fbpx
Kanta-Häme

Selvitimme, mitä raportit kertovat Evon kahden vaihtoehdon rahoituksesta ja tulovaikutuksista – Esitystavoissa olennainen ero

Investointien kokoluokat ja käyttökohteet jäävät osin mysteereiksi loppuraportteja tuijottamalla. Konkretiaa on vielä hyvin vähän saatavilla.
Tulipa Evosta sitten kansallispuisto tai entisestään kehitetty retkeilyalue, rahaa tarvitaan. Kuva: Tomi Vesaharju / HäSa

Evon retkeilyalueen uudistaminen tai kansallispuiston perustaminen vaatii rahaa, mutta eri selvitysten vertailu rahoituksen näkökulmasta on mahdotonta. Raporttien on tarkoitus toimia päätöksenteon tukena.

Retkeilyalueen uudistukseen tarvittavia summia ei ole laskettu. Työryhmää johtanut Metsähallituksen toimitusjohtaja Juha Niemelä ei myöskään lähde arvioimaan määrää.

Rahoitus ei tulisi suoraan valtiolta, vaan se vastaisi lähinnä perusinfrastruktuurista, kuten julkisista parkkipaikoista, opasteista ja retkeilyrakenteista. Muut investoinnit koostuisivat eri tahojen rahavirroista. Niemelä antaa muutamia esimerkkejä sähköpostitse.

– Hankerahoituksella tai kaupungin avulla voitaisiin tehdä brändin kehittämistä ja yksityiset investoijat vastaisivat esimerkiksi majoitustilojen rakentamisesta.

Kansallispuistot perustetaan valtion rahoituksella. Tiedekansallispuiston pystyttämiseksi valtiolta tarvittaisiin noin kolme miljoonaa euroa ja vuosittain 300 000 euroa ylläpitoon.

Tiedekansallispuiston työryhmässä varapuheenjohtajana toimineen Sari Raution mukaan myös tiedeyhteisöjen rahoitukset tai hankerahoitukset voisivat olla mahdollisia.

Euroja kaivataan ennallistamiseen, toisaalta palveluihin

Selkeitä kärki-investointeja ei kummassakaan raportissa nimetä, mutta Raution mukaan tiedekansallispuistossa eniten rahaa voisivat vaatia ennallistamistoimenpiteet. Myös tieteen tekeminen ja vahvistaminen kaipaisi lisärahaa.

Sen sijaan retkeilyalueen kehittämisessä euroja tarvittaisiin eniten matkailupalveluihin, jotka eivät valtion vastuulla ole.

– Euromääräisesti varmasti kärki-investointeja olisivat ympäristöön sopivan lisämajoituskapasiteetin ja palvelurakenteiden rakentaminen, kertoo Niemelä.

Vaihtoehtojen vertailemista suoraan tarvittavien eurojen perusteella vaikeuttaa se, ettei kansallispuiston sisälle tietysti rakennettaisi palveluita. Sari Rautio toteaakin, että yksityisten investoijien vastuulla olisikin näiden luominen myös kansallispuiston kohdalla.

– Hyvänä esimerkkinä Koli-hotelli.

Paikallistalouteen rahavirtaa

Evon retkeilyalueen työryhmä oli myös arvioinut, että paikallistalouteen voisi virrata yli kahdeksankin miljoonaa euroa, kun kävijämäärä saataisiin uudistuksilla 200 000:een.

Tulovaikutuksia ei oltu kansallispuiston loppuraportissa arvioitu. Raporteissa on siis selkeä ero: kansallispuiston työryhmä laski perustamiseen tarvittavan rahamäärän, mutta retkeilyalueen työryhmä on laskenut, paljonko rahaa saadaan.

Metsähallituksen mukaan kansallispuistot tuottavat kuitenkin noin kymmenen euroa yhtä puistoon sijoitettua euroa kohden , eli tällä laskutavalla Evon tiedekansallispuisto voisi vuosittain tuottaa kolme miljoonaa.

Puistoilla voi kuitenkin olla potentiaalia paljon pidemmällekin. Esimerkiksi Oulangan 250 000 kävijää vuonna 2021 tuottivat aluetalouteen 36 miljoonan euron tulot Metsähallituksen raportin mukaan .

Toisaalta taas Nuuksion kolmensadantuhannen kävijän tulovaikutukset jäivät alle neljään miljoonaan.

Suuret erot selittyvät matkailupalvelujen tarjonnalla ja kävijöiden viipymällä. Mitä pidempään alueella ollaan ja mitä enemmän paikkoja rahankuluttamiseen on, sitä enemmän paikallistalouden kassaan virtaa rahaa.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Evolla Hamkin opetusmetsän keskellä sijaitsee nuorisoleirialue, jossa järjestettiin tänäkin vuonna partiolaisten Kajo-suurleiri. Kuva: Pekka Rautiainen

Evolla Hamkin opetusmetsän keskellä sijaitsee nuorisoleirialue, jossa järjestettiin tänäkin vuonna partiolaisten Kajo-suurleiri. Kuva: Pekka Rautiainen

Tavoitteet ainakin tuplassa

Evolla kävi viime vuonna 78 000 kävijää, mikä on Suomen viiden retkeilyalueen kesken toisiksi paras tulos. Ensimmäisenä olevaan Ruunaaseenkaan ei ole eroa kuin muutama tuhat kävijää.

Sekä Evon retkeilyalueen että tiedekansallispuiston työryhmät uskovat, että uudistukset nostaisivat kävijämääriä merkittävästi.

Retkeilyalue tavoittelee kahtasataatuhatta vuosikävijää ja kansallispuiston väläyteltiin alkuhuumassa vetävän jopa puoli miljoonaa henkilöä . Virallisessa loppuraportissa kävijöistä todetaan kuitenkin hieman maltillisemmin: “Kun retkeilyalue muutetaan kansallispuistoksi kävijämäärät ovat tavallisesti vähintään kaksinkertaistuneet.” Varsinaista tavoitetta ei ole siis asetettu, mutta puistolle voisi siis olla odotettavissa ainakin 150 000 kävijää.

Viime vuonna Suomessa kuusi kansallispuistoa neljästäkymmenestä on onnistunut rikkomaan 200 000 kävijän rajan, retkeilyalueista ei mikään.

Ainakin osittain tämä johtunee kansallispuistojen selkeästi tunnetummasta brändistä. Retkeilyalueen työryhmä totesikin raportissaan, että retkeilyalueidenkin brändiä tulisi vahvistaa.

Missä muussa Hämeenlinna voi olla ensimmäinen?

Kumpikaan vaihtoehto ei uhkaa useimpia Evon alueen toimintoja. Molemmissa tapauksissa esimerkiksi Hamkin opetusmetsä, nuorisoleirialue ja Puolustusvoimien harjoitusalue ovat rajattu pois toimenpidealueesta.

Suurin ero olisikin suojelualueen yhtenäisyydessä. Tällä hetkellä Evon retkeilyalueesta ja siihen sisältyvistä suojelualueista on metsien käsittelyn ulkopuolella 51 prosenttia.

Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija Hanna Rosti toimi tiedekansallispuiston työryhmässä Greenpeacen ja muutamien muiden luonnonsuojelujärjestöjen edustajana. Evon hajanaiset suojelualueet eivät hänen mukaansa riitä vanhojen metsien lajiston suojeluun.

Jos kahden vanhan aarniometsän välialueetkin suojeltaisiin, koko alue voisi muuttua sellaiseksi.

– Evolla on ollut esimerkiksi kuukkeleita, mutta ne ovat kadonneet. Vanhoissa metsissä viihtyvät myös pöllöt ja Evolla on ollut maakotkahavaintojakin. Ne voisivat saada pysyvän reviirin kansallispuistosta.

Rosti vetoaa myös tiedekansallispuiston statuksen vetovoimaan, joka keräisi kansainvälistäkin näkyvyyttä. Tämä toisi edelleen myös työpaikkoja ja tuloja alueelle.

– Missä muussa Hämeenlinna voi olla ensimmäinen?

Menot