Kanta-Häme

Seeckit panevat hyvän kiertämään

Hausjärveläiset Miia ja Nicholas Seeck totesivat vuosi sitten, että perheen oma lapsiluku alkaa olla täynnä. Silti tuntui siltä, että perheessä ja isossa talossa olisi vielä tilaa lapsille.

– Meillä kävi aikaisemmin yhden työkaverini tytär aina välillä viikonloppukylässä. Siitä ajatus lähti, että voisimme toimia tukiperheenä lapselle tai lapsille, jotka ovat sellaisen tarpeessa, Miia Seeck sanoo.

Seeckit kävivät tukiperhekoulutuksessa viime keväänä, ja kesän jälkeen heillä on kerran kuussa käynyt 5- ja 11-vuotiaat veljekset. Pienen alku-ujostelun jälkeen pojat ovat solahtaneet sujuvasti osaksi porukkaa.

– He tuntuvat hyvin omilta pojilta, he ovat niin samanhenkisiä kuin me. Tykkäävät touhuta paljon ulkona ja puuhailevat kaikenlaista.

Seeckit toivoivat tukilapsiksi nimenomaan poikia, sillä prinsessaenergiaa kolmen tytön perheessä oli jo tarpeeksi omasta takaa.

Vanhemmille hengähdystauko

Hämeenlinnan perhehoitoyksikkö Kanerva kaipaa parhaillaan kipeästi lisää Seeckien kaltaisia perheitä, jotka haluaisivat ryhtyä lasten tukiperheeksi.

Huhtikuun alussa voimaan astuva sosiaalihuoltolaki lisää tukiperheiden tarvetta selvästi. Lain tavoitteena on tarjota perheille apua niin varhain ja niin tehokkaasti, että nykyistä harvempi lapsi päätyy lastensuojelun asiakkaaksi.

– Tähän asti tukiperheys on lain mukaisesti kuulunut lastensuojelun avohuollon tukimahdollisuuksiin. Uuden lain myötä tukiperheen voi saada ilman lastensuojelun asiakkuutta, sanoo Kanervan johtava sosiaalityöntekijä Eija Luodes.

Tukiperheet ottavat lapsen tai sisarukset luokseen useimmiten kerran kuussa viikonlopuksi. Näin lasten vanhemmille tarjotaan hengähdystauko.

– Usein tukiperhettä tarvitaan apuna juuri vanhempien jaksamisongelmissa. On tilanteita, joissa perheellä ei ole sukulaisia eikä muuta tukiverkostoa paikkakunnalla, Eija Luodes selvittää.

Omat verkostot kunnossa

Seeckit asuvat Hikiällä talossa, jonka vanhimmat osat on rakennettu 1800-luvun lopulla. Sen jälkeen taloa on laajennettu pätkä kerrallaan. Varsinaisia huoneita on vain muutama, mutta avaraa tilaa senkin edestä.

– Meillä on se onnellinen tilanne, että omat tukiverkostot ovat kunnossa. Molemmat isovanhemmat asuvat lähellä ja vielä yksi varamummolakin on. Panemme hyvän kiertämään, ja toivottavasti myös me saamme apua joskus, jos sitä tarvitsemme, Miia Seeck sanoo.

– Tämä ei ole meidän ajasta pois. Olemme muutenkin päättäneet, että olemme mahdollisimman paljon lasten kanssa. Ja asiahan on niin, että mitä enemmän lapsia on, sitä vähemmän heitä huomaa. He viihtyvät keskenään, Nicholas Seeck kuvailee.

Seeckin perheen tytöt, 8-vuotias Helmi, 6-vuotias Hilda ja 3-vuotias Lilja, ovat ottaneet pojat hyvin vastaan.

– Me luistellaan ja leikitään ja mennään piilosta, Helmi kertoo.

Yksi lasten suosikkipaikoista on Nicholas Seeckin pyörävaja, jossa on puuhapaikka lapsille. Toinen suosikki on kodin askarteluhuone, jossa voi myös touhuta kaikenlaista.

Jonossa nyt 88 lasta

Eija Luodes sanoo, että on vaikea etukäteen arvioida, kuinka suurta lapsimäärää uusi käytäntö Kanta-Hämeessä koskee.

– Mutta uskon, että meidän nykyisistä lastensuojelun asiakkaista osa on sellaisia, jotka ovat lastensuojelun piirissä vain siksi, että he tarvitsevat jotain tiettyä palvelua eivätkä saa sitä muuten.

Viime vuonna 70 uutta lasta pääsi tukiperheeseen, koska perheitä saatiin mukaan enemmän kuin toissa vuonna.

– Nyt meillä on jonossa 88 lasta, jotka odottavat tukiperhettä.

Luodes sanoo, ettei tukiperheeksi hakeutuvien tarvitse olla mitään ihmeidentekijöitä.

– Tärkeintä on, että perhe haluaa viettää aikaa lapsen tai lasten kanssa. Useimmat näistä lapsista kaipaavat tavallista yhteistä puuhailua, eivät mitään sirkustemppuja, Luodes kertoo.

Tukiperhettä etsitään useimmiten leikki-ikäisille lapsille ja alakoululaisille. Vauvaperheille tarjotaan muunlaista tukea, ettei vauvaa tarvitse viedä pois kotoa. Teini-ikäisiä taas tukiperheet eivät yleensä innosta, elleivät he ole käyneet perheessä jo nuorempana. (HäSa)

Päivän lehti

6.4.2020