Kanta-Häme

"Se oli minulle epämukavaa, mutta se oli vain kohdattava" – Anna Eriksson riisuutui elämänsä tärkeimmän työn vuoksi

Esikoiselokuva M oli Anna Erikssonille löytöretki, joka vei kuin veikin perille. Seksin ja väkivallan suhdetta kuvaavasta elokuvasta tuli yllättävän ajankohtainen metoo-kampanjan vuoksi. Tänä kesänä Eriksson on pitkästä aikaa esiintynyt iskelmämusiikkikiertueella. 

Sitä voisi sanoa pakkomielteeksi, joka kesti viisi vuotta. Anna Erikssonin esikoiselokuva M oli tekijälleen löytöretki.

Kaikki alkoi yhdestä kirjasta kymmenen vuotta sitten.

– Luin Sarah Churchwellin kirjan The Many Lives of Marilyn Monroe. Se on kirjoitettu feministisestä näkökulmasta.

Siitä käynnistyi prosessi, jonka suunta tai maali eivät ensin olleet näköpiirissä.

Ensin Anna Eriksson luki ja luki. Hän ahmi pakkomielteisesti Marilyn Monroeta käsitteleviä kirjoja. Eriksson tiesi, että lukeminen johtaa johonkin, muttei vielä sitä, mihin.

Sitten Eriksson alkoi tehdä elokuvaa. Aluksi tavoitteena oli videotaideteos. Tyyli ja aihe muuttuivat matkan varrella monta kertaa.

 

Kaikki näyttelijät amatöörejä

Lopputulos on 90-minuuttinen elokuva M, joka on Erikssonin käsikirjoittama ja ohjaama. Hän on myös säveltänyt elokuvan musiikin ja äänimaailman. Kuvauksesta ja valaistuksesta vastaa Erikssonin puoliso Matti Pyykkö.

Kaikki näyttelijät ovat amatöörejä: sukulaisia, naapureita, ystäviä ja kylänmiehiä, jotka lähtivät elokuvaan mukaan ”hyvää hyvyyttään.”

Elokuvan M on Anna Eriksson. Marilynin kaltainen hahmo häälyy limbossa kuoleman ja elämän rajamailla.

M saa inspiraationsa Marilyn Monroesta, mutta ei missään nimessä ole elokuva Marilynistä, Eriksson painottaa.

Tekijä määrittelee M:n kokeelliseksi taide-elokuvaksi. Siinä on kyse seksistä ja kuolemasta. M kertoo naisen asemasta ja liittyy sattumalta myös metoo-kampanjaan, jonka aika on aina, mutta tässä jutussa hieman myöhemmin.

 

Ehdolla parhaaksi esikoiselokuvaksi

M saa maailman ensi-iltansa Venetsian elokuvajuhlilla elo-syyskuun taitteessa. Erikssonin esikoisohjaus on ehdolla elokuvajuhlien parhaan esikoisohjauksen palkinnon saajaksi. Suomen ensi-iltansa elokuva saa Rakkautta ja anarkiaa -elokuvafestivaaleilla, jotka pidetään Helsingissä 20.–30. syyskuuta.

– Jokohan sitä nyt voisi kutsua itseään taiteilijaksi eikä pelkästään laulaja-lauluntekijäksi, Eriksson virnuilee.

Koko Suomi tuntee Erikssonin muusikkona, joka otti railakkaan pesäeron viihdebisnekseen kymmenisen vuotta sitten. Hän kritisoi voimakkaasti musiikkimaailman kaupallisuutta.

Sen sijaan elokuva on hänelle kokonaan uusi aluevaltaus. Eriksson ei ole esimerkiksi koskaan ennen käynyt Rakkautta ja anarkiaa -festivaaleilla, jonne menee nyt ensi kertaa – ohjaajana.

– Tuntui hienolta ja samalla hämmentävältä, koska minulla ei ollut mitään odotuksia, Eriksson sanoo ehdokkuudestaan.

 

Elokuvassa omia sävellyksiä

Mitä sitä kiertelemään:

– Elokuva on urani tärkein työ.

Se on paljon sanottu ihmiseltä, joka on uransa aikana myynyt kymmeniätuhansia levyjä – platinaa ja tuplaplatinaa – ja houkutellut konserttisalit pullolleen väkeä vuodesta toiseen.

– Onhan elokuvassakin paljon omia sävellyksiä, Eriksson pehmentää.

Täysin omilla ehdoilla ja omakustanteisesti tehty elokuva oli löytöretki, joka vei sinne, missä Eriksson haluaa olla.

– Henkilökohtaisen sotani olen sotinut. Se ei ole tullut ilmaiseksi, että olen tässä pisteessä. Tuntuu hyvältä ja vapauttavalta, koska oli niin vaikeita aikoja, Eriksson sanoo niin-sanaa painottaen.

Niin se sota. Eriksson kyllästyi musiikkiteollisuuden kaupallisuuteen totaalisesti vajaat kymmenen vuotta sitten. Hän kertoi mielipiteensä selkein sanakääntein Helsingin Sanomien haastattelussa vuonna 2013: ”Täysin paska maailma”.

 

Artisti tungetaan muottiin

En koe olleeni erityisen rohkea, Eriksson sanoo nyt.

Häneltä kysyttiin, hän vastasi. Samaa mieltä Eriksson on edelleen: paska mikä paska.

Viihdeteollisuudessa artisti tungetaan Erikssonin mukaan muottiin, jossa liikkumatila on olematon. Eikä ole väliä, oletko mies tai nainen.

– Se on sellaista ihme vääntöä ja peliä, johon väsyin täysin. Ihmiset ympärilläsi yrittävät vedota eri asioihin, ja yleensä edetään rahan ehdoilla. En koskaan enää halua lähteä siihen, Eriksson puuskahtaa.

Eriksson päätti jo vuosia sitten, että haluaa tehdä musiikkia vain omaehtoisesti. 18-vuotiaasta 25-vuotiaaksi hän keikkaili hullun lailla ja lauloi muiden tekemää musiikkia.

– 24–25-vuotiaana tuli täydellinen stoppi. Aloin itse kirjoittaa musiikkia, mikä toi merkittävästi uutta sisältöä tekemiseen.

Viimeisimmät albumit, Mana (2012) ja Garden of love (2010), sisältävät vain Anna Erikssonin itsensä tekemää musiikkia.

Esiintymisestä hän nauttii edelleen. Eriksson on tänä kesänä laulanut kappaleitaan koko uransa varrelta Iskelmäkesä-konserttikiertueella, joka on ensimmäinen kiertue moneen vuoteen.

– On ollut tosi ihanaa. Konserteissa on suora yhteys yleisöön, ilman mitään ylimääräistä.

 

Teostokorvausten määrä pudonnut

Eriksson tekisi konserttikiertueita mielellään enemmänkin, mutta se ei yksinkertaisesti kannata.

Erikssonin mukaan palkkio ei ole vain pieni, vaan sitä ei tule. Syynä on se, että taiteellisesti korkeatasoisten konserttien järjestäminen suomalaisissa konserttitaloissa on hyvin kallista.

– Suomesta puuttuvat kokonaan pienet viihtyisät, intiimit paikat, jonne mahtuisi muutamia satoja kuuntelijoita. Täällä on vain näitä Alvar Aallon kaikukoppeja, joissa on valkoiset seinät ja aina on myytävä 1 500 lippua!

Eriksson toteaa, että musiikkibisneksen ansaintalogiikka on mennyt muutamassa vuodessa kokonaan uusiksi. Levyjen myynti on romahtanut. Suoratoistopalvelut taas suosivat megatähtiä, joten Erikssonin mukaan vain harvat radiosuosikit tienaavat sievoisia summia. Useimpien musiikintekijöiden tulot ovat romahtaneet.

– Myös omat teostokorvaukseni ovat murto-osa menneistä.

Niillä ei eletä luksus-elämää, mutta ne ovat merkittävästi tasoittaneet tietä oman tien taiteilijaksi.

 

Lapsuus maailmalla kasvatti taiteilijaksi

Eriksson sanoo nyt olevansa oikeassa paikassa myös konkreettisesti.

Hän on asunut kymmenisen vuotta Uudessakaupungissa. Eriksson viihtyy perheineen pikkukaupungissa. Viisivuotiaalla Jooseppi-pojalla riittää leikkikavereita naapurissa.

Erikssonin lapsuudenkoti on pienessä Ihoden kylässä Pyhärannassa, jossa vanhemmat edelleen asuvat. Ihodeen on Uudestakaupungista vain parinkymmenen kilometrin matka. Eriksson varttui paitsi Ihodessa myös ympäri maailmaa. Lapsuudenperhe asui insinööri-isän työn takia Intiassa, Tansaniassa ja Saudi-Arabiassa.

Koulunsa Eriksson aloitti 5-vuotiaana Tansaniassa kansainvälisessä koulussa. Ulkomaan vuosilla on ollut valtava vaikutus artistin uralle. Eriksson arvelee, ettei hänestä olisi koskaan tullutkaan taiteilijaa, ellei hän olisi jo lapsena nähnyt värikkäitä kulttuureita.

Toisaalta Ihodelle Eriksson on pyhittänyt kokonaisen albumin. Vuonna 2007 ilmestyneellä Ihode-albumilla suurin osa kappaleista on Erikssonin säveltämiä ja sanoittamia.

Eriksson uskoo vielä joskus tekevänsä uutta musiikkia, mutta sitä ennen suunnitteilla on jo seuraava elokuva. Hän ei osaa sanoa tulevasta elokuvastaan muuta kuin sen, että se kuvataan Yhdysvalloissa Utahin ja Arizonan rajamailla.

– Siellä maisemat ovat kuin toiselta planeetalta.

 

Viihdealallakin seksuaalista häirintää

Nyt tullaan kohtaan, jossa aasinsilta johtaa M-elokuvasta metoo-kampanjaan. Eriksson esiintyy elokuvassa myös alastomana. Tavallaan elokuva on kuitenkin vastaisku kaikenlaiselle kähminnälle: nainen on ottanut seksuaalisuuden täysin omaan haltuunsa.

Elokuvan alastomuus on jotakin aivan muuta kuin se kuvasto, jota viihdeteollisuus tarjoilee. Seksin ja kuoleman yhteydellä on Erikssonille henkilökohtainen merkitys, jonka syitä hän ei halua avata.

– Se oli minulle todella epämukavaa, mutta se oli vain kohdattava.

Eriksson sanoo joutuneensa kokemaan seksuaalista häirintää viihdealalla.

– Kaikenlaisia puristelijoita on riittänyt. Tuskin kukaan muukaan nuori nainen voi sanoa mitään muuta.

Eriksson sanoo itse säästyneensä pahimmalta. Viihdekuvioihin on kuitenkin aina kuulunut herkkien, kokemattomien nuorten ihmisten taloudellista ja henkistä riistoa sekä seksuaalista häirintää.

– Näin ei saa missään nimessä jatkua.

Eriksson toteaa, että metoo-kampanjan esiintuomat ongelmat olisi pitänyt nostaa esiin jo paljon aiemmin, mutta hyvä että sentään nyt.

– Toivon, ettei se jää puheen tasolle. Tarvitaan rakenteellisia muutoksia.

Tuoreimpia artikkeleita