Kanta-Häme

Se on moron, god morgon

Aidot vorssalaiset moron-tossut elävät, eivät nyt ehkä kukoistuskauttaan, mutta eräänlaista buumia kuitenkin.

Art Häme järjesti museolla tossujen esittelytilaisuuden, joka houkutteli paikalle väkeä Puolasta asti. No, puolalaiset olivat kylläkin paikalla Re3-hankkeen tiimoilta. Hankkeessa elävöitetään Forssan, Saksan Apoldan ja Puolan Bialystokin tekstiiliperintöä.

Hanke tai ei, puolalaiset innostuivat kokeilemaan, miten tossu syntyy.

– Puolassa on käytetty aikanaan samantapaista menetelmää, mutta materiaali oli puusta, etnologi Alina Debowska kertoi, kun tossu-ekspertti Titi Lillqvist näytti, miten nauhaa pujotellaan.

Ilmaisuaineiden opettaja Lillqvist kiinnostui moron-tossuista, kun hän teki näytelmää tehtaan työntekijöistä. Tehtaan naistyöntekijät nimittäin valmistivat tossuja iltapuhdetöinään. Tai no, puhde ja puhde.

– Viideltä tehtaaseen, kahdeksalta illalla sopan tekoon kotiin ja yökaudet ehti hyvin tikata tossuja markkinoille myyntiin, Lillqvist hymähti.

Pujotin hukassa

Tossuista naiset saivat lisäansiota. Ja lämpöä. Tossut kävivät hyvin lämmittämään varpaita tehtaan kylmällä lattialla.

Lillqvist halusi, että näytelmän tapahtumat olivat aidon näköisiä, joten hän tutki, miten moron-tossut oikein tehdään. Kun hän oppi tekniikan, alkoi hän opettaa sitä muillekin.

– Pari viikkoa sitten pidimme ensimmäisen kurssin museolla. Osallistujia oli 12.

Lillqvist harmittelee, että tossun tekoon tarvittavaa pujotinta ei tahdo löytyä.

– Olin mukana kurssilla ja kysyin mieheltäni kurssin jälkeen, voisiko hän tehdä minulle pujottimen. Nyt niitä olisi valmiina 60, Tiina Korsimaa-Simola huikkasi Lillqvistille.

Korsimaa-Simolan lausahdus sai innokkaan vastaanoton ja yksi jos toinen oli valmis ostamaan oman pujottimen.

Tossuparin tekemiseen menee Lillqvistin mukaan neljä tuntia nopealta tekijältä.

– Ja kuusi hittaammalta.

Vorssalainen lahja

Tossuja tehtiin 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa miesten työhousuista, kestävästä gabardiinista. Vaikka kuusiväripainokone teki värillisiä kuviokankaita jo 1890-luvulla, niin tehtaan työläisten tossukuosi oli hillittyä. Lähinnä mustaa. Tai korkeintaan ruudullista.

– Tossujen teko päättyi jo 1910-1920-luvulla, ennen sirosäkkien aikaa, museon amanuenssi Asta Suominen lisäsi.

Lillqvistin mukaan tossu on paranneltu versio tuohivirsuista.

– Eestin puolella tätä kutsuttiin kurpposeksi. Ja Karjalassa tehtiin vastaavanlaisia, mutta ne olivat saaneet muotonsa enemmänkin karjalanpiirakasta.

Valmiin tossun voi koristella ja tehdä vähemmän liukkaaksi liukuesteliimalla.

– Jos ei laita liukuestettä, niin näitä ei kannata antaa mummolla lahjaksi, Lillqvist huomautti.

Myyntiin hän ei tossuja ihan ensimmäiseksi laittaisi. Tossuille tulisi nimittäin liian kova hinta.

– Kurssituotteena tämä on hyvä. Järjestämme Wahren-opistolla kurssin keväällä.

Ja kaupunki voisi antaa moron-tossuja vierailijoille. Nykyisin kaupunki antaa virallisille vieraille Forssa-aiheisia kirjoja.

– Tämä sopisi hyvin kaupungin lahjaksi, Lillqvist huudahti. (HäSa)