fbpx
Kanta-Häme

Sekaisin rakkaudesta

Hevipäällikkö Georg “Jori” Laaksolla ei ollut aavistustakaan, kuka on iskelmäsanoittaja Sana Mustonen.

Mustoselta pätkähti kuitenkin kaveripyyntö Laakson Facebookiin, ja Laakso alkoi selvitellä, kuka vaalea nainen oikein on.

Sana Mustonen oli bongannut Laakson Facebookista 15. heinäkuuta, kun hän oli tykännyt tai kommentoinut jonkun yhteisen tutun päivitystä. Mustonen kävi katselemassa Laakson kuvia ja rakastui.

– Yksi kuva oli niin suloinen. Rakastuin siihen kuvaan – mun mies, ajattelin.

Pari päivää ja yötä Mustonen mietti, laittaisiko kaveripyynnön Laaksolle. Hän lähetti pyynnön ja viestin perään.

Laakso katsoi viestiä hetken aikaa.

– En jäänyt paljon rimpuilemaan, vaan vastasin.

Mustonen hymyilee ja hipaisee Laakson poskea.

– En ole ikinä saanut mieheltä sellaisia viestejä. Olin ihan myyty.

Kymmenen päivää myöhemmin Mustonen ja Laakso tapasivat Laakson luona Hämeenlinnan keskustassa.

Mustosta jännitti niin, että hän romahti sisään tulessaan eteisen lattialle istumaan.

– Siinä me vain katsoimme toisiamme. Sitten kokosin itseni ja nousin suutelemaan Joria.

Siitä hetkestä lähtien Mustonen ja Laakso ovat seurustelleet.

– Mä oon ihan hulluna Joriin, Mustonen sanoo.

Laakso taas muotoilee Sanan olevan majakka, jota kohti on palkitseva ja ihana suunnata.

Vaikka tarina kuulostaa ruusuilla tanssimiselta, ei se sitä ole ollut.

Laakso vammautui ulosajossa vuonna 2005. Onnettomuuden seurauksena Laakso sai aivovamman, menetti toisen jalkansa ja joutui pyörätuoliin. Kädet toimivat, mutta sormet eivät. Rintakehän alapuolelta Laakso ei tunne kosketusta, mutta kipua kyllä. Kipu on pahentunut vuosi vuodelta.

Viime keväästä lähtien Laaksolla on ollut vaikein kausi sitten vammautumisensa.

Uusia kipulääkekokeiluja on tehty, mutta tulokset ovat olleet heikot.

Kivut ja niiden hoitokokeilut verottavat rakkaudenosoituksia Mustoselle, joka dramaattisena ihmisenä odottaa saavansa kumppaniltaan räiskyvää rakkautta vuorokauden ympäri.

Mustonen oli ihan paineessa, kun Laaksolta ei tullut uuden lääkekokeilun aikana viestejä ja sydämiä samaan malliin kuin yleensä.

– Kovat lääkitykset vaikuttavat niin, että toivoo vain selviytyvänsä iltaan asti. Siinä on ihmeellisessä valveunitilassa, eikä pysty tekemään yhtään mitään, Laakso sanoo.

– Rakasta mua täysillä, on mun ajatus. Olen kuitenkin nyt oppinut hyväksymään sen, ettei Jori koko ajan pysty, sillä kivut ovat kovat, Mustonen toteaa.

Suhteessa on ollut muitakin shokkihoitoja. Kun Mustonen näki Laakson ensimmäistä kertaa alasti, hän rupesi melkein itkemään, sillä näky oli karu.

– Niin mä oon ihan silvottu ja kursittu kokoon, ja avanteita riittää, Laakso selventää.

– Sä oot silti mun mies. Sitä paitsi en ole mikään kermaperse, siinä mielessä olen sulle oikea muija, Mustonen vastaa.

Itku tuli myös silloin, kun Jori oli seisomapyörätuolissa ja Mustonen näki pitkän ja komean miehensä ensimmäistä kertaa seisoen.

– Silloin pystyin ensimmäistä kertaa halaamaan Joria kunnolla. Se on niin kiduttavaa, ettei normaalipyörätuolissa pääse kunnolla halaamaan.

Mustonen sanoo löytäneensä Laaksosta miehen, jota hän arvostaa ja katsoo ylöspäin.

Mustosta ja Laaksoa yhdistää musiikki. Mustonen on ammatiltaan iskelmäsanoittaja, Laakso taas armoton hevimies.

Viimeisen neljän kuukauden aikana pariskunta on puhunut paljon musiikista ja kuunnellut sitä.

Uusi rakkaus on myös innoittanut Mustosta sanoittajana. Hän on tehnyt monta sanoitusta Laaksolle.

Hän myöntää käsittelevänsä suhdetta paljon teksteissä. Se on keino myös selviytyä ikävästä, koska pariskunta ei näe toisiaan joka päivä.

– Olisi niin makeata, jos jostakin Jorille tekemästäni biisistä tulisi hitti. En saa kuitenkaan kertoa niistä enempää.

Mustonen on kokenut jonkin sortin heviherätyksen, kun Laakso on avannut hänelle raskasta musiikkia. Haave onkin tehdä yhdessä jossain vaiheessa biisejä.

– Mun haaste muusikkona on panna kaikki halki, poikki ja pinoon. Mun musiikista tulee helposti sinfonista, sillä kuuntelen paljon instrumentaalimusiikkia. Laulua en ole kovin paljon arvostanut, Laakso kertoo.

Yhteistä taivalta on takana neljä kuukautta. Jouluna Mustonen ja Laakso aikovat mennä kilhloihin.

– Kyllä musta Laakso vielä tulee, Mustonen nauraa, ja Laakso hymyilee.

– Mä haluan katsoa loppuelämäni sua, Mustonen jatkaa.

– En ajattele sua vammaisena, vaan mun miehenä.

Silti Laakson kivut ja erityishoidon tarve on läsnä koko ajan. Hänen luonaan käy kotihoito ja päivittäin tarvitsee tehdä monia hoitotoimenpiteitä. Laakso sanookin, että Mustonen on nähnyt paljon erilaisia tilanteita, joita hänen elämässään tulee jatkuvasti vastaan.

Mustonen asuu Rengossa ja haluaa remontoida kotinsa siihen kuntoon, että Laakso voi muuttaa hänen luokseen.

Sitä ennen Mustonen aikoo kuitenkin ostaa auton, johon pääsee pyörätuolilla.

Laakso muistuttaa, että hän haluaa naisen, ei hoitajaa. Hän on kuullut liian monta tarinaa, jotka eivät ole päättyneet hyvin, kun toinen ottaa hoitajan roolin.

– Mussa on vaimoainesta, Mustonen sanoo.

– Kyllä sä saat osata kaikki hoitotoimenpiteet, muttei se saa olla sun duuni.

Vammaisuudesta Laakso ja Mustonen heittävät karulta kuulostavaa herjaa. Laakson mukaan vammaiset tekevät niin.

– Se on selviytymiskeino, itseironiaa.

Mustonen kertoo, että hänelle on kommentoitu ja ihmetelty, kuinka hän voi seurustella vammaisen kanssa. Moni on sanonut, ettei pystyisi moiseen.

– En pelkää vammaisuutta. Tärkeintä on se, mitä on sisällä. En ole sekuntiakaan miettinyt pyörätuolia. HÄSA

Menot