Kanta-Häme

Se on kuin eilinen päivä

Tasan 30 vuotta sitten olin ensimmäisen kerran jutunteossa jääkäriliikkeen äärellä. Ei jäänyt kerta ainoaksi.

Siellä se katsoo Vaasan Jääkäripatsas yhä merelle, jääkärien kotiinpaluutielle, kuten jo tuolloin sanomalehti Ilkan Vaasan aluetoimittajana kirjoitin. Perusasiat eivät muuksi muutu, huomaan. Aika vain menee menojaan.

Vaasan rannikkopatteriston ohimarssia oli vastaanottamassa 17 paikalle päässyttä jääkäriä. Enää ei ole patteristoa, eikä myöskään jääkäreitä, joita oli tuolloin, vuoden 1983 helmikuussa elossa yhteensä 50, keski-ikä oli 89.

Aikoinaan suomalaisia miehiä kaikista kansankerroksista lähti Saksaan sotilaskoulutukseen 1894.

Vaasan kansalaisjuhlan tunnelma jäi syvälle nuoren miehen mieleen, se oli harras ja kunnioitusta täynnä. Ei niillä lakeuksilla tarvinnut miettiä, mihin sotaan jääkärit ja talonpojat olivat aikoinaan lähteneet, Suomen vapauttamaan yhtä kaikki venäläisvallasta.

Viimeinen jääkäri oli kenraali Väinö Valve. Minulla oli kunnia haastatella häntä Hämeen Sanomiin vuonna 1990. Valve, tuolloin 94, oli terävä kuin partaveitsi ja äärimmäisen upea koukkunokkainen herrasmies.

Valokuvaajamme Juhani Salon profiilikuva vanhasta kenraalista oli mustavalkoajan lyömättömiä mestarilaukauksia. Tiistaina saimme olla taas työparina.

Hämeenlinnan tiistainen muistojuhla oli osoitus siitä, että jääkäriperintö elää vahvana. Se on osannut jopa uudistua.

Saksalaisvieraiden mukanaolo muistutti siitä, että jääkärit olivat edelläkävijöitä myös kansainvälisesti. Saksalainen kenraaliluutnantti Rainer Glatz puhui jääkäriliikkeen merkityksestä erittäin lämpimästi. Hän näkee sen suoraksi jatkumoksi muun muassa nykypäivän yhteistyön kriisinhallinnassa.

Saksalaisjoukon osallistuminen paraatimarssiin Hämeenlinnassa oli historiallinen tapaus. Edellisen kerran saksalaissotilaat marssivat kaupunkiin – pian jo sata vuotta sitten.

Päivän lehti

2.4.2020