamaan ryhtymistä on viisasta miettiä tarvitseeko eläin varmasti apua. Esimerkiksi hylätyltä vaikuttava linnun- tai jäniksenpoikanen ei todennäköisesti ole hylätty, vaan emot tarkkailevat tilannetta lähistöllä.

Käytä aina suojakäsineitä käsitellessäsi loukkaantunutta, sairasta tai kuollutta eläintä. Pese kädet käsittelyn jälkeen.

Jos eläin on vakavasti loukkaantunut, se on lopetettava tai huolehdittava siitä, että se lopetetaan. Paikallinen metsästysseura, kunnallinen eläinlääkäri tai poliisi voivat auttaa.

Päivän lehti

12.8.2020