Kanta-Häme

Selkä seinää vasten

Tunnelma on apea. Hämeenlinnan kaupunginorkesterin tulevaisuus on ollut 81 vuotta kestäneen uransa varrella ennenkin katkolla, mutta harvoin jos koskaan aikaisemmin tilanne ei kuitenkaan ole näyttänyt niin vaikealta kuin nyt.
 
1940- ja 1950-luvuilla lakkautus uhkasi muutamaan otteeseen, mutta aina lopulta pelastajaksi nousi kaupunginhallitus.
 
Nyt kaupunki on vääntänyt rahahanat kiinni. Orkesterille on luvassa kuluvalle vuodelle 1 500 euron avustus haetun 35 000 euron sijaan.
 
– Kun raha loppuu, loppuu toimintakin. Jos orkesteri lakkautetaan, se ei hetkessä nouse, intendentti Markku Jokinen sanoo.
 
Markku Jokista harmittaa asian valmistelussa moni asia. Yksi ylitse muiden on aikataulu ja ajoitus.
 
Kun Jokinen ja orkesterin hallituksen puheenjohtaja Maire Rissanen syyskuussa tapasivat asiaa valmistelleet projektipäällikkö Antti Vihisen ja tilaajajohtaja Markku Rimpelän, käytiin keskustelua vain kahdesta asiasta. Virkamiehet ilmoittivat, että kymmenen vuotta käytössä ollut ennakkomaksukäytäntö loppuu. Lisäksi luvattiin katsastaa, mitä mahdollisuuksia olisi Raatihuoneen käyttöön konserttitilana.
 
– Orkesterin lakkauttamisesta ei ollut mitään puhetta.
 
Niinpä orkesteri jatkoi toimintansa suunnittelua. Konsertit lyötiin lukkoon, soittajien kanssa solmittiin sopimuksia.
 
Virkamiesten suunnitelmat paljastuivat vasta 23.2. pidetyssä kokouksessa. Jokiselle valkeni, että orkesteri jäisi käytännössä tuetta.
 
– Ymmärrän, että rahaa ei ole ja säästää pitää. Mutta kaupunginorkesteriin kohdistetut leikkaukset eivät ole missään suhteessa muihin kohdistettuihin leikkauksiin. Meiltä viedään tuki kokonaan, muilta leikataan keskimäärin noin 40 prosenttia.
 
– Sitä paitsi, ei orkesteria voi lakkauttaa vain parin viikon varoitusajalla. Toimintaa on suunniteltu ja sopimuksia on tehty, hän sanoo.
 
Jokista harmittaa, että orkesteri on rinnastettu yhdistykseksi, mitä se ei ole. Kaupunki on myöntänyt tukea Hämeenlinnan kaupunginorkesteri ry:lle, jota ei ole olemassakaan. Hämeenlinnan kaupunginorkesteri on toimija, ja sen taustalla vaikuttava yhdistys on nimeltään Hämeenlinnan orkesteriyhdistys ry. Sekä orkesteri että sen taustalla oleva yhdistys on perustettu vuonna 1934.
 
– Puhutaan toimintojen päällekkäisyyksistä, mitä ei todellisuudessa kovin paljon ole. Minulle on myös sanottu suoraan, että kaupungin kaikki orkesteritoiminta ulkoistetaan. Miten tämä on linjassa säästämisen kanssa? Ulkoa ostaminen tulee helposti kalliimmaksi, Jokinen ihmettelee.
 
Surullisiksi tuntojaan kuvaavat myös kaupunginorkesterin riveissä soittavat viulistit Anniina Leppäniemi, Anni Tiainen-Hammo sekä Linda Suolahti. He ihmettelevät miten orkesterin alasajo sopii kulttuuri- ja musiikkikaupungiksi itseään nimittävän kaupungin imagoon.
 
– Millaisen viestin tämä antaa kaupungista, kun Sibelius-juhlavuoden aikana tehdään tällainen ratkaisu?
 
– Sibelius-juhlavuosi kestää vain tämän vuoden. Mitä jää jäljelle, jos kaupunginorkesteri lakkautetaan? viulistit ihmettelevät.
 
Muusikoiden mielestä kaupunki tarvitsee oman orkesterinsa.
 
– Konsertit ovat olleet suosittuja, tilausta on, naiset sanovat.
 
Ihmeissään on myös Hämeenlinnan kaupunginorkesterin riveissä silloin tällöin soittava Hyvinkään Orkesterin intendentti Charlotta Kivistö. Hyvinkään Orkesteri on hämeenlinnalaista
orkesterisisarustaan noin 30 vuotta nuorempi, mutta kokoonpanonsa ja toimintansa suhteen orkesterit ovat muuten hyvin samankaltaisia.
 
Yksi asia orkestereita kuitenkin erottaa: raha. Hyvinkään kaupunki myönsi orkesterilleen tänä vuonna 150 000 euron tuen.
 
– Olemme saaneet kaupungin tukea keskeytyksettä vuodesta 1962. Toistakymmentä vuotta tuki on pysynyt suunnilleen samansuuruisena kuin mitä meille tänä vuonnakin myönnettiin. Se on ollut tasainen ja luotettava tulonlähde, mikä mahdollistaa toiminnan suunnittelun, Kivistö kiittelee.
 
Kaupungin tuen lisäksi orkesteri saa 103 000 euroa valtionosuusjärjestelmän kautta. Kun päälle lisätään vielä lipputulot ja muu oma varainhankinta, nousee vuosibudjetti noin 300 000 euroon.
 
Riihimäen Kesäkonserttien toiminnanjohtajanakin toimiva Charlotta Kivistö on toimittanut päättäjille kannanoton Hämeenlinnan kaupunginorkesterin puolesta.
 
Lipputuloja ja omaa varainhankintaa on toki myös Hämeenlinnan kaupunginorkesterilla.
Kun Arla Jokinen 1990-luvulla ja 2000-luvun alkupuolella toimi kaupunginorkesterin intendenttinä, oli yrityssponsoreita parhaimmillaan kymmenkunta. Viime vuosien talouskurimuksessa yritykset ovat yksi toisensa jälkeen puristaneet kukkaronsa kiinni. Jäljellä on enää vain yksi sponsori: OP Etelä-Häme.
 
Parhaimmillaan orkesterin oma varainhankinta lipputuloineen ja ulkopuolisine sponsoreineen on ollut vuosina 2005–2008 peräti 40–50 prosentin luokkaa. Nykyään osuus on noin 15–20 prosenttia.
Orkesterin ympärillä pyörivää keskustelua Arla Jokinen kertoo seuranneensa surullisena.
 
– En ymmärrä miksi kaupunki ajaa orkesteria alas. Ihmettelen erinäisiä Sibelius-juhlavuoden projekteja – erikseen mitään nimeämättä – joille rahaa on myönnetty. Me tarvitsemme musiikkia juhlavuoden jälkeenkin.
 
– Meillä on erinomaisen hyvä Sibelius-opisto, joka kasvattaa soittajia. Kaupungissa pitäisi olla omakin orkesteri, etteivät hyvät soittajat karkaa muualle, Arla Jokinen sanoo.
 
Hämeenlinnan kaupunginorkesteria on arvosteltu siitä, etteivät sen soittajat suinkaan ole kaikki hämeenlinnalaisia.
 
– Ihan ihmeellistä. Entäs HPK sitten, kuinka moni edustusjoukkueen pelaajista on lähtöisin Hämeenlinnasta tai asuu yksinomaan Hämeenlinnassa? Kuinka paljon joukkueessa on ulkomaalaisvahvistuksia? Miksei ulkopuolisia vahvistuksia lainkaan sallita meille, kysyy Markku Jokinen.
 
Jos ihan tarkkoja ollaan, on kaupunginorkesterin soittajista suurella osalla vahva side Hämeenlinnaan. Suuri osa heistä on Sibelius-opiston kasvatteja. Tällainen on esimerkiksi Helsingin kaupunginorkesterissa ja Radion sinfoniaorkesterissa soittava, Janakkalasta lähtöisin oleva viulisti Linda Suolahti tai Tampere Filharmoniassa soittava alttoviulisti Anni Tiainen-Hammo.
 
Kaupunginorkesterin vahvuus on 15–40 soittajaa. Koko riippuu siitä, mikä teos on kyseessä. Kun Hämeenlinnan kirkossa esitettiin maaliskuun puolivälissä Gioachino Rossinin Juhlamessu Petite Messe Solennelle, oli orkesterin vahvuus tuolloin 18 soittajaa.
 
Ammattisoittajia orkesterilaisista on karkeasti puolet, toinen puoli koostuu ammattiin piakkoin valmistuvista alan opiskelijoista.
 
Heidän lisäkseen joukkoon mahtuu myös niitä, jotka opiskelevat Sibelius-opistossa. Tällaisessa tilanteessa ovat tänä vuonna orkesteriin päässeet Lyseon lukiossa opiskeleva Valtteri Toppi sekä Parolan lukiossa opiskeleva Niko Köykkä. Nuorille viulisteille kaupunginorkesterissa soittaminen tietää arvokasta kokemusta.
 
– Hienoa päästä isompiin piireihin soittamaan. Onhan tämä paljon ammattimaisempaa soittamista kuin Sibelius-opistossa, nuorukaiset kiittelevät.
 
Vaikka orkesterin tulevaisuus on vaakalaudalla, jatketaan harjoituksia ja valmistaudutaan seuraaviin esiintymisiin suunnitelmien mukaan.
 
Markku Jokisen mukaan näin on pakko toimia, koska soittajien kanssa on sopimukset tehtyinä. Näistä sitoumuksista kaupungin päättäjille on Jokisen mukaan helmikuun palaverissa kerrottu.
Mihin maaliskuun kirkkokonsertista lähtee lasku?
 
– Nii-in, sanoo Jokinen ja vaikenee.
 
– En tiedä, itse en pysty tätä ratkaisemaan. Olen hyvin kiusallisessa tilanteessa. Olen tähän mennessä vedonnut soittajiin, etteivät lähde riitauttamaan asiaa. Olen pyytänyt kärsivällisyyttä, Jokinen sanoo.
 
Seuraava kaupunginorkesterin esiintyminen on 28.4. Palokunnantalossa. Koska sopimukset on tehty, on konsertti Jokisen mukaan pidettävä.
 
– Niin isoa konserttia ei kuitenkaan pidetä kuin oli suunniteltu. Yritän vähentää kuluja niin paljon kuin mahdollista.
 
Kaupunginorkesterin viimeinen konsertti järjestetään 19.6. VPK-talolla. (HäSa)
 

”Loukkaava päätös”

 
”Hölmöä. Skandaali. Imagotappio. Lyhytnäköistä. Loukkaava päätös.” Muun muassa tällaisia määreitä käytettiin, kun Hämeen Sanomat haastatteli musiikkialan ihmisiä Hämeenlinnan kaupunginorkesterin alasajosta.
 
– Että kulttuurialan edustaja tekee tällaisen ehdotuksen! Tämä on loukkaava päätös. Esittelijällä olisi syytä katsoa peiliin, napauttaa Suomen Sinfoniaorkesterit ry:n toiminnanjohtaja Aila Sauramo.
 
– On hurjaa, ettei kulttuurikaupunkina itseään pitävä Hämeenlinna koe tarvitsevansa omaa orkesteria. Muualla on se henki, että toimintaa tuetaan, mutta Hämeenlinna karsii. Hölmöltä tuntuu.
 
Suomen Sinfoniaorkesterit ry on seurannut Hämeenlinnan kaupunginorkesterin tilannetta tiiviisti siitä lähtien, kun orkesterin alasajo kymmenisen vuotta sitten alkoi.
 
Yhdistykseen Hämeenlinnan kaupunginorkesteri ei enää kuulu. Edellytykset loppuivat rahapulaan.
Miten tähän on tultu?
 
Hämeenlinnan kaupungin elämänlaatulautakunnan puheenjohtaja Hanna Raita (ps.) sanoo, että päätös oli vaikea.
 
– Meillä elalassa tämä vuosi on erittäin hankala, koska avustuksia leikattiin niin merkittävästi, Raita sanoo.
 
Avustuspotti pieneni edellisestä vuodesta 124 250 eurolla. Jäljelle jäi 310 000 euroa. Siitä noin kolmanneksella tuetaan kulttuuria.
 
Orkesterin tukipäätöksen takana on Hämeenlinnan kaupungin juhlavuosien projektipäällikkö Antti Vihinen, joka esitteli päätösehdotukset elalalle.
 
Vihinen perusteli orkesterin minimaalista avustussummaa sillä, että kaupunki on ”ulkoistanut klassisen musiikin tuottamisen” Sibeliuksen syntymäkaupunki -säätiölle.
 
– Tässä tilanteessa klassiseen musiikkiin ei kauhean paljon enempää voi laittaa, Vihinen perusteli Hämeen Sanomille uutisessa, joka julkaistiin 17.3.
 
Voiko kaupunki päättää, mitä orkesteri soittaa? Eikö se, että kaupungissa ylipäätään on oma, pitkään toiminut orkesteri, merkitse mitään?
 
Elala sai kaupunginorkesteria koskevia yhteydenottoja sekä ennen että jälkeen päätöksen.
 
– Olisimme halunneet, tai ainakin minä olisin halunnut, antaa orkesterille enemmän. 1 500 euroa ei ole heille oikeastaan mitään, mutta mistä ja keneltä se olisi otettu pois? Raita pohtii.
 
– Keskustelimme aiheesta, mutta ehdotuksia ei tullut, joten päätöksestä tuli esityksen mukainen. Jos päätöksestä valitetaan, asia käsitellään tietysti uudelleen. Osasin etukäteen ajatella, että tämä on iso asia, josta jälkeenpäin tulee paljon yhteydenottoja.
 
Raidan mukaan elala taisteli viime syksynä ”viimeiseen asti”, että avustuksista leikattaisiin mahdollisimman vähän.
 
– Leikattiinkin paljon.
 
Mutta miksi juuri kaupunginorkesteri? Ison tuen saajia on muitakin. Hanna Raidan mukaan ”oli puhetta päällekkäisyydestä”.
 
Antti Vihinen antaa Hämeen Sanomien haastattelussaankin ymmärtää, että kaupunginorkesterin toiminta olisi päällekkäistä Sibeliuksen syntymäkaupunki -säätiön tuottaman musiikkitarjonnan kanssa.
 
Hämeenlinnan Orkesteriyhdistys ry päätti heti avustuspäätöksen tultua valittaa siitä.
 
Jos valitus ei tuo muutosta, elalan päätös on käytännössä toiminnan loppu, sanoo Hämeenlinnan Orkesteriyhdistyksen puheenjohtaja Maire Rissanen.
 
– Päätös haetaan, sitten katsotaan todella mitä tehdään. Tämä on surullista. Niin kuin Sinfonia Lahtikin, suunnittelemme tietysti toimintamme etukäteen ja teemme yhteistyösopimuksia. On inhottavaa, että päätös heijastuu muihinkin kuin meihin.
 
Rissanen huomauttaa, että päätös on kasvojenmenetys enemmän kaupungille kuin orkesterille.
Muiden muassa säveltäjät Kaija Saariaho ja Magnus Lindberg ovat jo ehtineet ihmetellä, mitä kummallisia uutisia Sibeliuksen syntymäkaupungista juhlavuonna kantautuu.
 
He viettivät kaupungissa kolme päivää maaliskuun lopussa tuomaroimassa Jean Sibelius -sävellyskilpailua.
 
Maire Rissanen on johtanut orkesteriyhdistystä 1990-luvun lopulta saakka. Edellisiä kriittisiä vaiheita elettiin Verkatehdasta perustettaessa. Kaupunginorkesterille ei ollutkaan suunnitelmissa sijaa.
 
– Siitäkin hengittäen lähdettiin eteenpäin.
 
Tuolloin Suomen Sinfoniaorkesterit ry otti asiaan kantaa.
 
– On eri asia, onko kaupungissa oma orkesteri vai vieraileeko orkesteri muualta. Oman orkesterin muusikot tekevät myös opetustyötä, Aila Sauramo sanoo.
 
Nyt häntä ihmetyttää, että Sibeliuksen syntymäkaupungissa ratkaistaan perinteisen orkesterin tulevaisuus näin. Hän arvelee ”negatiivisen politiikan harjoittamisen” lisäävän huolta leikkauksista muuallakin maassa.
 
Kaupunginorkesterin intendentin Markku Jokisen mukaan orkesterin puolesta kerättiin silloin myös 1 500 nimeä kattanut adressi – jota Hämeenlinnan kaupungin elimet eivät ottaneet käsittelyyn. 
Päätöksen perusteluissa vedotaan oikeastaan vain kaupungin konserttitarjonnan ”päällekkäisyyteen”.
 
Onko sellaista, Sibeliuksen syntymäkaupunki -säätiön johtaja Erkki Korhonen?
 
– Mielestäni orkesterilla on oma paikkansa Hämeenlinnassa. Sen ohjelmisto ei mene päällekkäin Sinfonia Lahden kanssa. Erityyppisiä kokoonpanoja tarvitaan.
 
Korhonen pitää avustuspäätöstä lyhytnäköisenä.
 
– Pieni maa elää hyvästä koulutustasosta ja kulttuurista. Tämän päivän trendi on se, että asuinpaikkaa etsiessään ihmiset kiinnittävät huomiota kouluihin, liikuntamahdollisuuksiin ja monipuoliseen kulttuuriin. Imagotappio voi tulla Hämeenlinnalle 35 000 euron avustusta kalliimmaksi.
 
Myös säätiön avustuksia on leikattu rajusti. Sibeliuksen juhlavuoden ohjelmasta oli karsittava muun muassa Konserttitanssiaiset, joissa yhteistyötä olisi tehty muun muassa kaupunginorkesterin kanssa.
 
– Olemme samassa veneessä kaikki, Korhonen huomauttaa.
 
Myös puheenjohtaja Maire Rissanen näkee orkesterin toimivan aivan eri tarpeisiin kuin säätiön.
 
– Olemme esimerkiksi vieneet koulukonsertteja Hämeenlinnaan liittyneisiin kuntiin. Onhan kaupungissa voitava olla myös matalan profiilin toimintaa, Rissanen sanoo.
 
– Markun (Jokinen) kaudella orkesterin taso on noussut sellaiseksi, etten tykkäisi, jos tämä lahoaisi pystyyn, kommentoi orkesteriyhdistyksen hallitukseen kuuluva säveltäjä Jarmo Sermilä. (HäSa)
 
Susanna Kinnari, Marika Riikonen
 

Päivän lehti

3.12.2020

Fingerpori

comic